Quantcast
Channel: MUSTA OVI – Vuoden 2016 ja 2017 sisustusblogi
Viewing all 321 articles
Browse latest View live
↧

SISUSTA KUKILLA + ARVONTA

May 7, 2018, 9:09 am
$
0
0
"Sisusta kukilla" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Iittalan ja Suomen Blogimedian kanssa.

Minulla oli pitkään käytössä maljakkona Iittalan kirkas Kartio-kaadin. Kaupunkiyksiössä, jossa kaappitilaa oli ruhtinaallisen kahden hyllyn verran, ei itse asiassa olisi edes ollut mahdollista saatikka järkevää omistaa enempää. Tavallisimmin kaadin toimi nimensä mukaisesti vesikannuna yöpöydällä, mutta jos jostain kumman syystä talouteen ilmestyi kukkakimppu, sujahti se kätevästi Kartioon, jossa useimmiten oli vesikin jo valmiina. Kukkakimppuja tuli tuohon aikaan tuskin koskaan itse ostettua. Päällimmäisenä syynä tähän oli raha tai lähinnä sen puute. Kun muutimme omakotitaloon, avautui kukkien maailma eteeni ihan eri volyymillä: kun piha ja lähimetsä ja -niityt tarjosivat kesäaikaan rajattoman määrän materiaalia, jota poimia matkaan tuli maljakoille suorastaan huutava pula. Ensihätään vaasiksi Kartion lisäksi kelpasi mikä vaan sattui käteen: pullot, juomalasit ja hillopurkit.

Hillopurkkien ja pullojen tapaan Kartio-kaadin toimii vielä edelleen meillä toisinaan myös pitkävartisten kesäkukkien maljakkona, mutta lyhyt vartisille kimpuille ei ole tahtonut löytyä mitään sopivaa. Tähän pulmaan on vastannut Oiva Toikan Iittalalle suunnittelema lasikattauksen klassikko, aamukasteen pisaroista inspiraationsa saanut Kastehelmi-sarja, johon on tullut uutuutena maljakko, joka toimii mielestäni erityisen hyvin matalissa ja runsaissa kukka-asetelmissa.
Maljakkokokoelmani on karttunut hillopurkki ja pullo ajoista pikkuhiljaa monimuotoisemmaksi. Ensimmäinen oikea maljakkoni oli Iittalan Aalto-maljakko, joka on pitkään pysynyt suosikkinani, vaikka jossain vaiheessa se tuntui kärsivän vähän saman kohtalon kuin Marimekon Unikko: liikaa, kaiken aikaa ja kaikilla. Sinänsä tämä ei ole mikään ihme: onhan maljakko eräänlainen suomalaisen muotoilun symboli, piti siitä sitten tai ei. Alvar Aallon vuonna 1936 suunnitteleman maljakon yksinkertainen ja orgaaninen muoto oli suorastaan mullistava verrattuna saman aikakauden krumeluureihin esineisiin ja kun katsoo maljakkoa tänä päivänä, voisi se hyvin olla suunniteltu ihan vastikään. Hyvän muotoilun tunnistaa myös siitä, että Aalto-maljakot toimivat kauniisti myös muissa käyttötarkoituksissa. 

Kukat kuuluvat itseoikeutetusti juhlaan, mutta vielä enemmän niillä on ainakin itselleni merkitystä ihan tavallisessa arjessa. Yksinkertainenkin huone ja sisustus piristyy ihan silmissä, kun tilaan tuo jotain vihreää. Lienee tästä syystä myös Iittalan tämän kevään uutuusväri sammaleenvihreä on tuntunut jotenkin todella omalta: vihreät lasiesineet näyttävät tasolla ja hyllyllä kauniilta jopa tyhjinä.
Kevät ja kesä (sekä oma piha) antavat lähes rajattoman mahdollisuuden hyödyntää luonnonkukkia sisustuksessa. Myös talviakaan pidän siitä, että vähintään keittiön pöydällä on aina jotain vihreää. Edullinen keino tähän on ostaa kukkakaupasta muutama oksa esimerkiksi pistaasia tai eukalyptusta. Vihreät oksat ovat yleensä huomattavasti halvempia, kuin kukat. Joskus ihan pelkkä vihreä riittää, mutta muutamalla leikkokukalla kimpusta saa helposti todella näyttävän. Omista huonekasveista voi myös nipsaista muutaman oksan maljakkoon. Geometrisissä Ruutu-maljakoissa, jotka jo itsessään ovat varsinaisia taideteoksia, jo ihan yksittäisetkin oksat tai kukat pääsevät kauniisti oikeuksiinsa.

Kun maljakkokokoelma on kasvanut, on myös kasvanut tarve saada kauniit lasiesineet esille. Jouduimme toistaiseksi luopumaan pitkäaikaisesta haaveestani Haze-vitriinistä, koska sitä ei saanut kiinnitettyä seinään. Kiikkerä vitriini, lasiesineet ja kiipeilevä taapero ovat aika huono yhdistelmä. Vitriini on palautettu ja maljakkokokoelma on nostettu turvaan puolentoista metrin korkeudelle. 
ARVONTA: Myös sinulla on mahdollisuus kasvattaa maljakkokokoelmaasi osallistumalla arvontaan. Kerro kommenteissa millainen on sinun unelmiesi kukkakimppu? Kerro myös näkisitkö kimpun mieluiten Iittalan Kastehelmi-, Aalto- vai Ruutu-maljakossa? Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan yhteensä kaksi Iittalan maljakkoa. Arvonta alkaa nyt ja päättyy äitienpäivänä sunnuntaina 13.5.2018.

LUE MYÖS: Mitä värit kertovat sinusta?

↧
Search

IDEOITA TERASSIN SISUSTUKSEEN

May 19, 2018, 9:00 pm
$
0
0
”Ideoita terassin sisustukseen” on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Cellon ja Suomen Blogimedian kanssa.

Kotimme neliöt ovat tuplaantuneet kuluneen viikon aikana. Terassille johtavat ovet ovat olleet apposen auki aamusta iltaan ja lähes kaikki liikenevä aika on tullut vietettyä pihalla. Kun suunnittelimme taloamme, emme halunneet tinkiä terassin koosta. Siitäkin huolimatta, että 100 neliön terassin rakentaminen ei ollut taloudellisesti kovin järkevä idea (olisi niitä nopeasti hupenevia rakentamisen aikaisia euroja voinut fiksumminkin sijoittaa) ja terassin käyttöaste vuositasolla ei ole montakaan kuukautta. Itsensä saa kuitenkin aika helposti vakuuttuneeksi kaikenlaisista pöhköistäkin ideoista ja yksi peruste koko talon etuosaa ympäröivälle terassille oli puhtaasti arkkitehtoninen: betoniterassi ja sen päällä oleva pergola sitovat sekä päärakennuksen että talousrakennuksen yhdeksi kokonaisuudeksi.
Pitkänmalliselle terassille mahtuu runsaasti istumatilaa. Halusimme terassille mahdollisimman pitkän ruokapöydän, joka kestäisi säässä kuin säässä. Tarpeeksi pitkää, edullista pöytää on ollut yllättävän hankala löytää ja niinpä yhdistimme kaksi 150 senttistä Cello Twilight -pöytää. Koska terassin ruokapöytä on suoraan alas asti ulottuvien ikkunoiden edessä, en halunnut selkänojallisia tuoleja tukkimaan näkymää. Ratkaisuksi tähän sijoitimme pöytien ääreen neljä saman sarjan penkkiä ja kokonaisuudesta tuli juuri toivotun lainen: sopivan yksinkertainen, mutta rento. Kalusteiden harmaat teräsrungot ja polywood-puujäljitelmä kannet istuvat hyvin betoniterassiin ja ovat äärettömän helppohoitoisia. Suurin ongelma terassikalusteissa on yleensä talvisäilytys ja nämä saavat onneksi olla niillä sijoillaan läpi vuoden. Cellon valikoimasta löytyi myös musta, teollisuushenkinen metallijakkara, jota on helppo siirrellä tarpeen mukaan.
Tänä kesänä panostimme viimein myös kunnon grilliin. Raksa-aikainen sähkökäyttöinen ”hodarigrilli” tuli jo aikaa sitten tiensä päähän ja sen jälkeen olemme tehneet ne muutaman harvat ulkoherkut pihalla olevalla nuotiolla, useimmiten sateenvarjon alla vesisateessa. Mies äkkäsi silmänsä Cello Platinum 4 -kaasugrilliin, joka on päässyt viikon aikana helteistä terassilla nauttiessamme todelliseen tulikokeeseen. Grilli on kuumennut lähes joka päivä ja mikäs tuolla on grillaillessa, vaikka täytyy myöntää, että ulkonäöllisesti nämä maskuliiniset grillinmöhkäleet eivät minua niin sytytä, on tuo toiminnoiltaan kyllä todellinen grillien grilli, jonka sivupöydän erillisellä ruskistusyksiköllä saa grillattavan tuotteen pinnalle ehta aidot, monista ruokakuvista ja mainoksista tutut grillausraidat. Toisella puolella on kätevä jääpala-astia sekä leikkuulauta.
Suurta terassia puoltaa kesäaikaan mahdollisuus laajentaa rentoa oleskelua säiden puitteissa ulkoilmaan. Isolle terassille mahtuukin mitä erilaisimpia tiloja ja monenmoista toimintaa. Terassin toisessa päädyssä oleva rakentamisesta yli jääneistä laudoista nikkaroimamme penkki on kestänyt yllättävän hyvin säiden armoilla jo neljättä kesää. Penkki toimii hyvänä säilytysarkkuna, mutta vielä paremmin täydellisenä löhöilypaikkana, jossa voi nauttia ilta-auringon viimeisistä säteistä. Penkin eteen olemme jo pidemmän aikaa kaivanneet sopivaa pikkupöytää: pöydän tulisi olla mahdollisimman sirorakenteinen ja helppohoitoinen. K-Raudan valikoimista löytyi vihdoin juuri sopivanlainen alumiinirunkoinen ja lasikantinen musta Cello Capri -pöytä. Samaan sarjaan kuuluu myös alumiinirunkoinen sohva sekä tuolit, joita olen miettinyt saunatuvan eteen vilvoittelupaikaksi.
Kesäterassin viimeistelee kasvit. Sisäkasveistamme ulos pääsi kasvamaan Kolibrikukka (Strelizia Nicolai) sekä Kanariantaateli. Oliviipuu tuo tuulahduksen Etelä-Euroopasta ja se onkin kasveista ainoa, joka on viihtynyt terassillamme vuodesta toiseen. Aikaisemmin terassilla olleet sitruspuut sekä aitoviikuna eivät jostain syystä selvinneet talvisäilössä enää tähän kevääseen. Ruukuiksi löysin Cellon valikoimasta edulliset tummaharmaat Bravo ruukut. Ruukut käyvät sekä sisä- että ulkokäyttöön ja materiaalinsa ansiosta ovat erittäin kevyitä ja kestäviä. Keveydestä on plussaa varsinkin siinä vaiheessa, kun mies joutuu hikihatussa kantamaan sylissään suurta oliivipuuta ympäri terassia, kun rouva ei millään osaa päättää, mikä olisi puulle juuri oikea paikka.
↧
↧

ONNEKSI ON MYÖS JOTAIN PYSYVÄÄ

June 8, 2018, 6:08 am
$
0
0
"Onneksi on myös jotain pysyvää" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Iittalan ja Suomen Blogimedian kanssa.

