MUSTA OVI – Vuoden 2016 ja 2017 sisustusblogi

Kaupallinen yhteistyö: Fortum

Omakotitaloon muuttaessamme moni asia tuli vuosia taloyhtiössä asuneille yllätyksenä. Yksi näistä oli jätehuolto. Kun aikaisemmin olimme kipanneet kaikki sekajätteet taloyhtiön yhteisiin roska-astioihin ja pahvit ja lehdet omiinsa, ei jätteen määrää tullut juuri sen ihmeemmin ajatelleeksi. Tämä ajattelemattomuus tuntui vaivaavan myös kaikkia muitakin asukkaita. Koska pohjakerroksessa sijainneen asuntomme makuuhuoneen ikkuna sijaitsi suoraan jätekatosta vastapäätä, saimme seurata aitiopaikalta, miten roska-astiat tursuivat yli äyräiden jo hyvissä ajoin ennen tyhjennystä.

Tosiasiassa havahduimme kotitaloutemme tuottamaan jätteen määrään sinä päivänä, kun HSY tiputti tontillemme tilamaamme 140 litran sekajäteastian, jolle olimme sopineet tyhjennyksen kerran kuukaudessa. Kun sekajätepönttömme oli täynnä jo ensimmäisen viikon jälkeen, ymmärsimme, että asialle oli tehtävä jotain. Vaihtoehtoina oli isomman astian tilaaminen, tyhjennysvälin tihentäminen tai jätteen määrän vähentäminen. Näistä valitsemme jälkimmäisen. Sekajätteen määrää oli helppo karsia: kierrätimmehän jo kaiken muun kierrätykseen kelpaavan paitsi muovin.

Kierrättäminen saattaa usein tyssätä siihen, että kotona ei tunnu yksinkertaisesti olevan tilaa mihin kerätä kierrätykseen menevät tuotteet. Myös meidän keittiömme on suunniteltu niin, että altaan alla on se perinteinen jätevaunu, johon keräämme sekajätteen. Tämän lisäksi pitäisi kuitenkin olla erikseen astiat kartongille ja pahville, lasille, pienmetallille, biojätteelle sekä muovipakkauksille. Neljälle ensimmäiselle olemme raivanneet tilaa kodinhoitohuoneestamme, mutta kierrätyskelpoiset muovipakkaukset olemme heittäneet aikaisemmin sekajätteen joukkoon. Tämä on johtunut suurelta osin laiskuudesta (muovin kierrättäminen on tuntunut vaivalloiselta opetella) sekä yksinkertaisesti siitä, että muovinkeräyspisteitä on ollut harvassa. Vuonna 2016 Suomessa avautui kuitenkin yli 5oo muovipakkauksille tarkoitettua Rinki-palveluiden keräyspistettä (katso lähin kierrätyspaikka täältä). Kun muovinkeräykseen kelpaavan jätteen on erotellut sekajätteestä, ei pihallamme lojuvaan roska-astiaan ole tarvinnut kipata juuri mitään.

MITÄ MUOVIPAKKAUSTEN KERÄYKSEEN SAA LAITTAA?

elintarvikkeiden tyhjät muoviset pakkaukset, kuten jogurttipurkit, voirasiat sekä leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset

tyhjät muoviset pesuaine-, sampoo- ja saippuapullot

muovikassit, -pussit ja -kääreet

tyhjät muovipullot, -kanisterit ja -purkit, mieluiten litistettynä, korkit ja kannet erikseen

Koska muovinkierrätykseen kelpaava muovi on hajutonta, sopivan keräysastian voi kotona sijoittaa mihin tahansa. Mikäli neliöitä on vähän, monikäyttöinen kaluste, joka toimii niin kierrätettävien tuotteiden lajittelupisteenä kuin apupöytänä olohuoneessa tai penkkinä eteisessä, on hyvä ja katseen kestävä ratkaisu. Tällainen kaluste meillä on meillä esimerkiksi kotimaisen Niimaarin valmistama ja Harri Koskisen suunnittelema vanerinen Ecosmol. Lattiatilan ollessa vähissä seinällä oleviin koukkuihin voi ripustaa kasseja, joihin on helppo sujauttaa valmiiksi kaikki kierrätykseen menevä. Esimerkiksi kierrätykseen menevät pullot meillä kulkevat kauppaan Mifukon kauniissa ja kestävissä kasseissa. Kierrättäminen muuttuu pelkästä velvollisuudesta huomattavasti mukavammaksi, kun se miellyttää myös omaa sisustussilmää. Tämä on asia, mihin on helppo tehdä kotona muutos ihan pienilläkin asioilla.

Hankalinta muovin kierrättämisessä on ollut opetella, mikä on kierrätyskelpoista muovia. Mikäli asiasta on ollut yhtään epävarma, on ollut helpompi kipata muovi sekajätteeseen. Muovinkeräykseen soveltuva muovi on myytävän tuotteen pakkaamiseen käytetty muovinen rasia, kääre, pussi tai muu vastaava. Pakkauksia ovat myös ostosten kotiin kantamiseen tarkoitetut kauppakassit. Muut muovit ja muoviesineet, kuten lelut, kastelukannut ja muoviset keittiövälineet kuuluvat sen sijaan sekajäteastiaan. Myös elintarvikkeiden pakkaukseen käytettyjen muovikääreiden kohdalla kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Mikäli muovi on likainen, pakkaus tulee pyyhkäistä tai huuhtaista (sellainen puhtaus riittää, josta ei aiheudu hajuhaittoja). Jos peseminen vaatii suuren määrän kuumaa vettä tai pesuainetta, saattaa ympäristön kannalta olla ekologisempaa heittää kääre sekajätteeseen. Muovinkeräykseen menevistä pakkauksista kannattaa irrottaa korkit ja kannet erikseen. Se helpottaa pakkausten jatkojalostamista.

MITÄ MUOVIPAKKAUSTEN KERÄYKSEEN EI SAA LAITTAA?

vaarallisten aineiden jäämiä kuten maalia, kemikaaleja, öljyä tai lääkkeitä sisältäviä purkkeja ja tölkkejä

PVC-pakkauksia - tunnistat ne 03-merkinnästä

muita kuin muovipakkauksia: esimerkiksi lelut, keittiötarvikkeet, hammasharjat tai kastelukannut eivät ole pakkauksia

Muovipakkausten lajittelulla olemme vähentäneet oman kotitaloutemme jätekustannuksia ja mikä tärkeintä, lajittelemalla voimme vaikuttaa myös tarpeeseen tuottaa uutta muovia. Kaikki Suomessa keräykseen laitetut muovipakkaukset käsitellään Fortumin laitoksessa Riihimäellä. Kaikki se muovi, mitä pystytään kierrättämään, kierrätetään ja se mitä, ei pystytä, hyödynnetään energiana. Kierrätyksen tuloksena syntyy CIRCO-kierrätysmuovia teollisuuden raaka-aineeksi. Kierrätysmuoviprofiileista voidaan valmistaa esimerkiksi piharakentamiseen soveltuvia ekologisia ja kestäviä terassilaudoituksia sekä aitoja.

Kierrättämistäkin tärkeämpää on pysähtyä aika ajoin miettimään omia kulutustottumuksiaan. Meillä jokaisella on mitä todennäköisemmin varaa kuluttaa vähemmän. Kesä on parhainta aikaa suosia, jos ei omalla kotipihalla, niin muuten lähellä tuotettuja kasviksia ja vihanneksia. Kaikkien ostamatta jätettyjen tai lähellä tuotettujen sekä fiksusti pakattujen tuotteiden lisäksi kaupassa on helppo tehdä muitakin ekologisia valintoja. Tuotteet voi kantaa kotiin kaupasta ostettavalla Essi-kiertokassilla, joka on 100 prosenttisesti parempi valinta kuin muovi- tai biohajoava kassi. Tavalliselta muovikassilta näyttävä henkselimallinen Essi-kiertokassi on valmistettu osittain kotitalouksista kerätystä kierrätysmuovista. Myös hedelmät ja vihannekset, joita ei voi kuljettaa irrallisena voi sujauttaa kaupassa muovipussin sijaan esimerkiksi pellavaiseen pussukkaan.

Katso myös Char and The City -blogista, miten muovinkeräys sopii sisustamiseen.

Meillä jokaisella on takataskussa pari luottoreseptiä. Omista keittotaidoista ja kiinnostuksen kohteista riippuen reseptit voivat olla niinkin yksinkertaisia kuin parin ainesosan sotkeminen keskenään. Minun yksi ehdottomasti ykkösluottoresepteistä on mustikkapiirakka, joka syntyy puolessa tunnissa ja vie takuulla kielen mennessään. Tätä piirakkaa on mukava tarjoilla nirsommallekin vieraalle. Reseptistä erityiskiitos äidilleni. Tämä on klassikko, joka on nähty lapsuuden kotini kahvipöydässä jo lähes neljäkymmentä vuotta.

Mustikkapiirakka

Pohja:

150 g margariinia
¾ dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

½ l mustikoita (pakastettuihin 2 tl perunajauhoja sekaan)
¾ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl kermaviiliä

Vatkaa huoneen lämmössä pehmentynyt margariini, sokeri ja muna vaahdoksi.

Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet

Lisää kuivat aineet margariini-muna-sokerivaahtoon.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina kevyesti vuokaan

Paista n. 15 min kunnes piirakkapohja on saanut hitusen väriä n. 170 - 200 -asteessa.

Tee tällä välin täyte. Sekoita kaikki ainekset (paitsi mustikat) keskenään.

Ota piirakkapohja uunista ja laita pohjan päälle mustikat sekä täyte.

Paista vielä hetki uunissa, niin että täyte hyytyy (n. 10 min).

Eteisemme on noin kuuden neliön kokoinen avoin tila. Ulko-oveksi valitsimme hieman epätyypillisesti lasioven. Ulko-oven päällä ja vieressä oleva seinänpätkä ovat myös lasia, joten päiväsellä eteinen on todella valoisa. Iltaisin eteisessä syttyy liukuovikaapiston alasokkelissa oleva led-nauha liiketunnistimella. Tästä toiminnosta olen ollut monesti todella kiitollinen: koskaan ei tarvitse astua pimeään eteiseen.

Eteisen kaapiston rakensimme Ikean Algot säilytysjärjestelmästä, mustista melamiinipinnoitteisista levyistä sekä Kirenan kiskoista. Vaikka tässä taloudessa maut menevät melko lailla yksiin, mies omaa materiaalivalintojen suhteen huomattavasti maskuliinisemman maun. Noista mustista ovista kävimme jonkin aikaa pientä kädenvääntöä. Mies sai kuitenkin lopulta tahtonsa läpi: vaihtoehtona oli joko nämä tai musta keittiö. Ajattelin ovelana, että nämä on helppo joku päivä maalata jollain kauniilla murretulla sävyllä, mutta toistaiseksi lupaa ei ole vielä heltinnyt.

Jotta eteinen saisi edes ripauksen kaipaamaani "pehmeyttä", hankin pitkän harkinnan jälkeen eteisen lattialle monta kertaa Granitissa hypistelemäni juuttimaton. Olemme olleet ilman mattoja lähes koko sen ajan, kun olemme tässä kodissa asuneet: nuorin koirista viihdyttää edelleen itseään silloin tällöin nakertelemalla mitä nyt vaan sattuu suuhunsa saamaan. Lattialla makoillessa matot ja tuolinjalat ovat toistaiseksi olleet koiratermitiin ensisijaisia intohimon kohteita.

Taloa suunnitellessamme pohdimme pitkään sitä, millainen olisi mahdollisimman toimiva eteinen. Muodoltaan eteisen saisi olla mieluiten neliskanttinen kuin suorakaide. Suurin ongelma eteisessä on usein säilytystilan puute. Säilytystilan hahmottamiseen auttaa, että tekee listan kaikista niistä tavaroista, joita eteisessä säilyttää. Kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa, on eteinen helppo pitää siistinä. Tämä sama sääntö pätee niin suunnitteilla olevaan eteiseen, kuin jo olemassa olevaan. Sillä erotuksella, että vasta rakenteilla olevan eteisen säilytysratkaisut on helpompi huomioida suunnitteluvaiheessa. Vanhan eteisen säilytysongelmiin auttaa se, että käy yksitellen läpi kaikki, mitä eteisestä löytyy, karsii ja lajittelee tavarat käyttötarkoituksen mukaan. Tämän jälkeen jokaiselle eteiseen jäävälle vaatteelle ja esineelle tulisi järjestää oma paikka: lisätä seinälle naulakoita tai koukkuja ja laittaa asusteet nimettyihin laatikoihin.

5 vinkkiä toimivaan eteiseen:

Valitse eteiseen liukuovellinen kaappi: auki oleviin oviin ei törmäile ahtaammassakaan eteisessä. Mittatilauksena teetetyt kaapit ovat kalliita. Kaapin voi myös"tehdä itse". Ota kaikki tila hyötykäyttöön katonrajaa myöten ja sijoita hyllylle koreja ja laatikoita. Kaikki tarpeellinen on nopea napata matkaan sekä laittaa paikoilleen ja kaappi pysyy järjestyksessä.