Elämä ottaa ja elämä antaa. Niin kuin lasiin tai posliiniin, meihin kaikkiin ihmisiin tulee elämän aallokossa säröjä ja halkeamia. Matkanvarrella tulleiden osumien ja kolhujen jälkeen emme ole koskaan enää entisiä. Kolhuja voi yrittää naamioida joksikin ihan muuksi, mutta yhtä kaikki siellä pinnan alla ne ovat ja pysyvät. Silloin kun kolhu on tuore, tekisi vaan mieli kirkua niin kovaa ja korkealta, että ääni saa lasitkin särkymään. Toisaalta taas tekisi mieli olla ihan hiiren hiljaa ja hautautua jonnekin pimeään ja pehmeään niin kauaksi aikaa, että sisällä vellova tyhjyys ja suunnaton hätä tyyntyy. Näissä hetkissä pelastuksen tuo ystävä, joka kattaa pöydän kauniisti ja istuttaa puoliväkisin höyryävän kesäkeittoannoksen ääreen ja pakottaa pysymään edes jollakin tasolla järjissään kaiken surun keskellä.
Hyvät ystävät ovat kuin klassikoita: vaikka aikaa kuluu, jostain syystä ystävyys tuntuu aina ajankohtaiselta, tuoreelta ja tärkeältä kaikkina eri aikoina ja ennen kaikkea eri tilanteissa. Ystävyys on ajatonta ja eikä sitä koskaan tulisi heittää hukkaan. Samaa periaatetta noudattaa Iittalan lasitehdas, joka perustettiin Iittalan Lasimäelle jo vuonna 1881. Vaikka kaikkia Iittalan tuotteita ei valmisteta Suomessa, Iittalan lasiosaaminen on edelleen kotimaisissa käsissä. Rakastetuista klassikoista Kaj Franckin suunnittelema Kartio-sarja täyttää tänä vuonna jo 60-vuotta. Minusta on käsittämättömän hienoa, että Kartio-sarjan kaatimet valmistetaan edelleen puhaltamalla. Se jos, mikä on todellinen osoitus perinteiden ja käsityön arvostuksesta ja vaalimisesta. Samoin Lasitehtaalla valmistuu kaikki Kartiot, Kastehelmet ja Aino Aalto -tuotteet.
Vaikka maailma muuttuu, eikä aina ihan siihen toivomaansa suuntaan, on jotenkin äärimmäisen tyynnyttävää, että jotkut asiat, kuten Iittalan Lasimäki ja Iittalan klassikoiksi muodostuneet arkiset käyttöesineet tuntuvat olevan muuttumattomia ja näin ollen lähes ikuisia. Haluamme kiintyä ihmisten lisäksi myös materiaan. Esineet ovat käsin kosketeltavia ja hyvinkin konkreettisia ja auttavat meitä palaamaan mielessämme aikaan, paikkaan tai henkilöön, jolla on ollut meille todennäköisesti erittäin suuri merkitys. Joskus nämä muistot voivat olla kipeitäkin, mutta silti aina yhtä tärkeitä ja rakkaita. Myös väreillä on merkitystä. On jotenkin rauhoittavaa juoda vettä sinisestä tai vihreästä lasista. Oranssi ja keltainen taas piristää. Esineiden kautta voi myös etsiä tasapainoa ja hyvinvointia kaikkien elämän tärkeiden ja yksinkertaisten asioiden sekä uusien kokemusten tavoittelemisen ja ennen kaikkea inspiroitumisen välillä. Itselle varsinkin tuo inspiroituminen on polttoainetta, joka saa mustimmallakin hetkellä nousemaan ylös sängystä ja näkemään kaiken sen kauneuden, jota ympärillämme on.

Joskus on ihan virkistävää inspiroitua esimerkiksi nyt niin trendikkäistä käsin tehdyistä saviastioista, mutta en silti mistään hinnasta vaihtaisi parin vuosikymmen aikana keräämääni Iittalan lasi- ja astiakokoelmaani kattaukselliseen muodikkaita savilautasia, vaikka kuinka niitä näkeekin nyt lähes joka kuvassa. Voisi sanoa, että joidenkin ihmisten ja tavaroiden ohella ihminen voi kiintyä myös brändiin. Kiintymyssuhteeni Iittalaan johtuu pitkästä taipaleesta yhdessä jo lapsuuteni kodista saakka sekä arvomaailma: laatu, esteettisyys ja toiminnallisuus, johon on helppo samaistua. Tärkeintä ei ole vaan luoda kauniita esineitä vaan vielä tärkeämpää on, ettei niitä ole koskaan tarve heittää pois. Meillä on kertynyt vuosien saatossa kattava kokoelma Iittalan tuotteita, jotka kaikessa ajattomuudessaan edustavat kodissamme pysyvyyttä ja siksi näistä tuotteista on myös erittäin luonteva kirjoittaa aidosti ja sydämellä.
Kaiken myllerryksen keskellä koti on useimmiten sellainen paikka, jonne on aina yhtä hyvä palata. Itselle koti merkitsee turvapaikkaa, jossa voin olla juuri sellainen kuin olen: kaikkine heikkouksieni, herkkyyteni, surujen ja ilojeni sekä sen sydäntä raastavan ikävän ja tuskan keskellä. Paikka, jossa voin tuijottaa tyhjää seinää tuntikaupalla ja olla sanomatta sanakaan tai sitten tanssia villisti verhottomien ikkunoiden takana ja karjua kilpaa radiosta kantautuvan musiikin tahdissa. Tila, jossa voin tuijottaa valkoista ruutua tai paperiarkkia ja todeta, että pää on joko liian tyhjä tai täynnä saadakseni yhtään järkevää sanaa tai kuvaa aikaiseksi. Tämä on kaikella tapaa hyvin terapeuttista, varsinkin kun kukaan ei kotona odota minun tekevän tai olevan sillä hetkellä yhtään mitään muuta. Saan olla juuri sellaisessa tunnetilassa, kun sillä hetkellä olen ja mikä tärkeintä kenenkään tarvitse ottaa sitä millään lailla itseensä. Jostain kumman syystä samanlainen avoimuus ja vapaus on liittynyt useampiin blogiteksteihini Iittalan kanssa: rohkeus ilmaista teksteissä itseään ja sanoa ja näyttää, miltä oikeasti tuntuu. 

Niin kuin hyvät, myös huonot tunteet tuppaavat joskus tarttumaan. Tämä on myös syy, miksi blogiin niin mielellään kirjoittaisi ainoastaan niitä kepeitä eikä niinkään kipeitä asioita. Silti vaikeammissakin hetkissä, kuten nyt, on onneksi aina ripaus kauneutta ja miksei sitä kepeyttäkin. Vaikka jotkut asiat ovatkin kuoleman vakavia, voi surun keskellä löytää iloa kauniisti maljakkoon asettuvasta kukkakimpusta tai sekalaisesta seurakunnasta pihalta poimittuja luonnonkukkia laseissa.
↧

TÄSTÄ EI PAVLOVA PARANE

June 12, 2018, 7:06 am
$
0
0
Selailimme eilen illalla kalenteria ja tajusimme, että ensi viikolla on juhannus. Nyt äitiyslomalla kalenterin lähes tulkoon ainoa merkintä on ollut kerran kuussa "roskis". Tämäkin merkintä on ainoastaan muistutuksena miehelle, milloin pihan roska-astiassa pitää hieman hyppiä, jotta jätteet saa tiiviimpään muotoon ja astian tilavuuden riittämään ennen kuin HSY:n auto kurvaa pihatielle. Naapurit ovat varmasti ihmetelleet tätä jäteastiatanssia useammin kuin kerran. Tämä nyt sitten samalla naapureille tiedoksi: mies ei ole menettänyt järkeään, vaan säästämme roskia tiivistämällä muutaman euron jätemaksuista, jotta tyhjennysväliä ei tarvitse tihentää.

Roskapöntöistä ei ole oikein mitään sujuvaa aasin siltaa kuvassa näkyvään kakkuun, muuten kuin että tämä resepti piti julkaista jo ennen äitienpäivää. Kuva jäi lojumaan jonnekin kovalevyn uumeniin ja unohtui kaiken muun keskellä. Vaikka kalenteri oli tyhjä ja ei ollut kiire yhtään mihinkään, tämä kevät toisti itseään ja kadotimme taas kaikki juhlapyhät.

Kakusta tuli kuitenkin sen verran kaunis ja ennen kaikkea maukas, että ajattelin tämän sopivan täydellisesti myös juhannuspöytään. Resepti on myös ihan pakko jakaa siksi, että tällä ohjeella marenki onnistuu aina. Kuvassa näkyvässä äitienpäivän versiossa pavlovan juju oli suklaan ja sitruunan liitto. Kesäisen version tästä saa jättämällä suklaan pois ja lisäämällä kakun päälle marjoja ja syötäviä kukkia. Se mitä ei missään nimessä saa jättää pois on sitruunatahna, jonka reseptin löydät täältä. Sitruunatahnaa voi valuttaa suoraan marengin päälle tai sekoittaa kermavaahtoon. Pavlova on sen verran makea herkku, että tuo sitruuna taittaa juuri sopivasti liiallisen äitelyyden.

MAAILMAN PARAS PAVLOVA

Marenki

 4 kananmunan valkuaista
 2 ½ dl hienoa sokeria
 2 tl maissitärkkelystä
 1 tl viinietikkaa
  1. Vatkaa valkuaiset teräskulhossa kevyesti. Lisää puolet sokerista ja jatka vatkaamista voimakkaasti. Sekoita maissitärkkelys jäljellä olevaan sokeriin. Lisää seosta vähitellen vaahtoon koko ajan vatkaten niin, että lopputulos on kovaa ja kiiltävää. Sekoita joukkoon viinietikka.

  2. Piirrä leivinpaperiarkille halkaisijaltaan 20–25 cm:n ympyrä. Levitä alueelle lusikalla kerros valkuaisvaahtoa. Lisää reunoille loppu vaahto ja nostele sitä hieman, että syntyy huippuja. Muotoile vielä keskikohtaa, että siihen jää kuoppa täytettä varten.

  3. Paista pohjaa 125-asteisessa uunissa 1½–2 tuntia, kunnes pinta on oljenvaalea. Tarkkaile paistumista uuninluukun läpi. Jos pinta alkaa ruskistua liikaa, vähennä uunin lämpö 100 asteeseen. Jäähdytä pohja.

  4. Lisää jäähtyneen marengin päälle sitruunatahnaa ja kermavaahtoa. Koristele makusi mukaan.
↧

MITÄ KIVITALO MAKSAA?

June 12, 2018, 12:22 pm
$
0
0
"Mitä kivitalo maksaa" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lammi-Kivitalon ja Suomen Blogimedian kanssa.

Rakentamista pohtiessamme yritimme epätoivoisesti hahmottaa, kuinka paljon toiveidemme mukaisen talon rakentaminen maksaisi. Ja maksoihan se. Niin paljon, että suurin osa suunnitelmista joutui romukoppaan jo ihan alkutekijöissään. Näiden huimien summien vastapainona oli kuitenkin niin paljon asuinalueeltamme valmista asuntoa edullisempi neliöhinta, että rakentamisen voi näin jälkikäteen sanoa todellakin kannattaneen.

Pähkäillessämme puutalon ja kivitalon välillä yllätyimme siitä, että suunnitelmiemme mukainen, hyvin yksinkertainen kivitalo vaikutti tulevan tarjouksia pyytäessämme jopa edullisemmaksi kuin tarjouskilpailussa vielä loppumetreillä mukana olleet muutamat puutalovalmistajat. Kustannusarviomme piti hyvin paikkansa ja budjetti riitti lopulta melkein myös pihan viimeistelyyn.

MIKÄ NIISSÄ RAKENNUSNELIÖISSÄ MAKSAA?



Ensinnäkin talo tarvitsee tontin (ostohinta + lohkomiskulut + lainhuutomaksu + varainsiirtovero). Pääkaupunkiseudulla tonttimaa on erityisen arvokasta ja hyvää rakennusmaata on harvassa. Vähän huonompikin rakennusmaa maksaa ja tämä, yhdessä kalliin pohjarakentamisen kanssa, saattaa syöstä rakentajaparan konkurssiin jo ennen kuin tontti on valmis vastaanottamaan kantavia rakenteita. Paras vinkkimme tähän on, että mikäli mahdollista, valitkaa tontti huolella. Onko esimerkiksi mahdollista teettää pohjatutkimus (noin 1000 euroa) ennen ostopäätöstä. Pohjarakennuskustannukset (maatyöt) saattavat olla maaperästä riippuen 3 - 20 % rakennuskustannuksista. Esimerkiksi 400 000 euron budjetissa tämä voi olla 12 0000:sta 80 000 euroon.



Tontilla joutunee usein tekemään raivaustöitä ennen kuin maatöitä voidaan aloittaa. Nämä raivaustyöt maksavat omasta työpanoksesta riippuen muutamasta satasesta noin 25 000 euroon. Kustannukset syntyvät parin puun ja risukon raivaamisesta aina tontilla mahdollisesti sijaitsevan rakennuksen purkuun. Vinkkimme tontin raivaukseen on: mikäli tontilla on purettava kohde, kilpailuttakaa purku-urakointi muutaman suuren ja pienemmän toimijan kesken. Joissain tapauksissa edullisimman hinnan saattaa saada niin sanotusti kokonaisurakointina, jossa maatyöyrittäjä hoitaa sekä purun että maatyöt. 



Tontille pitää toimittaa myös tonttikeskus (noin 1500 euroa) sekä maksaa vesi- ja viemärilaitoksen sekä sähkölaitoksen liityntämaksut. Liittymiskustannuksiin olimme varanneet 8000 euroa. Nämä liityntäasiat saattavat tuottaa yllätyksiä (ja sitä mukaa myös yllättäviä kulueriä tuosta 8000 eurosta aina 12000 euroon). Mikäli talon haluaa liittää kaapeliverkkoon (tv ja netti), maksaa esimerkiksi valokuitukaapelin liityntä ja asennus parisen tonnia vielä tähän päälle.


Oman kustannuseränsä muodostaa suunnittelu: Arkkitehti ja pääsuunnittelija, vastaava mestari, rakennesuunnittelija, LVI ja sähkösuunnittelija sekä muut täydentävät suunnitelmat (valaistus, sisustus, piha yms.). Tästä ei ihan muutamalla tonnilla selviä. Edullisin vaihtoehto lienee valmistalomalli, jolloin melkein kaikki suunnitelmat kuten arkkitehti ja rakennesuunnittelu on tehty jo valmiiksi. Pakettiratkaisuissa kannattaa tosin huomioida, että pienetkin muutostyöt voivat maksaa kohtuuttoman paljon. Tämä ei onneksi koske ihan kaikkia toimijoita. Esimerkiksi Lammi-kivitalot suunnitellaan aina olemassa olevan budjetin, tontin sekä rakennuskaavaan mukaan. Suunnitteluvaiheessa kannattaa kertoa sekä haaveistaan että käytössä olevasta budjetista. Lammin myyjä tekee kustannuslaskurin avulla alustavan laskelman ja käy läpi myös asiat, joita ei ehkä edes ole tullut ajatelleeksi. Meillä eivät haaveet todellakaan alussa kohdanneet budjettia, mutta pystyimme onneksi valinnoillamme vaikuttamaan loppusummaan. Talostamme tuli meille juuri täydellinen ennen kaikkea siitä syystä, että se oli täysin realistinen toteuttaa. Paras vinkkimme tähän on: suunnitelkaa talo, johon teillä on varaa. 

Kivitalo mielletään usein kalliimmaksi kuin puutalo syystä, että kivitalot ovat usein neliöiltään suurempia kuin puutalot sekä arkkitehtuuriltaan erikoisempia. Jokainen neliö ja nurkka maksaa. Lammin kivestä rakennuttamassamme päärakennuksessa neliöitä on 160 (ja erillisessä saunarakennuksessa 58). Talon muoto on yksinkertainen suorakaide ja jo suunnitteluvaiheessa talon mitat optimoitiin tarkasti Lammin harkkoon. Olen usein sanonut, että talomme on mallia karvalakki: yksinkertainen ja sitä myöten myös edullinen toteuttaa. Niin sanotut ökykivitalot eivät edes olisi se meidän juttu, vaan myös simppeleillä ratkaisuilla voi saada hyvinkin arvokkaan oloisen kodin. Kivitalon ei myöskään tarvitse olla kooltaan 300 neliöitä. Esimerkiksi Lammin uudessa Ideakuvastossa on useita pienempiä talomalleja, jotka on mahdollista toteuttaa maltillisellakin budjetilla. 



Kun talo on suunniteltu, viedään suunnitelmat rakennusvalvontaan. Kunta ottaa rakentajan budjetista oman osuutensa. Rakennuslupa, kunnalta tilatut dokumentit (esim. dwg-kartta, rakennusluvan liitekartta, HSY:n liittymäkartta yms.) rakennuksen merkintä maastoon sekä katselmukset keventävät kukkaroa mukavasti. Tähän päälle voi laskea vielä kopiointikustannuksia, mikäli leimatuista kuvista joutuu ottamaan kopioita painotalossa. Yksityinen rakentaja maksaa vielä koko budjetista valtioille veroja viidesosan kokonaiskustannuksista. Tämä vero on upotettu tosin jo hintoihin alv:n muodossa. 


Kun kaikki yllä olevat asiat ovat kunnossa, pääsemme itse taloon. Tämä onkin sitten vähän monimutkaisempi kuluerä. Kustannuksiin vaikuttavat niin monet asiat: neliöt, kuutiot, talon muoto, runkomateriaali, itse tehden vai urakka. Meillä "pakettiin" kuului perustukset ja ulkopuoliset rakenteet, talopaketti, täydentävät rakenteet sekä konetekniset laitteet ja työ. Tämä tarkoittanee käytännössä sitä, että talon pitäisi olla luovutusvaiheessa sisustusta vaille valmis. Tähän ei meillä kuulunut lattiavalu eikä ulkorappaus.


Kilpailutusvaiheessa pyysimme arkkitehtimme/pääsuunnittelijamme neuvosta tarjouksia yksinkertaisesti muodossa: "Pyydämme tarjousta suunnitelmien mukaisesta pientalosta, valmiusaste: vesikattovalmis, XX.XX mennessä". Tarjoukset olivat toimitussisällöltään hieman erilaisia, mutta hintahaitari (materiaali + runkourakointi) aika lailla muutaman kymmenen tonnin sisällä. Kaikki tarjoukset vesikattovalmiista toimituksesta mahtuivat alle 200 000 euron (hintaa nostaa talousrakennus, noin 70 000). Täytyy kuitenkin huomioida, että vesikattovalmis talopaketti on kokonaisrakennuskustannuksista vain noin 30-40 %. Talotekniikka (vesi- ja viemärityöt, ilmavaihto, lämmitys) vievät vielä oman siivunsa (hinta-arvio noin 65 000, sisältää maalämmön).


ENTÄ SITTEN KUN KAIKKI RAHAT ON JO KÄYTETTY?