Eteisessä on hyvä olla kokovartalo peili. Mikäli seinätilaa ei ole tarpeeksi, voi yksi kaapin ovista olla peiliä.

Eteisessä tarvitaan istuinta. Tähän tarkoitukseen sopii niin pieni jakkara kuin muhkea pehmustettu tuoli. Pääasia, että johonkin voi istahtaa sitomaan kengännauhat. Erilaiset arkut ja kannelliset tasot toimivat myös hyvin. Sisätilan saa myös kätevästi hyötykäyttöön.

Kapea lipasto sopii pieneenkin eteiseen. Lipasto on myös laskutaso avaimille ja muulle pikkusälälle.
Lipaston päällä oleva valaisin tuo tunnelmaa ja kotoisuutta.

Hanki eteiseen pysty- tai seinänaulakko. Voit myös ripustaa naulakkoon kori tai kasseja tuomaan lisää säilytystilaa.

LUE MYÖS: TEE-SE-ITSE LIUKUOVIKAAPISTO

Aarre-seinäkorut | Iittala*
Puinen jakkara, kangaskassi ja harja | Cilla's

Juuttimatto | Granit

Meriheinäkori | IKEA

* tuote saatu osana Iittala vuosiyhteistyötä

Tämä juustokakkuresepti on kulkenut matkassa jo pitkään. Kakusta tulee sellainen juuri oikeanlainen "New York Cheesecake". Useimmiten sipaisen valmiin kakun päälle kerroksen ranskankermaa ja tarjoilen vadelmamelban kanssa. Nyt teki kuitenkin mieli jotain mustikkaista ja sen "Piirakan, joka ei petä koskaan"sijaan tein perinteisestä juustokakusta mustikkaisen version. Tuli muuten ihan älyttömän hyvää!

Juustokakku (New York Cheesecake)

200 g Digestive-keksejä
100 g voisulaa
600 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2,5 dl sokeria
3 kpl kananmunia
2 tl vaniljasokeria
200 g ranskankermaa

Mustikkahilloke

350 g mustikoita
2 dl tomusokeria
(1 rkl vettä)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Tee pohja. Murskaa keksit ja sekoita ne voisulan kanssa. Painele seos voidellun, irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille (halkaisija noin 23 cm). Nosta vuoka jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita tuorejuusto kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella noin minuutin ajan. Sekoita joukkoon sokeri ja jatka vatkaamista hetki. Lisää munat seokseen yksitellen vatkaten. Lisää vaniljasokeri ja ranskankerma. Kaada seos pohjan päälle.

Paista uunin alatasolla n. 45 min. Katkaise uunista virta ja anna kakun kypsyä jälkilämmössä, uuninluukku hieman raollaan noin 1 tunti.

Peitä kakku kevyesti kelmulla ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Valmista marjahilloke. Mittaa mustikat, sokeri ja vesi kattilaan. Lämmitä seosta, kunnes sokeri sulaa ja marjat pehmenevät hieman. Ne saavat jäädä osittain kokonaisiksi. Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lusikoi hilloke juustokakulle. Voit myös sipaista kakun päälle purkillisen ranskankermaa ennen hilloketta. Mielestäni tämä taittaa juuri sopivasti liika makeutta.

KATSO MYÖS: SYDÄNYSTÄVÄLLINEN (JA KEVYEMPI) NEW YORK CHEESECAKE

Saamme paljon kyselyitä kotimme mikrosementtipinnoista. Päärakennuksemme alakerran lattia on kylpyhuonetta lukuun ottamatta toteutettu Designbetonin Elämyslattia+ betonipinnoitteella, joka soveltuu lattian lisäksi myös kylpytiloihin ja seiniin. Sävyksi valitsimme Titanion, joka on kaikkein lähimpänä betoninharmaata. Emme halunneet lattiasta kiiltävää ja muovisen näköistä ja tästä syystä lattia sekä kodinhoitohuoneen seinät lakattiin mattalakalla.

Lattiaamme on tullut neljässä vuodessa muutamia hiushalkeamia johtuen ”talon elämisestä”. Selkeimmin elämisen huomaa lattian ja ulkoseinien liitoskohdasta, johon on vuosien aikana tullut railoja. Nämä olisivat korjattavissa massalla tai sitten peitettävissä listoilla. Toistaiseksi kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele. Kun talo on elänyt aikansa, joudumme joka tapauksessa korjailemaan seinien halkeamia. Tällöin voisi olla myös hyvä ajankohta miettiä lattian ja seinien liitoskohtien siistimistä.

Mikrosementtilattian kestävyys on laminaatin ja parketin välimaastossa. Lakkaan on tullut selkeitä naarmuja koirien kynsistä ja lattiasta lohkeaa suhteellisen herkästi palasia, jos jokin esine tippuu siihen juuri oikeassa kulmassa. Mikrosementtilattian kolhuja on kuitenkin helppo paikata. Kolhun kohta hiotaan ja täytetään mikrosementtimassalla ja lakataan uudelleen. Myös lakassa olevat naarmut on helppo peittää vahaamalla lattiaa säännöllisesti. Parhaiten tähän soveltuu ihan tavallinen laminaattivaha.

Lattian kestävyys riippuu pitkälti käytetystä lakasta ja lakkakerroksista. Päärakennuksen lattia on lakattu liuotinohenteisella lakalla. Lattian pinta on kova eikä lattiaan ole lakan läpi päässyt imeytymään yhtään kosteutta. Vesiohenteisten lakkojen ongelmana saattaa olla veden ja joidenkin öljyjen imeytyminen. Eron huomaa selkeästi päärakennuksen ja saunarakennuksemme lattiapinnoissa.

Saunarakennuksessa teimme mikrosementtipinnoitteet kylpyhuoneen sekä saunan lattiaan itse. Lisäksi pinnoitimme vessan allastason mikrosementillä. Nämä toteutimme SBL:n Micromorterolla, joka on värillinen sementtipohjainen mikrotasoite. Sävyksi valitsemme Platan. Saunarakennuksen lattia on lakattu viisi kertaa vesiohtenteisella lakalla. Mikäli lattialla säilyttää pidemmän aikaa esimerkiksi ämpäriä, jonka pohja on kostea, jää lattiaan ämpärin kohdalle selkeä rinkula. Lisäksi mikrosementtipinnan alla olevat betonilaatan halkeamat tulevat esiin aina lattian kastuessa. Tämän olisi voinut estää nauhoittamalla betonilaatassa olevat halkeamat ennen mikrosementtipinnan tekemistä.

Valitsisimmeko mikrosementtipinnoitteen nyt neljä vuotta myöhemmin näiden kokemustemme perusteella? Valitsisimme ehdottomasti, mutta tekisimme saunatupaan itse toteuttamamme mikrosementtipinnoitteen paremmin: nauhoittaisimme halkeamat ja lakkaisimme liuotinohenteisella lakalla. Talon puolella Lattiamiehen toteuttamaan lattiaan olemme kaikin puolin tyytyväisiä: niin lattian sävyyn kuin työnjälkeenkin.

Kaupallinen yhteistyö: Iittala

Tarinat tuotteiden takana luovat esineille syvemmän merkityksen. Vanha lipasto, jossa on säilytetty suvun lakanoita jo vuosisadan, isän nikkaroima jakkara, hyllyn päällä oleva maljakko tai ensimmäiseen omaan kotiin hankittu pussilakanasetti: tuotteen ja tarinan ei tarvitse olla vuosisatoja vanha, tarina syntyy siitä, että esinettä katsoessa ja koskettaessa se nostattaa esiin muistoja. Muistot voivat henkiä suvun historiaa tai sitä tunnetta, joka ensi kerran mielessä läikähti, kun vähän jännittyneenä vietti ensimmäisen yönsä uudessa kodissa. Yhtä kaikki, nämä ovat tavaroita, joista on vaikea kuvitella luopuvansa.

Oman kotini ensimmäinen design-hankinta oli Iittalan ikoniset Tapio Wirkkalan suunnittelemat Ultima Thule -sarjan”On-the-Rocks” -lasit. Sarja edusti itselleni kaksikymmentä vuotta sitten haavekuvia aikuisten maailmasta. Näin vuosikymmeniä myöhemmin suhtaudun tähän ajatukseen hieman häpeillen. Ehkäpä kuvittelin olevani sitten oikeasti aikuinen, kun iltaisin siemailen tilkan viskiä designlaseista talossa, jonka vitriinissä on lasikokoelma, josta löytyy oikeanlainen kuppi juomaan kuin juomaan. Tai sitten mielikuvaani vaikutti se, että tiesin samaisen sarjan olevan käytössä myös Finnairin ykkösluokassa lennolla New Yorkiin. Molemmat olivat tuolloin todella kaukaisia haaveita, mutta Ultima Thulea omistamalla sain kokea edes pienen palan tuosta saavuttamattomalta tuntuvasta luksuksesta.

Nykyään haaveet ovat muuttuneet eikä niihin enää kuulu ykkösluokka. Arvostus hyvää suunnittelua ja muotoilua kohtaan on sen sijaan kasvanut entisestään. Myös oma Ultima Thule -kokoelmani on kasvanut drinkkilasilajitelmasta kokoelmaksi ihan tavallisia arjen käyttöesineitä. Totta tai tarua: ihan tavallinenkin kotiruoka näyttää jotenkin ihan extra hyvälle kirkasta lasia vasten.

Toscaomenat 4:lle

4 kiinteää omenaa
75 g voita
3 rkl intiaanisokeria
80 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 rkl hunajaa
½ rkl kevytmaitoa
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kuohukermaa

Puolita omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenoihin veitsellä ruutukuvio ja laita uuninkestävään vuokaan.

Lisää omenoiden päälle 25 g voita ja 1 rkl intiaanisokeria. Paista uunin keskitasossa 20 minuuttia 200 °C.

Hienonna pähkinät karkeaksi.

Sulata loput voista ja lisää joukkoon 2 rkl intiaanisokeria, hunaja, maito ja jauhot. Keitä, kunnes seos paksunee. Sekoita joukkoon pähkinät.

Nosta uunin lämpötila 225 °C:een. Levitä pähkinäseos omenan puolikkaiden päälle ja jatka paistamista uunin keskitasossa noin 10 minuuttia, kunnes ne alkavat saada väriä.

Tarjoile kuohukerman kanssa.

Kolmisen vuotta sitten sarjaan palautettiin aiemmin tuotannossa olleet kaksi lautasta, kuohuviinilasi ja kaadin sekä uutuutena erittäin käyttökelpoisen kokoinen olutlasi. Tänä vuonna kirkkaaseen, jään pintaa muistuttavaan lasisarjaan tuli ensimmäistä kertaa myös värillisiä osia sateen sävyssä. Mikäli etsit sopivaa lahjaa suomalaisen muotoilun ystävälle paketti, joka sisältää sateen sävyisen kaatimen sekä kaksi juomalasia on todennäköisesti täysosuma. Samaan sävyyn saa myös kynttilälyhdyt sekä kulhot.

Vaikka syksy merkitsee monelle uudistumista, uutta lukuvuotta tai harrastusta, liittyy siihen mielestäni myös luopumista. Jostain kumman syystä katsellessani Ultima Thule -sarjan sinistä lasiväriä, tunnen valtavaa haikeutta. Sävy on äärimmäisen herkkä ja kaunis ja samaan aikaan surullinen. Tämä sinisen sävyn aiheuttama tunne ei kuitenkaan ole millään tavalla ahdistava vaan jollain tapaa äärimmäisen levollinen nautittuna sopivan pieninä annoksina.

Sitäkin suuremmin olen nauttinut pihamme valtavasta omenasadosta. Tänä vuonna omenoita on riittänyt niin hilloksi, kuivattavaksi kuin mehuksi. "Terästämällä" omenamehun sitruunalla, raastetulla inkiväärillä sekä kanelilla ja hunajalla valmistaa juoman, joka koukuttaa pahemman kerran. Moctailin aineet ovat sen verran terveellisiä, että kerrankin voi koukuttua suht huoletta. Toinen mikä myös houkuttaa pimenevinä syysiltoina on lasillinen hyvää punaviiniä. Tähän himoon auttaa tilkka Ca’Marrone Appassimento Organic 2016 -punaviiniä, joka sopii erityisen hyvin seurustelujuomaksi ja juustojen kaveriksi.

Omenamoctail 4:lle

6 dl tuorepuristettua omenamehua

(½ kurkku)

2 rkl sitruunanmehua

1 tl raastettua inkivääriä

reilu ripaus kanelia

hunajaa

(jääpaloja)

Laita ainekset tehosekoittimeen

Pyöräytä seos tasaiseksi juomaksi. Lisää tarvittaessa vettä.

Annostele laseihin ja koristele kuivatuilla omenasiivuilla.