Tässä vaiheessa, kun rahat ovat yleensä loppu, talo pitäisi vielä sisustaa. Ja nyt en tarkoita uutta sohvaa, tekstiilejä ja ruokapöytää. Tähän kuluerään lasketaan sisäseinien pinnoitteet, tulisija ja piippu, sisäkattojen pinnoitteet, lattioiden pinnoitteet, valaistus, wc-pöntöt ja hanat, keittiön, kodinhoitohuoneen, vaatehuoneen, eteisen ja kylpyhuoneen kalusteet sekä kodinkoneet. Tämä on se vaihe, kun säästöjä täytyy/voi viimeistään tehdä. Materiaalivalinnoista riippuen tähän saa upotettua keskimäärin viidestätoista tonnista (huokeat perusmateriaalit) aina niin pitkälle, kuin kukkaro kestää.



Tähän päälle vielä epämääräinen erä erikseen tilattua puutavaraa, peitteitä ja työvälineitä, vakuutukset, työmaakoppi, työmaa-aikainen lvis ja sähkön kulutus, piha-alueen kunnostus sekä kaiken maailman ylläri pyllärit.



Yllä olevasta jäi varmasti monta oleellista asiaa puuttumaan ja yllä olevat luvut ovat omasta projektistamme. Tarkan, noin 5 %:n virhemarginaalin sisältävän kustannusarvion tekeminen onnistuu ammattilaiselta sen jälkeen, kun lopulliset arkkitehti-, rakennus- ja lvi-suunnitelmat on tehty. Talomme lopulliseksi neliöhinnaksi muodostui noin 2300 (ilman tonttia).

5 VINKKIÄ, KUINKA KARSIA RAKENNUSKUSTANNUKSIA 

  1. Mikäli mahdollista, valitse tontti huolella. Pohjarakennuskustannukset (maatyöt) saattavat olla maaperästä riippuen 3 - 20 % rakennuskustannuksista. Esimerkiksi 400 000 euron budjetissa tämä voi olla 12 0000:sta 80 000 euroon.

  2. Mikäli tontilla on purettava kohde (pääkaupunkiseudulla tämä on hyvin yleistä), kilpailuttakaa purku-urakointi muutaman suuren ja pienemmän toimijan kesken. Joissain tapauksissa edullisimman hinnan saattaa saada niin sanotusti kokonaisurakointina, jossa maatyöyrittäjä hoitaa sekä purun että maatyöt. 

  3. Suunnitelkaa talo, johon teillä on varaa. Oman kohteen kustannuksia kannattaa lähteä kartoittamaan heti alkuun realistiselta pohjalta. Esimerkiksi Lammi-kivitalot suunnitellaan aina olemassa olevan budjetin, tontin sekä rakennuskaavaan mukaan. 

  4. Jokainen neliö ja nurkka maksaa. Edullisinta on rakentaa hyvin yksinkertaisen muotoinen talo, johon voi tuoda persoonallisuutta esimerkiksi terasseilla ja pergoloilla.

  5. Simppeleilläkin ratkaisuilla voi saada hyvinkin arvokkaan oloisen kodin. Kivitalon ei myöskään tarvitse olla kooltaan 300 neliöitä. Lammin uudessa Ideakuvastossa on useita pienempiä talomalleja, jotka on mahdollista toteuttaa maltillisellakin budjetilla. 
↧
↧

LEIPOMINEN TEKEE HYVÄÄ – PARHAISTA PARHAIN RAPARPERIPIIRAKKA

June 14, 2018, 7:40 am
$
0
0
Tämän vuoden kantavana teemana blogissa oli, miten kotiin saa tehtyä pienellä budjetilla ja vaivalla muodonmuutoksen. Olemme toteuttaneet näitä pieniä fiksailuja huone kerrallaan voimiemme mukaan aina ja aina kun suinkin on ollut aikaa ja innostusta. Viime aikoina molemmat ovat olleet vähän kortilla. Vaikka suurin osa ajasta meneekin tällä hetkellä vähän sumussa, on onneksi ollut muutama juttu, mihin on saanut välillä keskitettyä ajatuksensa ja toisinaan vähän päättömän toimintansa. Onneksi niin!

Yksi merkittävä juttu on ollut jo aikaa sitten sovitut yhteistyöt, joita olen saanut kirjoittaa ja kuvata rauhassa voimieni mukaan. On ollut äärimmäisen terapeuttista suunnitella kuvauksia ja editoida tekstiä, jolla on selkeästi joku päämäärä. Muuten kaiken uuden luominen on tuntunut liian uuvuttavalta. Tämä on hieman ahdistanut minua, mutta sain sovittua asian itseni kanssa: nyt mennään tällä ja se riittää.

Toinen asia, joka on tuottanut iloa, on ollut kokkaaminen ja ennen kaikkea simppeleiden ruokajuttujen kuvaaminen. Reseptejä suunnitellessani olen muistanut myös sellaisen yleensä itsestään selvän asian kun syömisen. Raparperipiirakkaa, jonka pohjaan tulee sekä piimää, kermaa että sitruunaa olen halunnut päästä testaamaan jo pidemmän aikaa. Ennakko-oletus oli, että nyt syntyy jotain todella maukasta. Reseptiä testattuani voin allekirjoittaa väitteen, että vaikka tänä kesänä olen törmännyt moneen raparperipiirakkareseptiin, joka vannoo olevansa paras, on tämä ehdottomasti parhaista parhain! Piirakka on niin mehevä, että se ei kastiketta kaipaa. Nokare vaniljajäätelöä tosin sopii mainiosti kaveriksi.

RAPARPERI-VADELMAPIIRAKKA

Pohja

 200 g voita
 6,5 dl vehnäjauhoja
 1 ps (75 g) mantelijauhetta
 2 tl leivinjauhetta
 1 tl ruokasoodaa
 4 dl sokeria
 1 luomusitruuna
 2 dl piimää
 2 dl kuohukermaa
 2 kananmunaa

Täyte

 1 l raparperia paloina
 2 dl vadelmia

Muruseos

 75 g pehmeää voita
 2,5 dl vehnäjauhoja
 1,5 dl sokeria
 ¼ tl suolaa

Pinnalle

 2 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä

  1. Sulata voi. Sekoita keskenään pohjaan tulevat kuiva-aineet. 

  2. Raasta sitruunan keltainen kuoriosa raasteeksi ja purista hedelmästä mehu. Lisää mehu, kuoriraaste, piimä, kerma, munat ja voisula kuiva-aineiden joukkoon. 

  3. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada korppujauhotettuun uunivuokaan tai leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille.

  4. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita muruseoksen ainekset keskenään.

  5. Leikkaa raparperit 1-2 sentin paloiksi. Levitä raparperit ja vadelmat piirakan päälle. Ripottele muruseos pintaan.

  6. Paista uunissa 45 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää.

  7. Kun piirakka on kypsä, ripottele päälle rouhittuja pistaasipähkinöitä.
↧

TOIMIVAN KEITTIÖN SUUNNITTELU JA 5 VINKKIÄ VASTUULLISEEN KULUTTAMISEEN

June 15, 2018, 12:55 am
$
0
0
Kaupallinen yhteistyö: Keittiömaailma ja Suomen Blogimedia
Keittiökuvissa, myynnissä ja markkinoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miltä keittiö näyttää. Vaikka toki esteettisyydellä on iso merkitys, toiminnallisuus on se, millä on oikeasti väliä. Jos keittiössä viettää paljon aikaa, niin kuin moni meistä varmasti tekee, epäkäytännöllisyys alkaa nopeasti rassaamaan. Keittiössä työskentelyn tulisi aina olla mahdollisimman ergonomista ja helppoa.

TILA ON AVAINTEKIJÄNÄ KEITTIÖSUUNNITTELUSSA

Keittiön toimivuus pohjautuu olemassa olevien neliöiden hyötykäyttöön sekä keittiökalusteiden, vesipisteen ja kodinkoneiden sijoitteluun. Se minkä mallinen keittiö tilaan kannattaa suunnitella, riippuu täysin huoneen koosta ja muodosta. Tällä hetkellä pinnalla olevat saarekkeet ovat monen toivelistalla, mutta ne vaativat huomattavasti enemmän tilaa kuin esimerkiksi L-mallinen keittiö.

Uudisrakentajalla on kaikista parhaimmat lähtökohdat keittiön suunnitteluun. Koska vietämme keittiössä paljona aikaa, aloimme suunnitella omaa taloamme kirjaimellisesti keittiön ympärille. Keittiömme on kokoluokaltaan melkoisen suuri: suunnittelua helpotti se, että käytössä oli koko 60 neliön tupa, jossa sijaitsee myös ruokapöytä sekä takka. Vaikka keittiömme suunnittelusta ei ole aikaa kuin reilut viitisen vuotta, ei tuolloin esimerkiksi nyt niin trendikkäitä aamiaiskaappeja ollut juurikaan tarjolla. Ehkäpä teknisesti hienoin juttu oli sähköllä aukeavat laatikostot sekä pistorasia, jonka saa upotettua tasoon piiloon.

Keittiömaailma on lanseerannut uuden keittiömalliston, jossa on erityisesti huomioitu itse tekeminen, helppous, tuoreus ja ympäristöystävällisyys. Kävin tutustumassa Espoon Keittiömaailmassa juuri lanseerattuun A la Carte Urban -keittiöuutuuteen. Urban-keittiö on yleisilmeeltään todella moderni. Esittelykeittiö oli jopa omaan makuuni hieman liian pelkistetty, mutta jos katsoo näitä linkin takana olevia kuvia yksityiskohdista, tajuaa ehkäpä kaikista parhaiten Urban-keittiön yksinkertaisen nerokkuuden. Keittiössä on panostettu täysin uusiin toiminnollisuuksiin: sähköisesti nousevaan kulmamekanismiin, kasvivalolla varustettuun viherseinään ja yrttilaatikkoon sekä liiketunnistimella toimiviin led-valoihin. Ruokahävikkiä vähentämään on tarjolla myös laatikkolinjaan integroitava vihanneslaatikko, jonka ansioista vihannekset ja leivät säilyvät tuoreina pidempään.

Urban Garden viherseinä on yksityiskohta, jonka näkisin mieluusti myös omassa kodissamme. Kesäaikaan on ihan parasta, että tuoreet yrtit saa poimittua pihalla olevista kasvilaatikoista ja ruukuista. Talvella en ole saanut yrttejä sisätiloissa menestymään. Viherseinä voisi toimia tilanjakajana tai koko seinän kokoisena elementtinä muussakin tilassa kuin pelkästään keittiössä. Seinämä rakentuu metallikehikoista, kasvivalosta sekä yrttipurkeista, joilla voi rakentaa haluamansa mukaisen kokonaisuuden.
Urban-keittiön mielenkiintoinen yksityiskohta on sähköisesti nouseva ja laskeva kulmamekanismi. Alas laskettuna keittiö näyttää siistiltä ja yksinkertaiselta, eivätkä keittiön pienkoneet ole turhaan tiellä. Sama toimintaperiaate on Found-seinäkaapissa. Nappia painamalla seinäkaapista laskeutuu avolokerikko, josta saa napattua nopeasti astiat, mausteet tai keittiötarvikkeet. Nämä ovat hyvä ominaisuus varsinkin nyt muodissa olevissa avokeittiöissä.

Näkisin Urban-keittiön nimensä mukaisesti kaupunkikodissa I- tai L-mallisena avokeittiönä yhdistettynä rouhean rustiikkiseen ruokailuryhmään. Parasta Urbanin kaikissa osissa on se, että niitä voi liittää mihin tahansa Keittiömaailman keittiömalliin. Mikäli oma tyyli ei ole pelkistetyn urbaani, saa Urbanin toiminnalliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi nousevan kulmamekanismin pistorasioilla tai yrttilaatikon myös lämminhenkisempään keittiömalliin. Toiminnallisuuden sekä ulkonäön lisäksi keittiötä suunniteltaessa on tärkeää pitkäikäisyys: tärkeää on valita tuote, joka sopii juuri omiin tarpeiseen ja tarvittaessa muokkautuu uusien tarpeiden mukaan.

5 VINKKIÄ VASTUULLISEEN KULUTTAMISEEN

  1. Käytä vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia.

  2. Syö vähemmän eli toisin sanoen syö oikeasti vain sen verran mitä kulutat.

  3. Osta vähemmän, jolloin ruokahävikki myös pienenee.

  4. Jaa ja nauti ruoasta. Jaettu ruoka lisää myös yhteisöllisyyttä.

  5. Suosi lähiruokaa.
↧

ONNEN PAIKKA – KUINKA SISUSTAA PARVEKE

June 17, 2018, 9:00 pm
$
0
0
Kaupallinen yhteistyö: IKEA ja Suomen Blogimedia
Viime aikoina minua on monesti kehotettu tekemään ja miettimään asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Olin melkein kymmenisen vuotta sitten vaihdossa Aasiassa, josta löysin Lonely Beach -nimiseltä rannalta oman ”happy placesini”. Enää tuo ranta, turistien vyöryttyä niille viimeisillekin Thaimaan saarille, ei ole niin ”lonely”, mutta edelleen, kun minua oikein pelottaa, suljen silmäni ja kuulen tuon tutun meren kohinan, tunnen auringonsäteiden hehkun kasvoillani ja pelko väistyy.

Tuo oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun vietin monen monta päivää pienessä bambumajassa ihan yksikseni. Päivät makasin rannalla Norah Jonesia kuunnellen ja illat istuin nuotion ääressä seuranani uppo-oudot maailmanmatkaajat, joiden tarinoihin en kyllästynyt kertaakaan. Minä, joka harvoin jaksan kuunnella kaikenlaisia jorinoita tai varsinkaan tutustua yllättäen ja täysin varauksetta uusiin äänekkäisiin ihmisiin.

Myös viimeisimmät kodit, joissa olen asunut, ovat olleet omia onnen paikkojani. Muutama viikko sitten tuli kuitenkin sellainen tunne, että jotkut muistot nykyisessä kodissamme ovat niin kipeitä, että ei auta kuin laittaa talo myyntiin, ettei enää niin ahdistaisi. Kun olin järkeillyt asiaa hieman pidemmälle ymmärsin, että ne muistot, niin hyvät kuin huonotkin, seuraavat minne ikinä menenkin. Niinpä päätimme kompromissina toteuttaa yhden pitkäaikaisista unelmistamme ja vuokrata talon syksyksi Etelä-Euroopasta saadaksemme hieman hengähdystaukoa.

Kesän päätimme viettää ihan rauhakseltaan kotona. 
Talossamme on yksi huone, joka on jäänyt hyvin vähälle käytölle nimittäin yläkerran parveke. Oikeastaan on tuntunut koko ajan ihan turhalle, että omakotitalossa on ylipäätään parveke. Meidän parvekkeen ratkaisi asuinalueemme kaava. Tai lähinnä se, kuinka monta asuin neliötä yläkertaan sai rakentaa. Toisaalta luin juuri hetki sitten artikkelin siitä, kuinka suomalaiset ovat parvekekansaa. Erityisesti toive omasta parvekkeesta korostuu kerrostaloasunnoissa, mutta jos selailee omakotitalojen myynti-ilmoituksia, tuntuu näistäkin lähes jokaisessa parveke olevan.

Parvekkeemme sijaitsee työhuoneeni yhteydessä talon etelän puoleisella sivulla. Jo aikaisin keväällä parvekkeella on todella lämmin. Kun aukaisee parvekelasit, viilentää pienikin tuulenpuuska kuumalla ilmalla tilan juuri sopivaksi. Ja tällä hetkellä ei ole yhtään haitannut, että parveke on välillä melkein kuin pätsi! Lämpöä jos mitä olen viime kuukausina kaivannut niin, että kipeää tekee.
Parvekkeen ainoana kalusteena on ollut IKEA-tavaratalosta ostettu jo myynnistä poistunut SINNERLIG-erikoismalliston sohva. Lisäsin sohvan seuraksi MASTHOLMEN-sarjan ulkokäyttöön sopivat rottinkiset pöydät sekä tuolin. Aikaisemmin maalaamiemme puisten parvekeritilöiden päälle laitoin suuren 200 x 300 LOHALS-maton, joka tuntuu erityisen mukavalta paljaiden varpaiden alla. Juutti ja rottinki tuoksuvat miedosti heinälle vieden ajatukseni jostain syystä kuumalle hiekkarannalle, palmun lehdistä kyhättyjen aurinkovarjojen alle. IKEA-tavaratalot ovat myös viherkasviharrastajan aarreaittoja: jokakerta tavaratalossa poiketessa matkaan tarttuu jokin uusi kasvi. Ennen kuin olen löytänyt kasveille sopivan ruukun, sijoitan usein kasvit aluslautasen kera meriheinästä tehtyihin FLÅDIS-koreihin.

Jos ihminen kaipaa lämpöä, kaipaa hän usein myös jotain pehmeää itsensä ja maailman väliin. Kun kesäilta on jo viilentynyt, olemme istuneet miehen kanssa parvekkeella huopiin kääriytyneinä ja tyynyihin nojaten. Hiljaisuutta kuunnellen ja välillä sanan jos toisen keskenämme vaihtaen. Nuo harvat täysin yhteiset hetket ovat varmasti tehneet hyvää kummallekin raskaan kevään jälkeen. 
Alkuvuodesta kevääseen jouduin viettämään paljon aikaa makuuasennossa olohuoneen sohvalla. Olohuoneen sohvalle en ole halunnut pitkään aikaan pötkähtää, mutta nyt, kun olohuone on laajentunut parvekkeelle, olen taas löytänyt viimein paikan, jossa rentoutua: nukkua, lukea kirjaa, kirjoittaa, syödä ja juoda, jutella miehen kanssa, kattaa aamukahvit ja iltateet sekä tuijottaa parvekkeen ikkunan ulkopuolella kahisevaa pihlajaa. Paikan, jossa mieli ja keho rauhoittuu ja on tilaa olla ja hengittää.

KANELSTÅNGKukkajalka, rottinkia | IKEA
MASTHOLMEN Lepotuoli, ulkokäyttöön | IKEA
MASTHOLMEN Sohvapöytä ulkokäyttöön | IKEA
STOCKHOLM 2017Sohvapöytä, rottinkia, saarni | IKEA
JOFRID Huopa, luonnonvärinen | IKEA
JOFRID Tyynynpäällinen, luonnonvärinen | IKEA
TILLBRINGARE Kannu, kirkas lasi | IKEA
FRAMTRÄDA Lasi, kirkas lasi | IKEA
SANDARED Rahi, beige | IKEA
FLÅDIS Kori, meriheinä | IKEA
↧
Search

YHDISTIMME HAAVEET TALOSTA JA MÖKISTÄ

June 19, 2018, 9:00 pm
$
0
0

Kaupallinen yhteistyö: Fortum

Neljä vuotta omakotitalossa ja edelleen on pitkä lista asioita, jotka pitäisi tehdä ennen kuin talo on valmis: tämä ei ollut todellakaan mikään avaimet käteen projekti. Usein naureskelemme, että sitten kun vihdoin ja viimein saamme talon valmiiksi, onkin jo remontin aika.

Talomme sijaitsee alueella, jossa on käytössä uuden kaavan rinnalla niin sanottu vanha kaava. Vanha kaava mahdollisti erillisen 50 neliön rakennuksen rakentamisen pihapiiriin. Erikoisinta kaavassa oli se, että vaikka talon ulkonäkö väritystä ja katon kaltevuutta myöten oli tarkkaan määritelty, erillisrakennukselle ei ollut mitään muita rajoitteita, kuin neliöt. Olemme aina haaveilleet mustasta mökistä saaristossa ja viimein saimme toteuttaa tämän haaveen. Tosin ilman sitä saaristoa. Musta mökki meni onneksi heittämällä rakennusvalvonnasta läpi, mutta mitenköhän olisi käynyt, jos olisimme haaveilleet esimerkiksi Muumitalosta?
Kahdeksan metrin päässä päärakennuksestamme sijaitseva saunatupa on jäänyt päärakennusta viimeistellessä kaikista vähimmälle huomiolle. Itse asiassa oli aika lähellä, että saunarakennus olisi jäänyt kokonaan toteuttamatta. Tingimme päärakennuksen suhteen kustannuksia niin paljon kuin ikinä oli mahdollista ja saimme saunarakennuksen rungon kokonaisurakointiin. Sisätyöt jäivät tämän jälkeen kokonaan meille. Tänä kesänä saunarakennus pitäisi ainakin maalata vielä kertaalleen. Tai piti jo itse asiassa viime kesänä. Tai oikeastaan sitä edellisenä.