Ultima Thule kynttilälyhty 65 mm sade | Iittala*
Ultima Thule setti 20 cl / 50 cl sade | Iittal*
Ultima Thule juomalasi 20 cl sade | Iittala*
Ultima Thule kulho 115 mm sade | Iittala*
Ultima Thule lautanen 250 mm | Iittala*
Ultima Thule lautanen 190 mm | Iittala*
Ultima Thule kulho 115 mm kirkas | Iittala*
Ultima Thule kynttilälyhty 65 mm kirkas | Iittala*
Ultima Thule kynttilälyhty 65 mm mattakirkas | Iittala*
Ultima Thule olutlasi 60 cl | Iittala*
Ultima Thule punaviinilasi 23 cl | Iittala*
Ultima Thule valkoviinilasi 16 cl | Iittala*
Ultima Thule tarjoiluvati 370 mm | Iittala*
Ultima Thule kaadin 150 cl | Iittala*
Ultima Thule keittiöpyyhe 47 x 70 cm harmaa | Iittala*

*tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

Olemme nyt kesän ajan kierrättäneet kaikki muovijätteetja voi taivas, kuinka paljon sitä kertyy. Seuraava askel olisi kiinnittää entistä enemmän huomioita kulutustottumuksiin, josko ostettujen muovipakkausten määrää voisi vielä entisestään karsia. Ainakin taloutemme tuottamasta jätemäärästä päätellen karsittavaa kyllä löytyy.

Kierrättäminen tyssää usein siihen, että kotoa ei millään meinaa löytyä tilaa kierrätykseen menevien tuotteiden säilömiseen. Vaikka talomme on uusi, emme muistaneet suunnitteluvaiheessa ottaa tätä huomioon. Tällä hetkellä kierrätysastioina meillä toimii keittiön jätevaunun lisäksi Niimaarin Harri Koskisen suunnittelema Ecosmol*. Tyylikäs ulkonäkö ei ole yhtään haitaksi. Tästä syystä kaluste sopii tilaan kuin tilaan niin pieneksi pöydäksi kuin penkiksikin. Ecosmoliin on saatavana myös kasseja, joihin voi kerätä kaikkia kotitalousjätteitä biojätettä lukuunottamatta. Täysin kotimaista kalustetta on saatavana valkolakattuna, mustalakattuna, koivunvärisenä sekä saarniviilulla.

Kodinhoitohuoneesta löytyy hyllyllinen IKEAn jäteastioita, joihin keräämme biojätteen sekä muovin. Kierrätykseen menevät pullot ja tölkit roikkuvat kodinhoitohuoneen ovensuussa Mifukon koreissa.

Luin jokin aika sitten eräästä nettiryhmästä keskustelua siitä, onko sana ”vegaaninen” myyntiargumentti. Aloittajan kanta tuntui olevan, että tuotteen vegaanisuus on vain sanahelinää. Jotkut keskusteleen osallistuneista olivat jopa vankasti sitä mieltä, että jättävät tuotteen ostamatta, jos siinä mainitaan kyseinen sana. Eräs kondiittori kertoi huomanneensa saman ilmiön. Sen jälkeen kun hän alkoi mainostamaan vegaanisia leipomotuotteitaan munattomina ja maidottomina alkoi kauppa käydä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni jättäisi keskiolutpullon kauppaan, jos sen kyljessä kerrottaisiin tuotteen olevan vegaaninen. Keskimäärin keskustelussa tuntui vallitsevan kanta, että vegaanisia tuotteita ostavat ihmiset ovat tekopyhiä: käyttävät nahkakenkiä, syövät valikoiden eläinkunnan tuotteita tai elävät muuten vaan epäterveellisesti.

Sama ehdottomuus tuntuu liittyvän lähes kaikkeen, mikä liittyy jollain tapaa ekologisimpiin kulutusvalintoihin. Ajatusmallin mukaan myös kaiken maailman Zero Waste -kampanjat on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos tuottaa jätettä vuodessa enemmän kuin puolen litran muovipullollisen verran. Kuitenkin se, että tekee edes jotain on tässä kuten niin monessa muussakin tapauksessa ihan riittävän hyvä. Tietynlaiseen elämäntapaan voi hurahtaa tosissaan, mutta jos niin ei tee, ei se sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö voisi silloin tällöin valita myös sitä vegaanista vaihtoehtoa, kierrättää edes osan jätteistä, suosia lähiruokaa silloin kun on vaihtoehtoja tai ostaa luonnonkosmetiikkakasvovoiteen vaikka ripsiväri sattuisikin olemaan merkkiä Maybelline. Pienin askelelin kohti seuraavaa ja ennen kaikkea niin, miten se omiin arvoihin, tyyliin, ajatusmaailmaan tai mihin nyt sitten ikinä parhaiten sopiikaan. Kun asioita alkaa jollain tapaa tiedostamaan, ohjaa se melkeinpä ihan huomaamatta valintoja. Jos vastuullinen elämäntapa kiinnostaa enemmän, kehoitan mitä lämpimimmin tutustumaan Karita Sainion kirjaan Hyvin eletty.

*tuote saatu blogin kautta.

KATSO MYÖS: MIKSI MUOVINKIERRÄTTÄMINEN KANNATTAA

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KAUPPAKESKUS FORUM

Trendit ovat mielenkiintoinen ilmiö. Ne kulkevat usein pikkuhiljaa äärilaidasta toiseen: sisustuksessa jyrkän mustavalkoisesta puuterinpehmeän kautta tummiin ja intensiivisiin sävyihin ja sitten taas hetken päästä toiseen suuntaan. Yhteistä niille on se, että niiden suosio vähenee sitä myötä, mitä laajemman yleisön ne tavoittaa.

Harva meistä kuitenkaan sisustaa kotiaan vallalla olevat trendit mielessä. Monesti sitä kuitenkin suorastaan yllättyy, kuinka samoja polkuja tietyntyylisessä sisustusmaailmassa kuljetaan. Ne jotka vielä hetki sitten sisustivat mustavalkoisesti huokailevat tällä hetkellä elämää nähneen, tummaa puuta olevan pyöreän ruokapöydän perään. Yksittäisistä esineistä kuitenkin muodostuu jokaisessa kodissa oma uniikki tyylinsä, joka ei täysin ole koskaan kopioitavissa. Täten ei haittaa, vaikka niitä tummia ruokapöytiä tuntuu näkyvän nyt lähes joka toisessa sisustuskuvassa. Eikä haittaa kyllä muutenkaan.

Tällä hetkellä vallitsevana tyylisuuntauksena on paluu juurille: aidot materiaalit, kerroksellisuus ja tuotteet, joiden takana on tarina. Kuten koko tyyli, myös yksittäinen tuote voi olla todella trendikäs. Materiaaleista pellava on tehnyt ihan uuden tulemisen niin vaatteissa kuin kodin sisustuksessakin. Tästä ehkäpä parhaimpana esimerkkinä pellavalakanat. Tuplaleveiden pellavalakanoiden löytäminen on kuitenkin ollut yllättävän haastavaa. Varsinkin, jos haluaa jotain muuta kuin valkoista. Löysin nyt myös kodin sisustuspuolelle tarjontansa laajentaneesta Kauppakeskus Forumista Jyskin uudesta konseptimyymälästä kauniin luonnonvärisen LINEA-pellapussilakanasetin* vihdoin myös tuplaleveänä. Jyskin valikoimasta on myös kevyt pöytä*, kauniin yksinkertainen lehtiteline* sekä vaatehuoneen musta penkki*.

Toinen mielenkiintoinen tuote tai pikemminkin sarja, joka Jyskistä löytyy on GOTS-sertifioidusta orgaanisesta puuvillasta valmistettu SCANDINAVIAN SENSE. Skandinavian luonnosta ja yksinkertaisesta elämäntyylistä inspiraationsa saaneesta sarjasta löytyy ylellisiä 100 % luomupuuvillasta valistettuja korkealaatuisia vuodevaatteita sekä kylpyhuonetekstiilejä. Hillityn sävyiset pyyhkeet* saavat kernaasti roikkua esillä bambutikkaissa*, jotka pehmentävät muuten harmaanvalkoista kylpyhuonetta.

Kauppakeskus Forumissa sijaitsevan konseptimyymälän avajaisissa Jyskin markkinointipäällikkö kertoi tämän hetken sisustussuuntauksista. Näistä eniten itselleni kolahti "Human Nature", jonka lähtökohtana on vuodenaikojen vaihtelu. Värikartta, joka on hyvin harmooninen ammentaa inspiraation siitä pisteestä, jossa maa kohtaa taivaan kutsuen rauhoittumaan.

Sinisävyisessa "The Thinker" -teemassa karsitaan kaikki ylimääräinen, jolloin on mitä parhaimmat edellytykset keskittyä juuri tähän hetkeen. Väreissä näkyy siniharmaata, vaaleaa ja mustaa, jotka sopivat erityisen hyvin skandinaaviseen sisustukseen.

Teema "Created Mind" on taasen leikkisä ja kokeileva. Tämä teema sopii erityisesti sisusustajalle, joka hakee vielä omaa tyyliään. Värikartassa hehkuvat Etelä-Euroopan lämpimät sävyt, puu ja bambu.

Trendejä ei tarvitse noudattaa orjallisesti eikä tietoisesti karttaa ollakseen näkökulmasta riippuen joko uskottava tai vakavasti otettava. Sisustamiseen pätee mielestäni sama asenne kuin elämään yleensäkin. Sopivasti leikkisyyttä ja uteliaisuutta pitää ajatukset ja olemuksen virkeänä. Paras paikka etsiä inspiraatiota on luonto ja toiset ihmiset. Hyvänä kakkosena tulee verkko, sisustuslehdet sekä myymälät, jotka saattavat todellakin yllättää.

JYSK Forum City Store
Kauppakeskus Forum 0. krs

KATSO MYÖS: CHAR AND THE CITYN VINKIT KUINKA LUODA SYYSTUNNELMA OLOHUONEESEEN
Pussilakanasetti ALBA, luomuperkaali* | JYSK
Peitto SENSE MASI* / JYSK
Tyynyt SENSE MASI* / JYSK
Hylly VANSTED 3 hyllyä, bambu* / JYSK
Kastelukannu* / JYSK
Maljakko CADDY* / JYSK
Maljakko JANNIK* / JYSK
Säilytyspurkki ESKE* | JYSK
Pullo KLAUDI* / JYSK
Kulho LAUKE savilajitelma* / JYSK
Tiimalasi GUNDERSEN* / JYSK
Koriste-esine, messinki* / JYSK
Kori HEINI* / JYSK
Kori HAUGE* / JYSK
Saippuapumppu SALTVIK* / JYSK

*tuote saatu blogin kautta

Kaupallinen yhteistyö:Tikkurila

Minulle iskee maalausprojektin jälkeen usein krapula. Sävy vaikuttaa jotenkin kummalliselta: liian tummalta, siniseltä, keltaiselta tai ylipäätään väärältä. Tuijottelen tuskaisena juuri maalaamaani seinää ja voin pahoin.

Miten tässä nyt näin kävi. Väri oli tarkkaan suunniteltu, testailtu ja ennen kaikkea kaivattu. Kaikista esivalmisteluista huolimatta taisin sittenkin olla liian hätäinen. Tai ehkä kuitenkin. Ammattitaitoni värien valintaan on vielä lapsenkengissä ja eikä värisilmäni ole myöskään mikään kaikista kehittynein. Luotanhan sekä seinissä, että pukeutumisessa lähes takuuvarmaan väriyhdistelmään valkoiseen, mustaan ja harmaaseen.

Tuijottelen usein kotimme paperinvalkoisia seiniä ja kaipaan sävyjä ympärilleni. Jotain, joka pehmentäisi kovaa yleisilmettä ja korostaisi kauniisti talomme arkkitehtuuria.

Jossain huoneissa valkoiset seinät tuntuvat toki olevan ihan passelit: kylpyhuoneidemme kaksi seinää on kaakeloitu ja kaksi muuta seinää maalattu Tikkurila Lujalla, sävy Paperi. Samoin alakerran kodinhoitohuone on kaikessa valkoisuudessaan mielestäni mukavan raikas.

Minulla on hassu päähänpinttymä, että jos seinä maalataan jollain muulla kuin paperinvalkoisella, pitää väriä olla niin että tuntuu. Vähän sama kuin kampaajalla käydessä: jos vaan vähän nipsaistaan latvoista, eihän sitä kukaan huomaa. Tästä syystä päädyn maalaamaan usein yhden ”tehosteseinän” omaan makuuni loppujen lopuksi aivan liian tummalla sävyllä. Tumma seinä yhdistettynä kaikkeen muuhun ympärillä vallitsevaan valkoisuuteen näyttää valmiina aivan liian kovalta. Ainoana poikkeuksena voisin sanoa lastenhuoneemme seinään kahdella eri sävyllä maalatun pesän, joka on edelleen todella mieluinen. Tämä voi johtua siitä, että kaksi toisiinsa kauniisti yhteen sointuvaa sävyä vaan yksinkertaisesti luovat harmonisen kokonaisuuden taikka siksi, että tuohon maalaushetkeen liittyi niin paljon tunnetta, että edelleen seinää katsoessani sydän on pakahtua samasta ilosta ja onnesta.