Saunamme suunnittelu on mallia ”älkää tehkö niin kuin me teemme, vaan niin kuin me sanomme”. Ei siinä, ettemmekö itse olisi erittäin tyytyväisiä saunaamme, mutta ratkaisumme eivät ehkä ole ihan niitä tyypillisimpiä. Idean saunamme toteutukseen saimme Avanto Arkkitehtien Kyly -saunasta. Nykytrendin mukaisesti saunassamme on myös koko seinän kokoinen lasitus. Tämä ei missään nimessä ole se kaikista energiatehokkain ratkaisu. Tätä enemmän energiatehokkuudessa kannattaa kuitenkin käyttää huomiota kiukaan valintaan sekä löylyjen lämpötilaan. 

Valitsimme kiukaaksi tehokkaan Harvian Cilindro -pilarikiukaan, jonka 120 kiloa kiviä lämpenee meille juuri sopivaan lämpötilaan vajaassa tunnissa. Tämän jälkeen kiuas menee pois päältä, mutta lämpö säilyy kivissä niin pitkään, että ehdimme saunoa halutessamme parikin tuntia suht samoilla lämmöillä. Saunassamme on myös puukiuasvaraus. Aluksi lämmitimme saunan aina 80-asteiseksi, mutta kokeiltuamme 60-asteen löylylämpötilaa totesimme sen huomattavasti miellyttävämmäksi. Mitä alhaisempi lämpötila, sitä pienempi kulutus. Omat mieltymykset vaikuttavat hyvin paljon siihen, mikä tuntuu sopivalta lämpötilalta. Yleensä suositeltava lämpötila on siinä 70-80 välillä.
Silloin, kun asuimme kaupungissa, mökkiä kaipasi välillä kovastikin. Kävelyt Kaivopuistossa ja Eiranrannassa eivät ihan korvanneet tätä. Pihan saunarakennuksen voidaan sanoa vapauttaneen meidät lopullisesti kaikenlaisesta mökkikuumeilusta. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että omakotitalossa riittää niin paljon tekemistä, ettei tähän todellakaan enää kaivata mökkiä riesaksi. 

On ollut helpottavaa haudata mökkihaaveet. Eihän meillä todellisuudessa olisi mökkiin edes minkäänlaisia resursseja. Näihin aikoihin sellainen hassu pieni mökkikuumeilu nousee kuitenkin selkeästi pintaan. Onhan juhannus mökkeilyn kaikista kuuminta sesonkiaikaa siitäkin huolimatta paistaako, vai sataako taivaan täydeltä lunta (sellainenkin juhannus on tullut vietettyä). Viime juhannukset olemme viettäneet ihan kotona. Näin myös tänä vuonna. Juhannusperinteisiin meillä kuuluu hyvä ruoka (tietenkin grillattuna) sekä juhannussauna. Tänä juhannuksena ajattelimme myös viettää ihan ensimmäisen yön mökissämme omalla kotipihalla.

Lue Alexa Dadmarin kokemuksia sähköpyöräilystä sekä vinkit sähkönkulutukseen arjessa.

LUE MYÖS: MIHIN KIINNITTÄISIMME KOTIMME SUUNNITTELUSSA NYT ENEMMÄN HUOMIOTA

↧
↧

ERILAINEN JUHANNUS – KUN MIELIKUVAT EIVÄT VASTAA TODELLISUUTTA

June 23, 2018, 11:40 am
$
0
0
Vietimme juhannuksen tänä vuonna kotona. Se olikin sitten lähestulkoon ainoa asia, joka meni niin kuin suunnittelimme. Minulla oli tarkoitus tehdä lauantaiksi oikein juhlava ”kalapöytä”. Olin itse asiassa haaveillut kalapöydästä jo pidemmän aikaa, ja mikä olisikaan (joulun lisäksi) paras aika herkutella, jos jonkin sortin lajitelmalla kaloja ja äyriäisiä, kuin keskikesän juhla.

Kalapöydän kattauksen teimme ystäväni avustuksella hyvissä ajoin. Pahaksi onneksi juuri kun kaikki oli valmista, yllätti kaatosade. Kaatosadetta seurasi valtava myrsky, joka lennätti kukat pitkin pihamaata ja kaatoi viinilasit. Astioita suojellakseni kannoimme kalapöytäkattauksen heti kuvausten jälkeen sisään.  



Vähän samoin kävi myös kattauksen antimille. Ajattelin hakea herkut Maxin Kalasta. Putiikki on varmasti monelle ainakin nimeltä tuttu ja jos jostain syystä ei, niin silloin tietämyksessä on suuri aukko: Maxin Kalaan kannattaa suunnata, jos haluaa kokea aidon kyläkaupan tunnelman, tinkimättömän ja asialle vihkiytyneen kauppiaan sekä Pääkaupunkiseudun parhaan ja tuoreimman kalavalikoiman. No arvanette varmaan suuntasinko? Torstai vilahti kuin huomaamatta ohitse ja perjantaina olin niin väsynyt, että nukuin koko päivän.

Kalapöytä vaihtui lopulta tex-mex-herkuiksi, jotka ystävät onneksi toivat tullessaan. Illalla nälän vielä yllättäessä keskikesän juhla-ateria huipentui Kotipizzasta tilattuun Lohilankkuun. Vaikka mielikuvat juhannuksesta olivat jotain ihan muuta, kuin todellisuus, meni kaikki kuitenkin loppujen lopuksi juuri niin kuin oli tarkoitus. Saimme levätä, nauttia ystävien seurasta ja paikka paikoin pilkistävistä auringonsäteistä.

P.S. Facebookista voi kurkistaa videoklipin, kuinka kuvataan ulkoilmassa oleva kattaus kaatosateesta huolimatta.

LUE MYÖS: TARINA TÄYDELLISEN INSTAGRAM-KUVAN TAKAA

Essence-kaadin* | Iittala

*merkityt tuotteet on saatu osana vuosiyhteistyötä
↧

KESÄN KOUKUTTAVIN SALAATTI – COUSCOUS-HALLOUM

June 26, 2018, 5:30 am
$
0
0
Tämä salaattiresepti on pitänyt laittaa blogiin jo kolme kesää sitten. Joka kerta, kun olemme couscous-halloumsalaattia tehneet (ja sitä tapahtuu usein), on salaatti syöty ennen yhtäkään kuvaa. Aina ajattelen, että ehtiihän sitä sitten seuraavallakin kerralla ja niin se sitten jää.

Tämä päivä on ollut myös sikäli historiallinen kuukausiin, että olen saanut vedettyä yli monen monta tekemätöntä asiaa. Salaatin kuvaaminen oli niistä kaikista eniten iloa tuottava ja sitten oli muutama pikkutehtävä, joiden hoitamiseen kului korkeintaan pari minuuttia ja silti olen onnistunut vehtaamaan niitä kuukausitolkulla.

Nyt on olo monta astetta kepeämpi ja silti ihanan kylläinen.

COUSCOUS-HALLOUMISALAATTI

2 dl couscousia
1-2 tl savupaprikaa
2 dl kasvislientä
1 pkt halloumia
250 g miniluumutomaattia
1 pieni punasipuli
lehtipersiljaa
oliiviöljyä
limen mehua

  1. Mittaa cousous kulhoon. Sekoita joukkoon savupaprikajauhe. 

  2. Kiehauta kasvisliemi kattilassa. 

  3. Kaada couscous kuuman kasvisliemen sekaan ja laita kansi päälle (huom! älä sekoittele tässä vaiheessa couscousia vaan anna sen rauhassa turvota kannen alla 10-15 minuuttia).

  4. Kuutioi halloumi. Paista pannulla ruskeaksi oliiviöljyssä.

  5. Viipaloi punasipuli, puolita miniluumutomaatit ja silppua lehtipersilja.

  6. Pöyhi kypsä couscous varovasti haarukalla irtonaiseksi ja lisää loraus oliiviöljyä joukkoon. 

  7. Lisää ruskistetut halloumikuutiot, sipulit, tomaatit ja persilja. Mausta oliiviöljyllä ja limen mehulla.
↧

KIITOS ETTÄ ILMESTYIT

June 29, 2018, 1:19 am
$
0
0
Hetki sitten Instagram-tililläni pyörähti uusi kymmentuhatlukema, 30 000 seuraajaa. Seuraajien määrällä ei mielestäni ole niin suurta merkitystä, vaan tässäkin asiassa määrän korvaa laatu.

Se miksi kuitenkin halusin tulla myös blogin puolelle asiasta kertomaan, liittyy johonkin paljon syvempään. Blogin ja Instagramin kautta elämääni on tullut paljon uusia vivahteita. Olen luonut itse kanavan, johon saan tuottaa sellaista materiaalia, kun itse haluan. Uskokaa tai älkää, tämä on välillä hyvinkin terapeuttista. Monta kyyneltä on vierinyt blogin takia, mutta onneksi niistä suurin osa on liittynyt puhtaasti onneen. Myös jokainen kommentti, jonka olen saanut, on se sitten ollut täysin neutraali tai jopa kriittinen, on saanut ilon (ja välillä säikähdyksen) nousemaan pintaan: siellä ruudun takana on ihmisiä, joille olen saanut viestittyä jotain, joka on saanut aikaan reaktion. Olen blogini kautta tutustunut myös moniin uusiin ihmisiin. Osasta heistä on tullut minulle todella läheisiä.

Merkityksellisintä, mitä elämääni eri sosiaalisten kanavien kautta on tullut, on ystävyys.

Elämän kriiseissä ystävyys korostuu entisestään. Eräs ystävä on lähes joka päivä lähettänyt saman kysymyksen "kuinka voit?". Hän on pitänyt huolen, että pöydällä on aina tuoreita kukkia sekä pensasmustikoita. Joka viikko kotiimme on myös ilmestynyt ruokalähetys, joista viimeisin oli tämä juustokakku. Kakun mukana tuli viesti; "Onnea uudesta tuhatluvusta! Ajattelin, että haluaisit jotenkin ilahduttaa myös 30 000 seuraajaasi, joten tein kakun, jonka voit halutessasi myös kuvata".