Kodissamme on tehty kesän aikana pieniä ehostuksia (nelivuotiaan kivitalon seinät ovat eläneet sen verran, että huoltomaalaus on ollut paikallaan), joista saunatupa ja makuuhuone ovat kokeneet suurimmat muutokset. Saunatupa on vihdoin ja viimein ”valmis” ja makuuhuoneen pimennysverhot sekä uudet vuodetekstiilit ja patjat ovat muuttaneet yöunet edes vähän siedettävimmiksi. Ehkäpä se, että makuuhuonetta on yrittänyt muuttaa unenlaadun kannalta huomattavasti paremmaksi, on saanut tällä hetkellä kaikki liikenevät voimavarat keskittymään kyseenomaisen huoneen ympärille. Makuuhuone on huone, johon olen myös pidempään kaivannut jotain muuta sävyä, kuin valkoista. Värikokeiluistani viisastuneena kävin tapaamassa Tikkurilan värisuunnittelijaa, jolta jokainen ihan tavallinen kuluttaja saa apua värivalintoja pohtiessaan. Tätä ennen kannattaa myös tutustua Tikkurilan Tunne Väri -karttaan, johon on koottu erittäin monipuolinen sävyvalikoima niin lämpimien maanläheisten sävyjen kuin viileämpien värien ystäville.

Otin tapaamiseen valokuvan makuuhuoneestamme sekä ideakuvan tyylistä, jota havittelin. Ensimmäiseksi suunnittelija kaivoi kansiosta värilastun sävyltään Höyhen. Neuvotteluhuoneen kirkkaissa valoissa sävyä katsoessani minua alkoi huvittaa: jos maalaisin tuolla sävyllä makuuhuoneemme seinän, mies ei ikinä huomaisi mitään eroa entiseen. Kun kerroin epäillystäni suunnittelijalle, kysyi hän mihin suuntaan haluisin seinän sävyn taittavan: siniseen, vihreään, punaiseen vai keltaiseen. Tässä vaiheessa tuttu paniikki nosti taas päätään: no en mihinkään! Minä halusin täydellisen seinän sävyn, joka olisi juuri sitä, mitä sävy ikinä onkin. Ajatuksissani makuuhuone voisi olla esimerkiksi beige, jotta pellavaverhot ja sängynpääty sointuisivat edes jotenkin yhteen. Värisuunnittelija kertoi, että kymmenisen vuotta sitten ihmiset metsästivät täydellistä maitokahvin sävyistä beigeä. Tuolloin sävy Mulperi nousi suureen suosioon.

Beigen jälkeen ihmiset hurahtivat harmaaseen. Värisuunnittelijalle usein esitetyt kysymykset koskivatkin täydellisen harmaan kaavaa. Sellaista, jossa ei ole mukana kuin valkoista ja ripaus mustaa. Mutta koska maalit sekoitetaan neljästä eri sävystä, niin sanottua neutraalia harmaata ei ole olemassa. Sävy taittaa aina joko kylmään tai lämpimään. Lisäksi tilan valaistuksella ja seinän sijainnilla suhteessa ikkunaan on merkitystä sillä, miltä maalattu seinä kulloinkin loppujen lopuksi näyttää. Värimieltymysten kohdalla ympyrä on sulkeutunut ja jälleen seiniä maalataan beigeksi. Ja edelleen Mulperion sekä värisuunnittelijan että kuluttajien suosikki.

Jos harmaa ja beige vuorottelevat suomalaisten sisustuksissa, on yksi kysymys vuodesta toiseen ykkönen. Useimmiten Tikkurilaan otetaan yhteyttä siinä vaiheessa, kun on viikkotolkulla pähkäilty, minkä sävyinen valkoinen olisi paras. Värisuunnittelija kehottaa usein valitsemaan sävytetyn valkoisen. Mutta koska yleensä ihmiset haluavat valkoisen valkoisen, kertoo suunnittelija suosittelevansa tässä tapauksessa aina Paperia.

Kun kysyin, löytyykö suunnittelijalta kotoaan valkoisia seiniä, hän naurahti ja sanoi, että ei. Samaan hengenvetoon hän kertoi, että saattaa maalata jonkun seinän pätkän uusiksi ihan vain viikkosiivouksen yhteydessä. Tämä puolihuolimattomasti lausuttu toteamus mullisti ajatukseni maalaamisesta täysin. Jostain kumman syystä olen aina ajatellut, että värin valitseminen ja maalausprojektiin ryhtyminen on jotenkin äärimmäisen työläs prosessi ja lopputuloksesta pitää olla etukäteen jokseenkin varma, ennen kuin puuhaan kannattaa millään tavalla ryhtyä.

Pää täynnä ideoita ja ajatuksia suunnistin Tikkurilalta kotiin mukanani nippu A5-värimalleja, joita suunnittelija oli makuuhuoneen seiniimme ehdottanut. Mikäli joku väreistä tuntuisi oikealta, voisi Tikkurilalta vielä tilata A4-värimallin, joka toistaa täydellisesti valitun värisävyn seinää vasten päätöstäni tukemaan. Tämä on huomattavasti halvempi vaihtoehto, kuin sutaista maalipurkista testiväri seinään. Kun sovittelin värimalleja seinälle, yllätyin siitä, kuinka kirkkaassa valossa ihan perusvalkoiselta näyttänyt Höyhen olikin jotain ihan muuta kuin valkoinen. Sävy yhdisti kauniisti harmaan villakankaisen sängynpäädyn, luonnonväriset pellavalakanat sekä verhot harmoniseksi kokonaisuudeksi. Sillä sekunnilla hylkäsin Mulperin ja päätin kokeilla, josko hienovaraisempi muutos olisi enemmän omaan makuuni sopiva. Ja olihan se. Jopa niin sopiva, että ajattelin rohkaistua maalaamaan sävytetyllä valkoisella myös alakertamme suuria seinäpintoja. Aikaa muutoksen toteuttamiseen rajauksineen ja suojauksineen meni taaperon päiväunien verran eli reilu tunti.

5 VINKKIÄ OIKEAN SÄVYN VALINTAAN

Valitse valkoisista mieluummin jokin sävytetty väri. Jos haluat kuitenkin "puhtaan valkoisen", valitse Tikkurilan F497 (Paperi)

Maitokahvin (beigen) sävyistä kaunein on H484 (Mulperi)

Varsinaista neutraalia harmaata väriainetta ei ole olemassa, koska valaistus ja muiden värien läsnäolo vaikuttavat siihen, mikä koetaan ja nähdään neutraalina. Esimerkiksi Tikkurilan Deco Grey -värikartasta löytyvää sävyyn 1952 kannattaa kääntyä, jos etsii harmaata, jossa vivahteikkuus on minimissä. Hieman kellertävään vivahtava 1931 näyttäytyy kuitenkin useimmin neutraalimpana.

Lämpimämpien harmaiden ystävälle sopii Deco Gray -kartan sävy 1909 tai Tunne Väri -kokoelman V487 (Valamo). Rusehtavan harmaasta pitävälle voi suositella Deco Grey -värikartan sävyä 1916

Tunne Väri -kartan viileistä harmaista kannattaa tarkistaa K499 (Graniitti) ja sinertävä harmaa Deco Grey 1938.

TYÖOHJEET: HÖYHENEN KEVYT MUUTOS MAKUUHUONEESEEN

Kaunista lattiapintaa ei välttämättä tarvitse matoilla peittää, mutta matto tuo kotiin pehmeyttä ja lämpöä. Matto on usein kallis investointi. Siksi mattoa valittasessa on hyvä pohtia, minkälainen matto sopii omaan kotiin ja sen eri tiloihin. Maton valintaan vaikuttaa muun muassa kodin värimaailma, tilan käyttötarkoitus sekä omat mieltymykset.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota matto-ostoksilla?

Mattoa ostettaessa ei kannata säästää laadussa eikä koossa. Jos perheessä on pieniä lapsia tai lemmikkejä, on tiukkakudoksinen matto hyvä, koska se on helppo puhdistaa. Huomioi kodin muu värimaailma: matto voi sulautua kauniisti kodin sävyihin tai tuoda kaivatun väriläiskän tilaan. Moderniin sisustukseen sopivat selkeät vaaleat väripinnat, mutta toisaalta aito värikäs solmittu matto saattaa täydentää juuri sopivasti muuten yksinkertaista sisustusta. Tarkista aina maton puhdistus- ja pesuohjeet. Helppohoitoisimpia ovat vesipestävät matot. Villamatot taas hylkivät luonnostaan likaa.

Miten matto sijoitetaan tilaan oikeaoppisesti?

Mattoa voi hyvin käyttää tilan jakajana, jolloin esimerkiksi olohuoneessa se rajaa oleskeluryhmän omaksi alueekseen. Matto kannattaa tällöin asetella osittain kalusteiden alle, kuten olohuoneessa sohvan ja makuuhuoneessa sängyn alle. Ruokapöydän alle tulevan maton on oltava niin suuri, että tuolit mahtuvat kokonaan sen päälle. Kun jättää 60 cm tuolivaraa maton molemmille puolille, tuolin jalat mahtuvat maton päälle myös tuoleja käytettäessä.

Miten valita oikeanlainen matto?

Matto valitaan tilan ja käyttötarkoituksen mukaan. Panosta materiaaliin ja laatuun. Omista suosikeistani villamatto hylkii likaa ja on lämmin, juutti- ja sisalmatot ovat kestäviä ja puuvillamattojen pesu onnistuu useimmiten kotikonsteinkin.

Villamatto voi olla konekudottu tai käsin solmittu. Villa hylkii luonnostaan likaa, mikä tekee siitä helppohoitoisen. Joistain villamatoista irtoaa jonkin verran nukkaa. Yleensä nukan irtoaminen vähenee ajan myötä, kun kaikki irtokuidut on imuroitu pois. Villamaton nukkaaminen ei siis ole virhe matossa, vaan kuuluu sen luonteeseen. Hienoimmista villamatoista ei lähde nukkaa uutenakaan. Villamatto tulee aina pestä pesulassa. Mattoa kannattaa imuroida usein. Talvella puhdistus onnistuu tehokkaasti puhtaassa lumihangessa, jossa matto harjataan lumella. Tahrat tulee poistaa välittömästi ennen kuin ne imeytyvät kuituihin. Villamaton etuna erittäin hyvä kulutuksen kesto. Laadukas villamatto kestää sukupolvelta toiselle. Miinuspuolena painavan maton hankala käsittely ja kallis hinta.

Juutti- ja sisalmatot sopivat etenkin eteis- ja käytävätiloihin. Juuttia käytetään mattomateriaalina yksinään sekä sekoitettuna muiden kuitujen kanssa. Sisalmatot valmistetaan yleensä pelkästä sisalista ja pintakuviointi on tavallisesti hyvin yksinkertainen. Matto on suositeltavaa pestä pesulassa. Kotihuolloksi riittää imurointi ja tuuletus. Juutti- ja sisalmatot ovat pölyämättömiä ja erittäin kestäviä. Mattojen karhea pinta jakaa mielipiteitä.

Puuvillamattoja ovat räsymatot, puuvillatrikoosta valmistetut matot sekä puuvillatrikoosta tehdyt nukkamatot. Puuvillamatto kestää vesipesua ja jotkut puuvillamatot voi jopa pestä pesukoneessa. Puuvillamaton voi myös halutessaan tampata kevyesti. Puuvillamatot eivät sähköisty eikä niistä irtoa nukkaa. Isompia puuvillamattoja voi olla painonsa vuoksi hankala käsitellä.

Miten mattoa tulisi hoitaa?

Hyvälaatuinen matto voi kestää sukupolvelta toiselle. Mattojen perushoitoon kuuluu imurointi ja tuuletus. Matolle tulleet tahrat kannattaa poistaa heti tuoreeltaan. Nykysuositusten mukaan matoille ei suositella tamppausta pois lukien räsy- ja kelim-matot vaan imurointi riittää vallan hyvin. Villamatto puhdistuu hyvin pakkaslumessa.

LUE MYÖS: MUUTA MAAILMAA VAIKKA SITTEN MATTO KERRALLAAN

Ruskea-juuttityyny | Sisustuksen Koodi
Vihreä samettityynu / IKEA
Kaarna-villamatto | Sera Helsinki
Ruusukultaiset Alvar Aalto -kokoelman kulhot | Iittala
Harmaa Iittala X Issey Miyake -tyyny | Iittala

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IITTALA

Sinä päivänä aurinko paistoi erityisen kirkkaasti. Istuin Helsinki-Vantaan yläpuolella ja tihrustin ikkunasta hetki hetkeltä tarkemmin piirtyviä maan ääriviivoja. Vielä ei näyttänyt olevan lunta. Matkalaukut saatuamme istahdin meitä vastassa olleeseen autoon ja auton kiihdyttäessä kohti Helsinkiä kulkevaa moottoritietä en voinut muuta, kuin huokailla: mikä valo ja voi taivas, mitkä värit.

Karu totuus iski kellon lyödessä kuusi. Hämärä valui ikkunoista sisään ja ulkona oleva syksyn väriloisto suli tasaisen harmaaksi massaksi.

Huokasin syvään ja suljin verhot.

Seuraavana aamuna kello soi varhain. Mini olisi tahtonut edelleen kulkea samassa varustuksessa kuin kuluneet kolme viikkoa: vaippa ja t-paita. Siinä villakerroksia kiemurtelevan lapsen päälle pukiessani hikoilin vähintään yhtä paljon kuin kuumissaan nyyhkyttävä lapsi.

Matkalla sade pieksi mustaa asfaltia ja vastaantulevien autojen valot sokaisivat väsymyksestä kirveleviä silmiä. Silti hankalinta oli muistaa ajaa oikealla puolella tietä.

Välietapissani meidät otti lempeästi vastaan uunista kantautuvat hetkulliset tuoksut ja kynttilän valo. Siinä ystäväni keittiön saarekkeella rauhallisesti lepattavaa liekkiä tuijottaessani tunsin, miten aamun aikana itseeni keräämäni kireys suli hiljalleen. Vaikka ulkona vihmoi viima, sisällä talossa asui lämpö ja rauha.

Kotiin päästyäni keräsin keittiömme saarekkeelle kaikki tuikkukipot, jotka kaapeistamme löysin. Viimeistelin kokonaisuuden Iittalan uusilla Valkea-kynttilälyhdyillä ja tavoistani poiketen lisäsin joukkoon runsaasti sinisen sävyjä. Nämä toivat mieleeni turkoosina kimaltavan meren, jossa vielä pari päivää sitten uitimme varpaitamme.

Viikko lomamme jälkeen huomasin pihapuiden väriloiston varisseen sateen mukana vielä toistaiseksi vihertävälle nurmelle. Vaikka hämärä hiipi nurkissa entistä aikaisemmin, kotona oli jälleen hetki hetkeltä helpompi olla. Kaivoimme Minin kanssa säilöstä Nappula-kynttilänjalat ja siirtelimme niitä kilpaa nurkasta toiseen. Minä kuvia varten rottinkikärryyn ja Mini takan reunukselle, jossa oli nähnyt niiden aikaisemmin olleen.

Yksissä tuumin ihmettelimme kynttilää, joka vielä viikon palamisen jäljeenkin näytti siltä, kuin se ei olisi palanut hetkeäkään sammaleenvihreällä pöytäkynttiläjalalla.

Iittala Valkea kynttilälyhty*
Iittala Kaasa kynttilälyhty*
Iittala Leimu valaisin*
Iittala Ultima Thule kynttilälyhty*
Iittala Kastehelmi maljakko*
Iittla Kastehelmi kynttilälyhty

*tuote saatu osana vuosiyhteistyötä

Olen parin kuluneen viikon aikana astunut ulos ovestamme kenties useammin kuin koko kesänä. Käynyt tapahtumissa ja tavannut ihmisiä. Muutamaan otteeseen olen törmännyt tilanteeseen, jossa olen joutunut esittelemään itseni: ”Tota, öö, mulla on sellainen blogi, Musta ovi”.

Blogin nimi ei useimmiten sano kenelläkään mitään, mutta kun tulee puhe betoniseinästä, syttyy vastapuolen silmien takana lamppu: ”Ai se!”

Blogini kysytyimmät kysymykset liittyvät tuohon samaiseen seinään (sekä valkoisten seiniemme sävyyn, joka on muuten Paperi). Seinä on toteutettu paikalleen kokonaisena toimitetusta betonielementistä. Elementti kätkee taaksensa yläkertaan johtavat portaat sekä hormin ja takkasydämen (Steko).

Betoniseinän sisään upotetun takan mitat olivat tiedossa jo ennen kuin teimme seinätilauksen Isoportilta. Näin saimme jo valuvaiheessa elementtiin oikean kokoisen aukon takkaluukulle. Suunnittelimme elementtiin myös valmiiksi paikat pistorasioille.

Muutama päivä ennen seinän sovittua toimistusajankohtaa saimme kuvia juuri valetusta seinästä. Kuvissa oli jotain outoa. Jotain, mistä emme kuitenkaan millään saaneet kiinni. Kun totuus viimein iski tajuntaan, oli sitä edelleen vaikea uskoa: seinä oli valettu peilikuvana. Pieni toive siitä, että kuva olisi vahingossa kääntynyt peilikuvaksi mureni viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavana päivänä seisoimme elementtitehtaalla ja katselimme seinäämme, joka odotti kääreissä kuljetusta. Pienen neuvottelun jälkeen tehdas onneksi lupasi tehdä uuden seinän piirustusten mukaan.

Toinen virhe sattui takkaluukun mittojen kanssa. Aukko on tismalleen luukun kokoinen, mikä aiheuttaa sen, ettei luukun alapuolella olevia ilmanottoaukkoja pysty käyttämään oikeaoppisesti. Tästä ei kuitenkaan ole käytössä aiheutunut mitään haittaa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KÄRCHER

Monisataa neliöisen talon siivoamiseen kuluu huolella tehtynä helposti täysi työpäivä. Ihan aiheesta ihmiset isojen omakotitalokohteiden myynti-ilmoituksia kommentoidessaan päivittelevät, kuka tuonkin siivoaa. Kun aika ruuhkavuosien keskellä tuntuu muutenkin olevan kortilla, on taloudellisten syiden lisäksi ihan perusteltua myös ajankäytöllisesti asua hieman pienemmissä neliöissä.

Ihmiselle, joka viihtyy puhtaassa kodissa, mutta ei juuri innostu siivoamisesta, kaikki vähänkin urakkaa helpottavat niksit ja välineet ovat erittäin tervetulleita. Toistaiseksi yksi taloutemme kannattavimmista investoinneista on ollut robotti-imuri. Imuri käy ahkerasti joka aamu ajastettuna kello kahdeksan imuroimassa pois yön aikana lattialle levittäytyneen karvakerroksen. Kahdesta pohjavillaisesta koirasta karvaa irtoaa ihan käsittämättömän paljon.

Toinen hintansa väärti siivousväline, joka meiltä löytyy, on Kärcherin tekstiilipesuri. Tekstiilipesuri puhdistaa erittäin tehokkaasti matot, huonekalutekstiilit sekä esimerkiksi auton istuimet. Olohuoneemme painava villamatto sekä villakangaspäällysteinen sohva ovat taaperon sekä koirien myötävaikutuksella saaneet päällensä kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) jätökset. Kärcherin tekstiilipesurin suutin suihkuttaa pesuaineliuoksen puhdistettavalle pinnalle ja samalla imuroi lian ja kosteuden pois. Puhdistuksen ansioista sekä matto että sohva ovat vielä usean käyttövuodenkin jälkeen kuin uusia.

Siivousnikseistä minulle on parhaiten jäänyt mieleen ystäväni vinkki: ”jos on vieraita tulossa eikä mitään muuta ehdi siivota, kiillota hanat.” Saattaa kuulostaa hieman turhanpäiväiseltä, mutta uskomatonta kyllä, kiiltävät hanat varastavat sen verran huomion kaikelta muulta töhnältä, että yleisilme kotona näyttää yllättävän huolitellulta. Tosin, jos lattialla lainehtii taaperon koko leluarsenaali ja puolet vaatekaapin sisällöstä ei yksikään kiiltävä hana riitä viemään huomiota pois kaaoksesta. Nämä on ehkäpä syytä raivata pois silmistä ennen kuin käyttää aikaansa hanojen hinkkaamiseen.

Miehen paras siivousniksi on niin kutsuttu kahden ämpärin taktiikka. Toisessa ämpärissä on saippuoitu pesuvesi ja toisessa huuhteluvesi. Minun kärsivällisyyteni ei riitä eri ämpärien kanssa puljaamiseen vaan huuhtelen rätin nopeasti hanaveden alla.

Mikrosementtipintainen lattiamme on suhteellisen helppo pitää puhtaana ihan tavallisella mopilla, mutta suursiivousta seuranneena päivänä koimme aikamoisen herätyksen. Saimme nimittäin testattavaksemme Kärcherin FC 5 Premium -lattiapesurin, joka toimii samalla periaatteella, kuin tekstiilipesurikin pesten ja kuivaten pinnat yhdellä ja samalla vedolla. Kärcheriä testaillessa juuri edellisenä päivänä mopatusta lattiasta irtosi laitteen likavesisäiliöön sellaista kuravettä, että ihan oksetti.

Alakertamme lattia on siitä kiitollinen, että koirien tassujen mukana ulkoa kulkeutuva sisäänkulkuväylämme kivituhkapöly ei lattialla näy. Olen silloin tällöin ihmetellyt valkoisten sukkien muuttumista harmaiksi hetken aikaa alakerrassa talsittuani, mutta ongelma on korjaantunut vaihtamalla sukat mustiin. Lattiapesuritestin jälkeen meille selvisi, että lattiaan on vuosien aikana pinttynyt kerros hienon hienoa pölyä, joka ei vähän moppia pyöräyttämällä irtoa mihinkään. Toinen minkä poistamiseen lattiapinnoilta on saanut käyttää tosissaan voimaa, on syöttötuolin alla olevat ruokatahrat sekä koirien kuola, jotka ovat kuivuessaan kuin liimaa. Kärcherin lattiapesurilla molemmat irtosivat vaivatta.

Laite muistuttaa ulkonäöltään ja ääneltään varsi-imuria, mutta on jonkin verran kookkaampi sekä monin verroin painavampi. Kun lattiapesurin pistää päälle lähtee se aika livakasti eteenpäin. Tämä tekee lattianpesusta todella vaivatonta. Sen kun vaan pitää varresta kiinni ja kävelee perässä. Laite syöttää erillisestä säiliöstä puhtaan veden ja pesuaineen mikrokuituteloihin ja voimakas imu kerää lian ja veden erilliseen likavesisäiliöön. Pesun jälkeen lattia jää täysin kuivaksi, mikä on erittäin tervetullut ominaisuus. Märkä mikrosementtilattia on äärimmäisen liukas. Toinen erittäin positiivinen asia vedenkäytöstä tarkan omakotiasujan näkökulmasta on se, että lattiapesuri kuluttaa jopa 85 prosenttia vähemmän vettä verrattuna tavanomaiseen moppiin ja sankoon. Yhdellä säiliöllisellä pesee noin 60 neliön pinta-alan.

Miehellä oli selkeästi parempi tekniikka pesurin perässä kiemurtelevan sähköjohdon kanssa. Itse onnistuin sotkemaan johdon jalkoihini sekä laitteen alle muutamaan otteeseen. Akkukäyttöinen pesuri olisi varmasti vaivattomampi, mutta mies epäili, että sellaisen teho ei riittäisi kovin moneen neliöön. Kärcheriltä löytyy myös akkukäyttöinen FC3-lattiapesuri, mutta siinä ei ole imuritoimintoa. Toinen asia, mikä mietitytti, oli se, että pyöriviä mikrokuituteloja oli yhden sijasta kaksi vierekkäin. Tämä jätti yhdellä vedolla aina sellaisen sentin kokoisen rannun pesemättä. Tähän on varmasti joku todella looginen selitys, mikä ei vaan tällä järjenjuoksulla avaudu. Todellisuudessa nuo kohdat tuli varmasti pestyä moneen kertaan, kun tepastelimme laitteen kanssa pitkin ja poikin alakertaa.

Pesurin mukana tulee pullo pesuainetta, jota laitetaan ainoastaan muutama tippa kerrallaan pesuriin sekä telakka, joka kastelee ja puhdistaa mikrokuitutelat käyttövalmiiksi aina ennen lattian pesua. Mikrokuitutelat voi pestä myös pesukoneessa 60 asteessa.

Yksi ongelma erilaisten laitteiden kanssa on se, että löytyykö niille säilytystilaa. Lattiapesuri osoittautui sen verran tehokkaaksi, että heti testausta seuranneena päivänä mies, joka alun perin suhtautui laitteeseen erittäin skeptisesti, oli raivannut sille kodinhoitohuoneesta tilaa. Lattiapesurin käyttö oli vaivatonta ja pesutulos parempi, kuin osasimme odottaa. Näillä perustein päätimme lunastaa laitteen omaksi.

KAUPALLINEN YHTIESTYÖ: LAMMI

Sinä kesänä istuimme tuntikausia laiturin nokalla ja piirsimme ääriviiva kerrallaan unelmiamme ruutuvihkoon. Laineiden liplatus säesti hiljaista puheensorinaa, joka lähti kahdesta yhteen painautuneesta päästä, jotka jo vuosikymmen aikaisemmin toisistaan tietämättä olivat haaveilleet samanlaisesta valkoiseksi rapatusta kivitalosta.

Aikaisemmin keväällä saamamme tieto mahdollisesta rakennuspaikasta alkoi hahmottua silmiemme eteen kangastuksen lailla. Siinä auringonpaahteessa mikään suunnitelma ei tuntunut liian suurelta tai ylipäätään mahdottomalta toteuttaa. Voisin jopa väittää, että helle ja huuma olivat sekoittaneet päämme sen verran, että edes ajatus siitä, että jossain vaiheessa joutuisimme kohtaamaan realiteetit lumen tuprutessa kirjaimellisesti tupaan, ei saanut tunteitamme viilenemään. Meihin oli iskenyt talokuume.