Eilen vietimme helteisen iltapäivän pihallemme piknikin merkeissä. Osallistujajoukko koostui neljästä naisesta, jotka sosiaalinenmedia (sekä äitiys) on yhdistänyt. Siinä ystävän leipomaa kakkua ja taaperoiden touhuja katsellessa oli helppoa tuntea puhdasta ja syvää kiitollisuutta.

Kiitollisuutta kaikesta siitä kauniista ja hyvästä, mitä ympärillä on.

Lämmin kiitos teille ja Elinalle kakusta, reseptistä (ja kaikesta)!

New York Cheesecake

Pohja

160 g (12 kpl) korppuja
¾ dl sulaa margariinia
½ tl kardemummaa

Täyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl bulgarian jugurttia
1 dl sokeria
0,5 dl sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori
1 appelsiinin raastettu kuori
2 rkl maissitärkkelystä
2 munaa
  1. Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen. Hienonna korput esimerkiksi monitoimikoneessa. Lisää murskan joukkoon rasva ja kardemumma. Painele seos 20 cm irtopohjavuoan pohjalle ja paista noin 5 minuuttia.

  2. Sekoita kaikki täytteen ainekset ja kaada vuokaan. Paista 170 aseessa reilu tunti.

  3. Koristele jäähtynyt kakku tuoreilla marjoilla.

LUE MYÖS: MITÄ TARVITAAN HYVÄÄN ELÄMÄÄN

↧

MATKAILIJAN KESÄTÄRPIT ESPOOSEEN

June 29, 2018, 9:00 pm
$
0
0
Sisustusbloggaajien kesän kirjoitushaasteena on ollut kertoa matkailijan sisustusvinkit. Haasteen heitti ilmoille Visusillvan-blogin Suvi. Olemme asuneet uudessa kotikaupungissamme Espoossa nyt viisi vuotta. Silti olen edelleen sydämeltäni helsinkiläinen. Elämämme pyörii tällä hetkellä aika lailla kotimme ympäristössä ja Hietaniemen toria jo vuosia kaivanneena olen suorastaan lapsellisen ilahtunut, kun lähialepamme pihaan on nyt muutamana vuotena ilmestynyt ihanan Bettiinan pitämä kesätori. Kojusta löytyy joka päivä tuoreita marjoja sekä kasviksia tarjonnan sekä sesongin mukaan. Lisäksi valikoimassa on vaihtelevasti muun muassa kesäkukkia, yrttejä sekä iloisia räsymattoja.

Löytyy toki Espoosta Alepan ja Bettiinan kesätorin lisäksi myös jotain muutakin. Listasin alle kaikki omat Espoosta löytyvät suosikkini. Sen verran täytyy häpeillen tunnustaa, että koko elämäni pääkaupunkiseudulla asuneena suurin osa Espoon nähtävyyksistä, kuten Nuuksion Kansallispuisto oli minulle täysin tuntemattomia vielä viime kesään asti.

ESPOO SISUSTUS- JA LIFESTYLELIIKKEET

Espoo ei ole suorastaan mitenkään erityisen tunnettu laajasta sisustuskauppavalikoimastaan vaan enemmänkin kauppakeskuksiin sijoittuvista ketjuista. Muutama virkistävä poikkeus kuitenkin onneksi löytyy. Espoon Sinimäessä sijaitseva Monday To Sunday on myös saman nimisestä blogista tunnetun Päivin lifestyle kauppa. Kaupasta löytyy harmoninen valikoima sisustustuotteita ja naistenvaatteita. Tuotteet ovat tarkkaan harkittuja: pellavaa ja puuta sekä muita aitoja luonnonmateriaaleja. Kauppa on takuuvarma pysähdyspaikka, kun kaipaan ympärilleni jotain kaunista ja rauhoittavaa.

Mainitsemisen arvoinen kukkakauppa on Espoon Suurpellosta löytyvä Ihana Kukkanen, josta on tullut haettua kuvauksiin kukka, jos toinenkin. Ihanassa kukkia saa hipelöidä ja fiilistellä sydämensä kyllyydestä. Ihana kukkasen ammattitaitoisten floristien avulla voi myös kokeilla jatkuvasti kaikkea uutta. Valikoima vaihtuu usein ja on juuri sopivan yllättävä ja monipuolinen.

ESPOON PARAS RUOKA TAI BRUNNSIPAIKKA

Lähes naapurissamme sijaitsevan Peroba Cafeen brunssi on kyllä kerrassaan mainio. Kuten on myös miljöö, joka suorastaan hämmentää: keskellä Leppävaaran kerrostalokorttelia sijaitsee hyvin entisöity, mansardikattoinen vanha huvila. Monipuolinen brunssi tarjoillaan noutopöydästä joka lauantai ja sunnuntai. Brunssin hinta on mielestäni maltillinen (kirjoitus hetkellä 22 euroa). Peroba Cafe tarjoilee muina aikoina lounasta sekä kahvilatuotteita. Pientä miinusta suhtautumisesta lapsiperheisiin. Myöskään lastenvaunujen kanssa on turha yrittää ovea pidemmälle.

Maxin Kala nousi Facebook-ilmiöksi lähes yhdessä yössä, mutta ei mikään ihme. Kalavalikoima on todella hyvä ja ennen kaikkea tuore. Kaupassa on sitä vanhan ajan kyläkaupan tunnelmaa: ihana miljöö, loistava palvelu ja aina jotain spesiaalia tarjolla: susheja, skampivartaita, thaimaalaisia makuja tai sitten vaikka blinejä. Unohtamatta kauppiaan omia äyriäissalaatteja. Meistä katsottuna Maxin Kala sijaitsee vähän syrjässä, Espoon Kauklahdessa, mutta äkkiäkös sitä hyvän sapuskan perässä ajelee vähän pitemmällekin.

Tähän samaan on vielä ihan pakko mainita myös Espoon Suvisaaristossa sijaitseva Skärgårdsbutiken – Saaristokauppa. Kaupasta, sen miljööstä ja tunnelmasta tulee mieleen nuoruuteni kesät Porvoon saaristossa. Saaristokauppa tarjoaa päivittäistavaroiden lisäksi joka päivä lounaan, joista kalakeitto on erityisen maukas. Tiskiltä voi myös ostaa joka päivä kotitekoista ruokaa kotiin viemisiksi. Kaupasta löytyy kokoonsa nähden myös todella monipuolinen juustotiski.

PARHAAT NÄHTÄVYYDET ESPOOSSA

Espoon modernin taiteen museo EMMA sijaitsee kivenheiton matkan päässä kotoamme Tapiolassa. EMMAssa on tullut vierailtua aika harvakseltaan (ehkä se sijaitsee liian lähellä), mutta tätä kirjoitusta luonnostellessani muistui se taas mieleen. Olen käynyt katsomassa muutamat erittäin hyvät näyttelyt, joista viimeisimpänä jo mennyt Still/Life – Tapio Wirkkala Retrospective. EMMAssa on myös todella elämyksellinen museokauppa EMMA Shop.

Suomen suurin piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto, Marketanpuisto, sijaitsee Espoossa Kehä III:n vieressä Röylän liittymän kohdalla. Marketanpuisto on puutarhaharrastajan ja omakotirakentajan ehtymätön ideapankki. Puistossa järjestetään myös koulutusta sekä opastettuja kierroksia. Kaikista parasta on kuitenkin mielestäni kierrellä puistossa ihan omin päin ja vain ihastella ja inspiroitua.

Espoossa on myös todella kaunis saaristo (unelmieni asuinpaikka). Yksi helpoimpia tapoja tutustua saariin on hypätä saaristolautan kyytiin. Monet Espoon ulkoilusaarista on varustettu myös telttailijoita ja ulkoilijoita varten.

Jos siellä ruudun takana on muita espoolaisia tai Espoota hyvin tuntevia, kaikki vinkit kommenttilootaan ovat enemmän kuin toivottavia. Tänä kesänä meillä on tarkoitus tehdä ”loman” aikana ainoastaan lyhyitä päiväreissuja kotikulmillemme!

Astiat, puulusikat, tarjotin ja pellavaliina | Monday to Sunday
Kermakko | Iittala
↧
↧

SAANKO TOTEUTTAA TOIVEESI

June 30, 2018, 9:00 pm
$
0
0
Koti on laitettu kuntoon. Onhan se mukavampi lomailla, kun paikat on puts.

Tämä on ensimmäinen kesäloma, jonka vietämme todennäköisesti kotona. Sanon todennäköisesti siksi, että tänä kesänä meillä ei ole loman varalle yhden yhtäkään suunnitelmaa. Tämä jättää kalenterista paljon tilaa kaikenlaisille mukaville sattumuksille. Niitä tässä totisesti juuri nyt kaivataan!

Miehellä on ollut pidemmän aikaa yksi toive: enemmän yhteistä aikaa ja vähemmän somea. Huomaan itse helposti täyttäväni kaikki ne turruttavat ja tylsät hetket, joita päiviin mahtuu välillä yksi jos toinenkin, puhelimen selailulla. Sellaisten päivien varalle, joina ajatukset eivät kulje, mutta mieli kaipaisi jotain puuhattavaa pysyäkseen virkeänä, olemme tehneet ”toivomuspussin”. Pussiin olemme kirjoitettaneet lapuille kaikkia niitä ihania asioita, joita olemme jo pidemmän aikaa halunneet tehdä, mutta jotka ovat jääneet syystä ja toisesta toteuttamatta. Pussista voi tylsyyden iskiessä nostaa summanmutikassa lapun, jossa saattaa vaikka lukea: mennään Kaivopuistoon syömään Helsingin Jäätelötehtaan Vanhanajan Vaniljapuikot. Samaa suosittelen myös teille. Menkää syömään ne puikot. On meinaa todella hyviä.

Toiveita täytetään muutenkin heinäkuussa. Olen alkukesän aikana kirjoitellut juttuja niiden kysymysten pohjalta, joita olette tämän kuluneen vuoden aikana minulle lähettäneet. Pitkin heinäkuuta saatte vastauksia kyselyihin muun muassa siisteydestä ja järjestyksestä. Ensimmäisessä en ole kovin kummoinen asiantuntija (meillä käy siivoaja), mutta jälkimmäiseen löytyy vinkki jos toinenkin.