Talokuume on siitä katala tauti, ettei siihen löydy muuta lääkettä kuin heittäytyä haaveilemaan ja jos onni suo, haaveilua seuraa rakennushanke. Koko projektin kutkuttavin vaihe vietetään siinä ruutupaperin äärellä. Kun sellaiset seikat kuin rakennuskaava tai rahoitus eivät vielä rajoita, on edessä ainoastaan rajattomasti mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmia asumisesta. Meille totuus omakotitalon suunnitteluprosessista alkoi konkretisoitua tavatessamme ensimmäistä kertaa arkkitehtimme sekä pankkivirkailijamme. Kumpikin erittäin päteviä (mikä selvisi meille onneksemme jo heti projektimme otettua hatarat ensiaskeleensa) omalla alallaan.

Omasta talosta haaveileva tarvitsee unelmansa toteuttamiseen tontin. Pääkaupunkiseudulla hyvä tonttimaa on kortilla ja maksaa omaisuuden. Muualla Suomessa on mahdollista löytää edullinen tontti ilman ikkunan takana istuvia naapureita, mutta talon jälleenmyyntiarvoa ajatellen kovin yksilölliseen tai kalliiseen talomalliin ei lienee ole niin järkevä panostaa. Nämä ovat toki asioita, jotka jokainen ratkaisee tahollaan, mutta yksi yhteinen nimittäjä asiaan löytyy; mikäli suinkin vain mahdollista, kannattaa tontti valita huolella. Tontti ja kaava nimittäin määrittelevät pitkälle millaisen talon alueelle voi ylipäätään rakentaa. Yksikerroksisesta, valkoisesta kivitalosta haaveilevat ei ilahdu tiedosta, jos jo hankitulle rinnetontille on ainoastaan mahdollista rakentaa kellarillinen talo, jonka toinen kerros täytyy alueella olevan kaavamääräyksen vuoksi verhoilla laudoilla ja maalata punaiseksi.

Toinen, mikä määrittelee mahdollisuudet rakennushankkeelle, on budjetti. Budjetilla tarkoitan todellisuudessa käytettävissä olevaa kassavirtaa. Kustannusarvio on taas rakentamiseen arvioitu käytettävä summa. Kustannusarviossa pitää olla varaa yllätyksiin, joita tulee ihan varmasti. Siis paino sanalla varmasti.

Meidän kohdallamme rakennuspaikaksi valittu tontti sekä käytössä oleva budjetti tarkoittivat käytännössä sitä, että ruutuvihkoon ranskalaisilla viivoilla kirjoittamamme toiveet yliviivattiin yksi toisensa jälkeen yli. Olimme omia haaveitamme siivittämään selailleet vinon pinon talokirjoja, joiden pohjalta olimme tehneet alustavia luonnoksia toivomistamme tilaratkaisuista. Yllätykseksemme suurin osa toiveistamme joutui mappi Ö:hön. Tontti eivätkä rahat joustaneet piirun vertaa.

Rakennushankkeesta 80 % lyödään lukkoon suunnittelijan pöydällä, niin talon muodon kuin myös budjetin osalta. Tästä syystä suunnitteluun kannattaa käyttää ruhtinaallisesti aikaa. Meidän suunnitteluprosessi eteni niin, että ensin oli tontin myötä syntynyt haave, budjetti ja lopulta suunnitelmat. Prosessi voi edetä myös niin, että on olemassa pelkästään haave sekä alustava budjetti eikä tontista vielä tietoakaan. Jo näillä eväin on mahdollista aloittaa suunnitteluprosessi Lammin asiantuntijamyyjän kanssa. Myyjän kanssa on mahdollista tehdä tarvekartoitus, jossa käydään läpi perheen tarpeet tulevalle kodille, tilojen koko, varusteet, huoneiden määrä ja taloudelliset resurssit. Tämä antaa hyvät lähtökohdat haaveen konkretisoitumisen suunnitelmiksi. Suunnittelun avuksi Lammilla on käytössä 32 talomallin ideakirja, joista jokaisesta on teetetty kustannusarviolaskelma. Ideakirjasta löytyy talomalleja erilaisten perheiden tarpeisiin, pienistä yksitasoisista perinteisistä kodeista suurempiin monikerroksisiin moderneihin kivitaloihin. Tästä on suuri apu, kun mietitään itselle sopivaa kotia ja sen tulevia kustannuksia.

Kun sopiva tontti on löytynyt, toteuttaa suunnittelija tarpeiden mukaisen yksilöllisen tai talomallistosta muokatun suunnitelman. Meillä kustannuksia karsittiin talon muodolla (vain neljä kulmaa) sekä optimaalisella tilankäytöllä (märkätilojen koko ja sijoittelu). Arkkitehtisuunnitelmien pohjalta saimme Lammilta tarjouksen runkomateriaaleista. Lammi lupaa kaikelle tarjoukseen sidotulle hintatakuun sekä sitovan toimitusaikataulun, joka tuo turvaa budjetointiin ja helpottaa tulevan rakennushankkeen organisointia. Tämän jälkeen tuli vielä päättää itselle sopivin projektimalli hankkeen toteuttamiseksi.

Talon voi rakentaa täysin yksin niin sanotusti hartiapankkivoimin. Omatoimirakentajakaan ei kuitenkaan jää Lammin kanssa ihan oman onnensa nojaan: tekninen tuki löytyy tarvittaessa puhelimen päästä ja kaikki lain vaatimat ammattilaiset, kuten valvonta ja suunnittelijat löytyvät heidän yhteistyökumppaniverkostostaan. Tällä mallilla on mahdollista tehdä suurimmat säästöt toteutusvaiheessa.

Me rakennutimme kotimme niin sanotusti osaurakoituna. Teimme itse sopimukset eri tahojen kanssa sekä aikataulutimme hankkeen. Tällöin projektinjohto oli lähes täysin omissa käsissämme. Tämä rakennustapa mahdollisti suhteellisen kustannustehokkaan ja joustavan toteutuksen, kun pystyimme valitsemaan tekijät ja sopimaan itse palkkaamiemme urakoitsijoiden kanssa mahdollisista muutoksista myös rakentamisen aikana. Lisäksi teimme lähes kaikki talon sisäpuoliset työt itse. Täysin vaivatonta tämä ei aina ollut. Hankkeeseen paneutuminen, asioiden opettelu ja selvittely sekä fyysinen rakentaminen vei todella paljon aikaa.

Mikäli aikaa tai kiinnostusta itse johdetun rakennusprojektin läpiviemiseen ei ole, on myös mahdollista palkata hankkeeseen projektinjohtaja, joka toimii yleensä myös hankkeen vastaavana työnjohtajana. Tällöin kilpailutus ja sopimusasiat on ulkoistettu erilliselle talonrakennuksen ammattilaiselle, kuin myös rakennushankkeen aikataulutus ja eri osapuolien yhteensovittaminen. Projektinjohtajia löytyy paikallisen Lammin kivitalomyyjän yhteistyökumppaniverkostosta.

Helpoin ja yksinkertaisin, mutta kaikista kallein vaihtoehto on kokonaisvastuu-urakka eli tutummin ”avaimet käteen” rakentaminen. Myös Lammin kanssa on mahdollista toteuttaa tällainen täysin muuttovalmis koti.

Saimme muuttoluvan kotiimme aika tarkalleen neljä vuotta sitten. Rakennusvaiheessa rakennuskuumeesta tuli toivuttua aika nopeasti ja kuluneet vuodet olemme olleet lähestulkoon oireettomia. Pientä lämmönnousua on kuitenkin ollut havaittavissa, ja mikäli sopiva tontti osuisi kohdalle, alkaisi ruutuvihko jälleen täyttyä suunnitelmista.

SUUNNITTELUPROSESSIN A, B, C

a) Suunnittelun lähtökohtina ovat omat toiveet, käytössä oleva budjetti, tontti ja sen kaavamääräykset. 

b) Kokenut, kivitalorakentamiseen perehtynyt arkkitehti ja rakennesuunnittelija sekä ammattitaitoiset erikoissuunnittelijat ovat rakentajan parhaita ystäviä. Jopa 80 % budjetista lyödään lukkoon suunnittelijan työpöydällä. 

c) Kun suunnittelija on toteuttanut tarpeiden mukaisen yksilöllisen tai talomallistosta muokatun suunnitelman, on päätettävä vielä itselle sopivin projektimalli hankkeen toteuttamiseksi. Projektimallin valintaan vaikuttaa omat käytettävissä olevat resurssit: aika, osaaminen ja raha.  

LUE MYÖS: MITÄ KIVITALO MAKSAA?

Yksi kotimme ei niin onnistuneesta ratkaisusta on isot ikkunat takapihalle. Silloin kun takapihalla kasvoi vielä mäntyjä, ikkunan takaa avautuva näkymä oli kerrassaan ihastuttava. Mutta koska asumme suhteellisen lähellä Helsingin keskustaa lähiössä, johon taloja nousee nopeammin kuin ehdimme niitä edes laskea, voinette arvata, mitä mäntymetsälle kävi. Yksi humaus vaan ja ikkunoiden taakse nousi betonielementtitalo.

Ikkunoiden takana oleva talo on muuten syy, miksi en koskaan kuvaa kotiamme kyseiseen suuntaan. Ei siinä, että näkymässä olisi jotain vikaa, mutta epäilen, että tämä ei olisi kovin korrektia. Meiltä näkyy nimittäin suoraan naapurin ovista ja ikkunoista sisään.

Kaikkeen tottuu. Kuten siihen, että naapureiden saunan lauteet ovat juuri makuuhuoneen ikkunamme tasalla tai että voimme "salaa" kurkistella minkälainen sisustus heillä on (oikein tyylikkäältä näyttää). Tämä nykyainen akvaarioissa asuminen luo ihan uudenlaista yhteisöllisyyttä ja mikäs siinä, jos naapurit sattuvat olemaan vielä erityisen mukavaa sakkia.

Silti, useamman vuoden naapureiden touhuja katsellessa alkoi tuntua siltä, että heidän ja meidän väliin tarvitaan jotain muutakin kuin hitaasti kasvava tuija-aita. Jotain mihin kiinnittää katseensa, kun havaitsee liikettä silmäkulmassa. Etteivät nyt ihan kyttääjinä pidä.

Makuuhuoneeseen asensimme vihdoin ja viimein verhot. Olohuoneen ikkunat aiheuttivat enemmän pään vaivaa. Olin jo pidemmän aikaa kaivannut tilaan hyllyä, mutta tuvassamme ei ole yhtään ehjää seinää. Ongelma ratkesi Hakolan Riippu -hyllyillä, jotka sopivat metrin levyiseen ikkunasynennykseen mittojensa puolesta täydellisesti.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IKEA

Miten lastenhuone pysyy siistinä? Vastaus on: ei mitenkään. Jotain hyväksi havaittuja neuvoja voin toki yrittää jakaa ja ensimmäinen ja paras näistä on myös kaikista yksinkertaisin: karsi.

Meillä eletään vielä sitä vaihetta, että maailman menoa ihmettelevä taapero kelpuuttaa leluksi ihan vaikka kattilankannen (mikä siinä muuten on, että keittiövälineet ovat niistä kaikista kiehtovimpia?). Olen jakanut lapsen lelut kolmeen eri kassiin, joista otamme joka päivä leikkeihin yhden. Leikki kulkee yleensä aika lailla samaa rataa. Kassi kipataan nurin ja lelut heitetään pitkin poikin alakertaa. Tämän jälkeen tyhjennysvuorossa on keittiön alakaapit.

Yhden kassin taktiikan etu piilee siinä, että taaperon ympärilleen levittämän tavaran määrä on kolme kertaa pienempi kuin jos kaikki olisi käden ulottuvilla. Lisäksi yhden kassin lelut on huomattavasti nopeampi kerätä leikkien päätyttyä takaisin kassiin. Toinen vaihtoehto on jättää lelut lojumaan yöksi niille sijoilleen. Ystäväni totesi muutaman vuoden leluja aina iltaisin kerättyään, että senkin ajan voisi käyttää jotenkin fiksummin: eipä ne ympäriinsä lojuvat lelut ketään varsinkaan yöllä haittaa ja aamulla kaikki on joka tapauksessa taas hujan hajan. Tästä olen hieman eri mieltä. Yöllisellä hiippailureissulla ei ole millään muotoa mukavaa, kun lojumaan jätetty Dublo muljahtaa ikävästi jalan alla.

Lastenhuoneen ongelmana on usein liian suuri tavaramäärä versus säilytystila (tähänkin auttaa karsiminen). Usein vauvan huoneeseen ostetaan pieni lipasto. Lapsen kasvaessa kasvaa samaa tahtia myös lapsen tavaroiden määrä. Lipaston kaveriksi ostetaan pieni hylly ja sitten kaappi ja toinen ja vielä yksi lipasto. Lopulta huone on täynnä erilaisia pieniä säilytysratkaisuja ja valtava määrä tavaraa, jolla ei oikein mahdu leikkimaan.

Rakensimme lastenhuoneeseen korkeista IKEA METOD keittiökaapeista koko seinän levyisen kaappirivin. Neljäkymmentä senttiä leveät kaapit osuivat mitoiltaan täydellisesti koko matkalle. Ikkunan viereiseen päätyyn jätimme pienen kolon avohyllyille ja myöhemmin pienelle työpisteelle, joka upotetaan koloon niin, että pöytätilaa on koko ikkunan levyisesti. Kiinteän kalusteen myötä lattiatilaa jää runsaasti vapaaksi leikkiin.

Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Tähän ehkä hivenen karulta kuulostavaan ajatukseen sisältyy aimo annos viisautta. Leikki tukee lapsen motorista kehitystä, kielellistä harjaantumista ja mielikuvitusta. Tähän ei tarvita mitään kalliita ja sen kummallisempia välineitä. Kotoa ja luonnosta löytyy mitä mielenkiintoisempia materiaaleja, jotka riittävät mielikuvitusta ruokkivaan leikkiin. Keittiötarvikkeiden ohella meillä on aktiivisessa käytössä tällä hetkellä kaikki viltit ja tyynyt, joiden kanssa saa turvallisesti melskata koko sydämensä kyllyydestä. Tyynyjä on ihana viskellä lattialle ja pyörähtää tyynykasan päälle riemusta kiljuen. Toinen leikki, johon taapero ei tunnu kyllästyvän millään on se, kun parvekkeelta talven tieltä sisälle nostettu JOFRID huopa heitetään pään ylle ja ihmetellään suureen ääneen, mihin se lapsi oikein katosi.

Tarinat entisaikojen käpylehmillä leikkivistä lapsista eivät ole ihan niin kaukaisia, kuin äkkiseltään luulisi. Olen itsekin tehnyt metsän laitaan useamman käpylehmämaatilan, jossa laidunsi myös yksi Iines niminen marsu. Vaikka omassa lapsuudessa käpylehmien ohella minulla oli mahdollisuus myös leikkiä muovisilla My Little Poneylla, muistan vielä hyvin, kuinka kiehtovaa oli saada käyttää mielikuvitustaan ja luoda jotain ihan itse. Käpylehmien ohella rakentelin itse nukkekodin kalusteita ja ompelin nuken vaatteita. Mihinkään näistä ei olisi ollut varaa uutena.

Kolmas vinkkini, jota tuntuu olevan kaikista vaikeinta noudattaa, on osta harkiten uutta.

Minusta on kiehtovaa seurata, kuinka lapsi luo ja kehittää itse omia leikkejään esimerkiksi kasaamalla pakasterasioita korkeaksi torniksi. Tähän samaan ideologiaan perustuu myös IKEA LUSTIG erikoismallisto, joka kannustaa lapsia ja aikuisia heittäytymään leikkiin. Minua kiehtoi erityisesti kaikki malliston edulliset puiset tuotteet, joita pystyy tuunailemaan juuri oman makunsa mukaisiksi. LUSTIG helmistä saisi askarreltua joululahjaksi aivan ihania avaimenperiä yhdistelemällä eri muotoisia puisia helmiä ja maalaamalla ne lahjan saajaa miellyttävillä väreillä (tai olla kokonaan maalaamatta). Helmet voisi myös pujotella kaikki samaan pitkään naruun ja kietoa kuusenkoristeeksi.

Puiseen LUSTIG säilytyspakkiin sujauttaisin kaikki joulukortteihin tarvittavat askartelutarvikkeet kynistä pensseleihin sekä kaikki metsästä keräämämme kivet, kävyt ja oksat (on muuten jotenkin todella hellyttävää, kun taapero tuo ylpeänä kaiken maasta poimimansa vanhemmilleen).

Jo väritetyt LUSTIG värityspaperirullanpalat voisi uusiokäyttää joululahjojen kääreisiin.

P.S. IKEA-tavarataloissa on meneillään Leikitään-kampanja, jossa voit lahjoittaa ostamasi IKEA-lelun kauttamme paikallisen sairaalan lastenosastolle. Jokaisesta 15.11.–23.12.2018 lahjoitetusta lelusta IKEA Suomi lahjoittaa lisäksi 2 euroa Suomen Pelastakaa lapset ry:n Eväitä elämälle -ohjelmaan lasten harrastustoiminnan tukemiseen. Lahjoituslaatikon löydät tavaratalosta kassojen jälkeen.

LUSTIGT Värityspaperirulla
LUSTIGT Helmet
LUSTIGT Askartelusäilytys
PYSSLA Palapeli
LATTJO Lyömäsoitinsetti
MÅLA Siveltimet
MÅLA Värikynä
LILLABO Junasarja ja raiteet 45 osaa

STOCKHOLM 2017 Matto
DJUNGELSKOG Tyyny
DJUNGELSKOG Pussilakana + 1 tyynyliina
STILLSAMT Pussilakana + 1 tyynyliina

LUE MYÖS: SALAISUUS

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen tuhat kertaa. Ja deletoinut tekstin yhtä monta kertaa. Lauseissa ei ole mitään järkeä ja itkettää niin, että tuntuu että tukehtuu.

Ehkä se johtuu siitä, että tämä blogipostaus on todella merkityksellinen ja henkilökohtainen.

Eilen 17.11. vietettiin kansainvälistä keskoslasten päivää. Päivää, joka nostaa pintaan voimakkaita surun ja onnen tunteita. Esikoisemme syntyi keskosena ja vaikka alkutaival olikin huolen ja monenmoisten hankaluuksien sävyttämä, saamme kiitollisina seurata mitä energisimmän ja suloisimman tyypin kehitystä ja kasvua! Tänä kesänä toinen poikamme syntyi myös keskosena, mutta pohjattoman surun murtamina jouduimme pitkän elämän ja kuoleman välisen taistelun jälkeen hyvästelemään rakkaan pienen.

Toisen poikamme menetys käynnisti minussa prosessin, jollaista en ole aiemmin käynyt läpi. Olen itkenyt, vaellellut vailla päämäärää metsässä ja huutanut äänettömästi tyhjyyteen. Sitten olen katsonut pientä elossa olevaa poikaamme ja palauttanut itseni juuri tähän hetkeen. Juuri tässä ja nyt kaikki on hyvin.

Kaiken valtavan surun keskellä olen tietoisesti yrittänyt nähdä ympärillämme olevat kauniit asiat. Oman vauvansa menettäneen ystäväni kanssa olemme usein jutelleet siitä, miten elämä on juhla. Se konkretisoituu muun muassa katsoessani keskosena syntynyttä ja selviytynyttä rakasta poikaamme. Tästä kantavasta teemasta alkoi Festive-juhlakirjamatkamme, jonka omistamme poikani Maxin muistolle. Talletamme kirjaan inspiraatiota vaivattomien ja herkullisten juhlien järjestämiseen. Se on tapamme löytää surun keskelläkin vallitseva kauneus. Kirjaprojektiimme uudenlaisen syvyyden tuo se, että saamme antaa tuotoista merkittävän osan keskoslasten vanhempien tukemisessa toimivan Kevyt ry:n toimintaan. Voit seurata kirjan syntyprosessia Instagrammissa, jossa kerromme pian, miten projektimme kautta voimme olla mukana Kevyt ry:tä tukemassa.

Näin syksyisen pimeänä päivänä sytytän kynttilän kaikille keskoslapsille ja heidän vanhemmilleen. Sekä kaikille heidän ympärillään oleville tukijoille. Rakkaus on se kantava voima, joka siivittää vaikeuksien keskellä uuteen huomiseen. Haluaisinkin lopuksi vielä kiittää teitä kaikkia kesän aikana saamistani myötäelävistä viesteistä. Kun marraskuu painaa päälle koko pimeällä voimallaan, on lohdullista palata tekstien pariin ja kokea, miten tuntemattomat ja tutut välittävät. Halaus sinulle.

Rakkaudella Marja

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TIKKURILA

Rohkeus. Jotain, mitä uskaltaa tehdä pelosta tai epävarmuudesta huolimatta. Jotain, mikä saa lähes aina aikaan vastakkainasettelua. Toiset ihailevat ja toiset paheksuvat.

On haastavaa elää rohkeana. Helpointa olisi vaan sulautua joukkoon ja mennä virran mukana.

Sanotaan, että suomalaiset eivät ole kovin rohkeita sisustajia. Valitsemme seinän väriksi valkoista, beigeä tai harmaata. Sellaisia tuttuja ja turvallisia maanläheisiä sävyjä. Uskaltaisin silti väittää, että ne ihmiset, jotka nämä värit ovat tietoisesti ympärilleen valinneet, ovat valinneet ne sen takia, että ne tuntuvat hyviltä ja omilta.

Sanana rohkeus on hieman harhaanjohtava. Rohkeus ei ole pelkästään sitä, kuka uskaltaa hypätä korkeimmalta vaan rohkeaa voi myös olla uskaltaa elää elämäänsä itselle sopivalla tavalla välittämättä muiden ihmisten painostuksesta tai mielipiteistä.

Pidän itseäni rohkeana värienkäyttäjänä vaikkakin kahteen eri punaisen sävyyn pukeutuva tuhahtaakin äänekkäästi tässä vaiheessa. Oma rohkea värinkäyttöni ei perustu kirkkaisiin väriyhdistelmiin vaan oman makuni mukaisiin neutraaleihin valintoihin. Väreihin, jotka tekevät oman oloni levolliseksi ja varmaksi.

Useimmilla meistä on joku lempiväri, joka pysyy aika lailla muuttumattomana ihan lapsuudesta alkaen. Tätä lempiväriä voidaan pitää ikään kuin omana väri-identiteettinä. Tämän lisäksi meillä tulee aika-ajoin erilaisia väri-ihastuksia, jotka kertovat paljon sen hetkisestä elämänvaiheestamme. Yhtäkkiä huomaa, että katse poimii juuri tietyn värisiä asusteita ja esineitä. Väri saattaa olla sellainen, jota ei ole aikaisemmin edes juuri huomioinut tai jota on peräti vältellyt.

Väreillä on yllättävän suuri merkitys elämässämme, tiedostimme tätä asiaa tai sitten emme. Värit vaikuttavat tunteisiimme, tekemisiimme ja jopa päätöksiimme. Värit saattavat kertoa, mitä arvostamme, missä tunnemme olomme hyväksi ja mitä toivoisimme elämäämme lisää. Elämässäni pitkään jatkuneen harmaan kauden jälkeen olen huomannut kaipaavani ympärilleni vihreää. Kotimme onkin alkanut pikkuhiljaa vihertää aina seiniä myöten.

Rohkeus voi myös tarkoittaa positiivisia ajatuksia tai jonkin uuden kokeilemista.

Tikkurila julkaisi tänään vuoden 2019 värikokoelman. Pitkään jatkuneen murrettujen ja maanläheisten sävyjen aikakauden jälkeen ennakkoluuloton punaisten, keltaisten, vihreiden ja sinisten kirkkaiden sävyjen yhdistelmä suorastaan hätkähdytti. Inspiraationsa kokoelma on saanut tämän hetken megatrendistä: värien ja tyylien sekoittamisesta sekä sävysävyyn pukeutumisesta.

Kokoelman värit tekivät oloni aluksi hyvin hämmentyneeksi. Minulla on ollut jemmassa kolme puunsävyistä laatikkoa, jotka ostimme lastenhuoneeseen jo reilu puolitoista vuotta sitten. Laatikot ovat jääneet odottamaan maalia, koska en millään ole osannut päättää minkä värisiksi ne haluaisin. A5-värilastuja pyöritellessäni päätin lopulta luottaa ensireaktioon. Valitsin kokoelmasta ne sävyt, jotka sillä hetkellä puhuttelivat itseäni eniten. Väreiksi valikoitui vihreä Amazon (M386), harmahtava Abyss (N439) sekä heleän vaaleanpunainen Magnolia (H320). Lähes samoilla sävyillä olin näköjään maalannut lastenhuoneen huonekaluja edellisenkin kerran. Kalustemaaleista oma suosikkini on Tikkurilan himmeä Helmi.

Lastenhuone on tila, jossa meillä on värejä kaikista eniten. Huone on mielestäni myös erittäin viihtyisä. Kun olin viimein saanut laatikot maalattua aloin silmäilemään kotiamme tarkemmin. Tikkurilan vuoden 2019 värikokoelman sävyt saattavat olla omaan makuuni suurissa pinnoissa hieman liian voimakkaita, mutta sävyt ovat kuin tehty huonekalujen maalaamiseen. Vaalean sävyisessä kodissa yksi kirkkaan sävyinen tuoli tai kaapisto näyttää huikean kauniilta ja rikkoo sopivasti liiallisen harmonian. Samoin kuin aidosti vanhat huonekalut kaiken uuden ja kiiltävän keskellä. Mikäli kaapin maalaaminen tuntuu liian rajulta, voi väreihin tutustua hillitymmin. Tikkurilan värisuunnittelijan vinkki maalata kaapin sisäpuolinen ovi oli yksinkertaisuudessaan kutkuttavan nerokas.

Joskus jokin väri saattaa aiheuttaa jopa inhon reaktioita. Mielenkiintoista tässä on se, että väri saattaa alkaa pikkuhiljaa tuntumaan miellyttävältä, kun sille on altistunut tarpeeksi monta kertaa. Itselleni punaisen sävyt ovat kaikista vastenmielisimpiä. Siitä huolimatta vaaleanpunainen on viimeisen parin vuoden aikana kuin vahingossa sulattanut sydämeni.

Saa nähdä, kuinka käy Tikkurilan vuoden 2019 värille Flamingo (K319). Instagram-seuraajieni mielipiteet jakaantuivat aika jyrkästi, mutta yhteistä kaikille kommenteille oli se, että väri aiheutti häkeltyneen ensireaktion. Ensireaktion jälkeen toiset ihastuivat ja toiset vihastuivat. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, että vuoden 2019 värivalinta oli Tikkurilalta todella rohkea veto.

Pidimme viime viikonloppuna Iittala brändilähettiläiden kesken pikkujoulut. Oli hauska kutsua kotiinsa ihmisiä, jotka jollain selittämättömällä tapaa ovat hyvinkin tuttuja, mutta eivät kuitenkaan niin, että olisimme koskaan vierailleet toistemme luona.

Minusta on aina jännä vierailla talossa, joka on tuttu kuvien välityksellä. Samaa mieltä oli myös pikkujouluporukka, joka halusi tietenkin ensimmäiseksi talokierroksen.

Se, mitä kuvista ei koskaan hahmota on tilajärjestys ja mittasuhteet. Todellisuudessa kaikki on yleensä paljon pienempää ja pehmeämpää, kun valo ja varjo pääsevät kulkemaan vapaasti, ilman kuvankäsittelyä (itse poistan kuvista yleensä keltaisen ja sinisen sekavalon, joka saa myös aikaan sen, että kaikki näyttää todella paljon kliinisemmältä kuin todellisuudessa).

Koin talokierroksella yhden silmiä avaavan hetken, kun yksi vieraista ihmetteli yläkerran aulaan päästyämme, että miksi ihmeessä en ole koskaan esitellyt tätä tilaa blogissa. Muistelin, että aika lailla samoihin aikoihin, kun olimme juuri muuttaneet taloon, olin tehnyt aulasta yhden blogipostauksen.

Jäin miettimään, miksi en ollut kuvannut tilaa sen jälkeen. Yksi syy on se, että aulassa ei sen jälkeen ole tapahtunut mitään muutosta, kun olen järjestänyt kirjat hyllyyn. Toinen asia, mitä jäin pohtimaan on kirjahyllyyn liittyvä vahva henkilökohtaisuus. Vaikka olen aika tehokas tavarankarsija, on kirjat sellaisia, joista en millään pysty luopumaan. Niinpä kirjahyllyni kattaa koko historiani aina kahdeksankymmentä luvun hamsterinhoito-oppaasta tähän päivään. Kirjahyllystä näkee harrastusteni lisäksi myös missä olen matkustellut ja mitä opiskellut.

Aula näyttää fyysisesti kirjoja lukuun ottamatta todella riisutulta, ja samalta tuntuu myös itsestäni. Julkaisemalla kuvia aulasta tuntuu siltä, kuin julkaisisin jotain todella henkilökohtaista. Sellaista, joka on tarkoitettu vain niille kaikista lähimmille. Jokaista julkaisua tehdessään joutuu pohtimaan, missä menee raja julkisen ja yksityisen välillä. Tämän rajan jokainen saa määritellä itse ja se, mikä tuntuu toisesta luontevalta, voi toisesta tuntua hyvinkin kiusalliselta.

Se on kuitenkin fakta, että joka kerta kun julkaise-nappulan painaminen jännittää, ollaan jonkun todella aidon äärellä. Minulle on lapsuudesta saakka iskostettu päähän, että kaikkea pitää vähän hävetä. Niinpä häpeän edelleen mitä kummallisempia juttuja (kuten kotini kirjahyllykuvien julkaisemista tai oman ääneni kuulemista). Häpeästä ei pääse muuten eroon, kuin tekemällä asioita pelosta ja häpeästä huolimatta. Joka kerta se on onneksi helpompaa ja helpompaa. Vääränlainen häpeän tunne rajoittaa elämää ja eristää muista. Onneksi tähän löytyy vastalääke ja se on empatia.

Kiitos Muoti mielessä, Viena K ja Muslan Kirsikka ihanasta lauantai-illasta ja siitä, että vahvistitte juuri sitä tunnetta, että on hyvä ja riittää. Juuri sellaisena kuin on.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IITTALA

Marraskuu on vaihtumassa joulukuuksi kuin varkain. Istun hämärässä keittiön pöydän äärellä ja nautin hetken hiljaisuudesta, jonka rikkoo ainoastaan silloin tällöin vienosti kuuluva uninen tuhina. Ääni lähtee koirista, jotka ovat käpertyneet lempipaikalleen takan eteen.

Pihalla tuikkii lehtikuuseen eilen sytyttämäni kausivalot. Parin päivän päästä niitä saa taas kutsua niiden oikealla nimellä.

Joulukuu on monella tapaa maagista aikaa. Vastaiskuna joka puolelta puskevalle kiireelle olen pyhittänyt viime joulut sellaiselle raukean viipyilevälle rauhalle. Se on kuukausi, jolloin välttelen viimeiseen saakka ihmisvilinää ja kauppakeskuksissa liian kovaa raikuvien tarjousten ja joululaulujen sekamelskaa.

Joulukuu tuoksuu piparilta ja kuusen havuilta. Sekä joltain selittämättömältä, jonka pystyy aistimaan ainoastaan juuri heränneenä.

Oman elämäni varrelle on mahtunut monenlaisia jouluja. Jouluja sukulaisten ympäröimänä sekä aattoja maapallon toisella puolella. Olen viettänyt joulua ystävien kanssa sekä yksin kotona. Yhtä kaikki, jokaisesta joulusta on jäänyt jokin muisto. Se saattaa olla hyvinkin kepeä ja joskus myös todella kipeä. Yhteistä kaikille jouluille on se, että se tulee joka vuosi. Mikäli tämä tieto ahdistaa, lohduttavinta on se, että ainakin joissain määrin voi itse vaikuttaa millaisella asenteella sen ottaa vastaan.

Viime jouluuni liittyi odotusta ja rakkautta. Ehkäpä siitä syystä joulu oli punainen. Puuhailin koko joulukuun pieniä jouluisia askareita ja olin hyvin, hyvin onnellinen. Tänä vuonna otin tietoisesti varaslähdön jouluvalmisteluihin jo marraskuussa. Jouluvalmisteluilla en tarkoita sellaista to-do-listaa, joka pitää pakonomaisesti suorittaa ennen kuin aattoiltana voi viimein nostaa jalat ilmaan, vaan sellaisia pieniä jokapäiväisiä asioita, joiden tekeminen saa minut hyvälle mielelle.

Hyvän mielen itselleni tuo kaunis kattaus niin sunnuntai aamuna kuin arki-iltanakin. Meillä on koko vuoden ollut ahkerassa käytössä Iittalan Ultima Thule -sarjan lasit ja lautaset. Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä sarja tuntuu tällä hetkellä jotenkin todella ajankohtaiselta ja pakastealtaasta pikkujoulupöytään poimitut blinit maistuivat jotenkin erityisen hyviltä jäänpintaa muistuttavilta lautasilta. Sarjan kulhoista on nautittu monet jälkiruoat ja nyt blinien kanssa pienet alkupalasalaatit. Erityisesti pidän sarjan valko- ja punaviinilaseista, jotka ovat juuri sopivan jämäköitä eivätkä hevin hätkähdä, vaikka innostuessani otan välillä kädet avuksi ja meinaan selittää sekä oman että vierustoverin mukin nurin.

Ultima Thulen lisäksi kotonamme on ollut jo useiden vuosien ajan Essence-sarjaa, joka täydentyi tänä vuonna sammaleen vihreällä värillä. Tästä väristä on tullut minun vallitseva väri-ihastukseni ja sitä myöten myös suosikkini.

Joihinkin esineisiin syntyy todella vahva tunneside, kuten pojallemme joka vuosi rakkaudella valittuun joulukoristeeseen tai viime vuonna saamaamme pieneen Birds by Toikka Kuukuseen. Saman pakahduttavan tunteen rinnassa nostaa Riihipöllöpesue, joka pesiytyi hetki sitten kotiimme sydämellä koristellun kortin kera.

Tunnelmallinen joulukoti valmistuu mielestäni samalla reseptillä kuin koti ylipäätään. Hiljalleen ja kerros kerrokselta. On ihanaa nostaa jo vuosia matkassa kulkeneet joulukoristeet esiin ja lisätä joukkoon joku tämän vuoden uutuus. Minua viehättää kovasti Iittalan suupuhalletut lasikoristeet siitäkin huolimatta, että joka vuosi onnistun rikkomaan ainakin yhden. Tänä vuonna sarja täydentyi Ultima Thule -lasipallolla sekä todella onnistuneella 5 eri punaisen sävyn pallolla, joka myydään hatturasiaa muistuttavassa kauniissa pyöreässä pahvilaatikossa.

Erityisen hyvän mielen tuo, kun tekee jonkun toisen mielen hyväksi. Kiireetön glögihetki ystävän seurassa, itse leivottu tuliainen tai postilaatikkoon kolahtava joulukortti ilahduttavat meistä jokaista. Tänä vuonna halusin myös ilahduttaa teitä pienen arvonnan muodossa.

Kerro kommenttikenttään, mistä syntyy sinun joulutunnelmasi? Kommentilla olet mukana arvonnassa, jossa palkintona vaalean pinkki Iittala Essence -kaadin sekä 6 vaalean pinkkiä Essence-juomalasia (arvo 283,70). Arvonta alkaa nyt ja päättyy 6.12.2018.

LUE MYÖS: JOULU ON VARJOA JA VALOA

Essence-kaadin, vaalea pinkki*
Essence juomalasi, vaalea pinkki*
Essence kaadin, sammaleenvihreä*
Essence juomalasi, sammaleenvihreä*

Kastehelmi kakkuvati
Kastehelmi maljakko, kirkas *

Ultima Thule lautanen*
Ultima Thule tarjoiluvati*
Ultima Thule lasipallo*
Ultima Thule kulho*
Ultima Thule iso kulho*
Ultima Thule valkoviinilasi*
Ultima Thule kaadin*
Ultima Thule kynttilälyhty*

Birds by Toikka joulukoriste 3 kpl, valkoinen
Birds by Toikka Riihipöllö*
Birds by Toikka Riihipöllön poikanen*
Birds by Toikka Kuukunen lysteri

Alvar Aalto -kokoelma vati, ruusukulta*
Lasipallo setti 5 kpl, punainen*
Ruutu maljakko, sammaleenvihreä*
Tsaikka lasi pidikkeellä
Nappula kynttilänjalka, valkoinen
Teema-tiimi keittokulho
Teema-lautaset
Scandia-aterimet
Iittala X Issey Miyake kuppi, valkoinen

*tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

Kaupallinen yhteistyö: Fortum

MITÄ MUOVIPAKKAUSTEN KERÄYKSEEN SAA LAITTAA?

MITÄ MUOVIPAKKAUSTEN KERÄYKSEEN EI SAA LAITTAA?

Mustikkapiirakka

5 vinkkiä toimivaan eteiseen:

LUE MYÖS: TEE-SE-ITSE LIUKUOVIKAAPISTO

Juustokakku (New York Cheesecake)

KATSO MYÖS: SYDÄNYSTÄVÄLLINEN (JA KEVYEMPI) NEW YORK CHEESECAKE

Kaupallinen yhteistyö: Iittala

Toscaomenat 4:lle

Omenamoctail 4:lle

KATSO MYÖS: MIKSI MUOVINKIERRÄTTÄMINEN KANNATTAA

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KAUPPAKESKUS FORUM

KATSO MYÖS: CHAR AND THE CITYN VINKIT KUINKA LUODA SYYSTUNNELMA OLOHUONEESEEN

Kaupallinen yhteistyö:Tikkurila

5 VINKKIÄ OIKEAN SÄVYN VALINTAAN

TYÖOHJEET: HÖYHENEN KEVYT MUUTOS MAKUUHUONEESEEN

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota matto-ostoksilla?

Miten matto sijoitetaan tilaan oikeaoppisesti?

Miten valita oikeanlainen matto?

Miten mattoa tulisi hoitaa?

LUE MYÖS: MUUTA MAAILMAA VAIKKA SITTEN MATTO KERRALLAAN

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IITTALA

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KÄRCHER

KAUPALLINEN YHTIESTYÖ: LAMMI

SUUNNITTELUPROSESSIN A, B, C

LUE MYÖS: MITÄ KIVITALO MAKSAA?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IKEA

LUE MYÖS: SALAISUUS

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TIKKURILA

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IITTALA

LUE MYÖS: JOULU ON VARJOA JA VALOA