Ensi viikolla alkavat myös Asuntomessut ja arvonnassa olisi kaksi 4 hengen lippupakettia messuille!
↧

TALONRAKENTAJILLA ON YKSI YHTEINEN UNELMA

July 1, 2018, 9:00 pm
$
0
0

Kaupallinen yhteistyö: Lammi-kivitalo

Pari vuotta ennen rakentamista, ja rakentamisen aikana, vierailimme säännöllisesti kaikilla vähänkin aiheeseen liittyvillä messuilla. Asuntomessut olivat näistä aina vuoden kohokohta. Kaikista ihaninta oli haaveilla, ja vähän päivitellä myös, niin kuin asiaan Asuntomessuilla aina kuuluu.

Varsinkin kesän 2013 Hyvinkään Asuntomessut ovat jääneet vahvasti mieleen. Kotimme pohjaratkaisut oli saatu juuri kuntoon ja suunnittelimme sisustusta. Suuren vaikutuksen tuon vuoden messuilla meihin teki Lammi-kivitalon kohde Maja. Kohde puhutteli varmasti kaikkia messukävijöitä, toiset ihastuivat ja toiset vihastuivat. Lehtikuusipanelointi ulkoverhoiluna, betonilattiat sekä musta sisäkatto herättivät keskustelua, kuten hyvän suunnittelun mielestäni kuuluukin. Maja toimi suurena inspiraationa myös omia materiaalivalintoja tehdessämme: yhtäläisyyksiä löytyy esimerkiksi lattiapinnoista sekä saunasta.

Vierailimme ennen Hyvinkään messujen alkua myös toisessa Lammi-kivitalon kohteessa Validus Motuksessa. Perhe oli vaikuttanut itse hyvin paljon talonsa suunnitteluun. Tämä ei ollut ensimmäinen talo, jonka perhe oli Lammin kivestä rakentanut ja se näkyi. Perheen harrastukset oli otettu erityisen hyvin huomioon ja jokaiselle näistä oli oma tilansa isännän viinikellaria myöten. Perheen kertoma tarina heidän rakennushistoriasta jäi vahvasti mieleen: joka kerta uuteen rakennushankkeeseen ryhtyessään he olivat toteuttaneet uuden toteuttamatta jääneen kotiinsa liittyvän haaveen. Olisi mielenkiintoista tietää, miten heidän tarinansa jatkui messujen jälkeen: olivatko he viimein saaneet suunniteltua sen ”viimeisen” unelmiensa kodin?
(Suuri Taloextra, kuva Paula Osenius)

Meille heräilee uinuva raksakuume aina kevään korvilla. Alkukeväästä, ennen kuin sateet sulattavat roudan, istumme usein iltaisin takan edessä ja aloitamme keskustelun, ”jos rakentaisimme nyt, mitä tekisimme toisin”. Lähestyvät Asuntomessut saavat aina kuumeen kohoamaan pari astetta. Osin tästä syystä viime vuosina messuilut ovat jääneet osaltamme vähiin: mitä, jos kuume kohoaisikin liian korkeaksi? Tänä vuonna päätimme ottaa riskin ja lähteä taas Asuntomessukierrokselle. Ennen virallisia avajaisia, jotka ovat tämän viikon perjantaina 6.7. pääsimme kurkistamaan ennakkoon Porin Asuntomessujen yhteen Lammi-kivitalon kohteeseen Jokilammiin.

Jokilammi, sijaitsee nimensä mukaisesti messujen parhaalla paikalla, joen varrella. Kohteen sijainti saa pienen kateuden tunteen nousemaan. Jopa kodinhoitohuoneen lasiovesta näkyy upea joki- ja puistomaisema.
(Suuri Taloextra, kuva Paula Osenius)

Maisema on yksi syy, miksi voisimme lähteä saman tien myös itse uuteen rakennushankkeeseen. Takkatulenloimussa on helppo haaveilla siitä unelmiemme tontista: mäntymetsämaisemasta meren rannalla. Oma unelmiemme tontti ei tosin anna vastausta siihen, mitä tekisimme toisin. Ei myöskään Jokilammin lasinen kodinhoitohuoneen ovi (se meiltä sentään löytyy, vaikka maisemassamme olisikin toivomisen varaa). Jos rakentaisimme nyt, sijoittaisimme kodinhoitohuoneemme niin, että perheemme lemmikit, kaksi kultaista noutajaa, pääsisivät kulkemaan huoneesta vapaana suoraan aidatulle pihalle. Tämä helpottaisi huomattavasti arkeamme taaperon sekä kahden ison ja vilkkaan koiran kanssa. Pyörittelimme tätä vaihtoehtoa arkkitehtimme kanssa jo rakennusvaiheessa, mutta talomme pohjaratkaisu ei taipunut tähän missään muodossa.

Jokilammin asukkaat antoivat arkkitehdille vapaat kädet unelmansa toteuttamiseen muutamin tarkkaan mietityin reunaehdoin: ”huoneistoala noin 150 m2, oleskelutilat yläkerrassa, näkymät joelle useasta paikasta muun muassa saunasta, sekä makuuhuoneet alhaalla”, perheen isä listaa. ”Kivitalo oli meille itsestään selvyys ja kilpailutuksen jälkeen huomasimme, ettei tarjouksissa ollut merkittäviä eroja, jolloin valitsimme meidän mielestämme laadukkaimman brändin. Uskomme, että Lammi-kivitalolla on kivitalomarkkinoiden korkein brändiarvo, laadukkaimmat tuotteet ja näin ollen paras jälleenmyyntiarvo pitkässäkin juoksussa”, jatkaa perheen isä kysyessäni syitä, jotka johtivat siihen, että he päätyivät kyseiseen valmistajaan.

Samoista syistä myös itse päädyimme viisi vuotta sitten Lammin kiveen. Jos rakentaisimme nyt, olisi valintamme hyvin todennäköisesti sama.

(Suuri Taloextra, kuvat Paula Osenius)

Jokilammi on arkkitehtuurisesti hyvin tyypillinen kivitalo. Tai lähinnä sellainen, joksi ainakin itse kivitalon usein miellän. Selkeitä suoria linjoja ja isoja ikkunapintoja. Kivitalon ilmettä, sisustusta ja ulkokuorta voi kuitenkin pehmentää makunsa mukaiseksi tai jopa verhoilla Lammin Majan tavoin kokonaan puulla.

Jokilammin asukkaat sanovat olevansa sisustajina pelkistettyjä, minimalistisia, hillittyjä ja mukavia sekä järjestelmällisiä. Kodin kuvia katsellessa tämä välittyy selvästi. Pelkistetyn ja minimalistisen sisustuksen rinnalle on tuotu mausteisia sävyjä sekä puuta ja nahkaa tuomaan mukavuutta ja lämpöä. Maalaisromanttisia kukkatapetteja, väriä vaihtavia led-valoja, ja lasivitriiniä, joka on täynnä kukkopillejä, matkamuistoja ja maatuskoja he eivät ottaisi missään nimessä kotiinsa, perhe kertoo pilke silmäkulmassaan.

Samanlaisia ajatuksia sisustamisesta on myös meillä. Monesti olen ollut salaa kiitollinen siitä, että kotimme ei ole messukohde (jos nyt rakentaisimme, emme rakentaisi Asuntomessuille). Mutta jos kotimme olisi ollut messukohde, olisi yleisö nähnyt vielä viisi vuotta rakentamisen jälkeen puolityhjän asunnon, josta mieleen jää lähinnä betoniseinä. Oma kotimme on rakentunut hyvin paljon verkkaisempaan tahtiin, kuin messukohteet. Jo taloa suunnitellessamme haaveilin enemmän puisista yksityiskohdista. Mahdollisessa seuraavassa kodissa pitäisin pääni jo suunnitteluvaiheessa, enkä yrittäisi vuosien ajan salaa hivuttaa puisia esineitä joka nurkkaan lämpöä tuomaan.

Toinen asia, jonka tekisimme nyt toisin, olisi ikkunoiden sijoittelu. Vielä vuosi sen jälkeen, kun olimme muuttaneet uuteen kotiimme, talomme takana oli mäntymetsä ja peltomaisema. Tiesimme, että alue oli kaavoitettu ja olisi vain ajan kysymys, milloin ikkunoidemme taakse nousisi talo. Yksi kaunis aamu heräsimme siihen, että makuuhuoneestamme näkyy suoraan naapurin saunaan: talo nousi nopeammin kuin olimme ikinä edes voineet kuvitella. Mutta niinhän ne elementeistä tehdyt talot tuppaavat tekemään. Tämä oli vain unohtunut sillä samaisella hetkellä, kun aloimme seuraamaan oman kotimme muuraamista paikan päällä kivi kiveltä.
(Suuri Taloextra, kuva Paula Osenius)

Jokilammin arkkitehtuurissa jokimaisema on otettu upeasti huomioon. Talon yhtenä erikoispiirteenä on, että terassit ja lämmitetyt parvekkeet muodostavat hienon kokonaisuuden: ”Niiden avulla aikaistamme kevättä ja pidennämme syksyä”, perhe kertoo. Juuri valmistuneessa kodissaan he ovat erityisen tyytyväisiä myös siihen, että koti on juuri sellainen, kuin se oli piirustuksissa ja kuvissakin. ”Myös sauna on hieno”, summaa isä.

Rakentaessa kaikkia aina kiinnostaa, kuinka projekti loppujen lopuksi meni. Yksi asia, jonka ainakin yrittäisimme vuoren varmasti tehdä toisin, olisi vastaavan mestarin valitseminen. Tämä on asia, joka omassa rakennusprojektissamme meni niin metsään kuin vaan ikinä voi mennä. Valitsimme mestarin itse suositusten perusteella. Mutta edes hyvän tutun suosituksiin ei voi luottaa, jos rakentamaan laitetaan kaksi sokeaa, joita opastaa kuuro. Yhteinen matkamme oli välillä yllättävän hankala ja väärinymmärryksiä ja virheitäkin sattui.

Varsinkin messurakentamisessa, jossa dead-line on joustamaton ja aiheuttaa lisää paineita pysyä aikataulussa. Udellessani kuinka Asuntomessukohteen rakentaminen on kaiken kaikkiaan sujunut, perheen isä kuittaa ytimekkäästi, ”hyvin on mennyt”. Tämä on helppo uskoa. Kaikki näyttää valmiilta ja viimeisen päälle viimeistelyltä. Kysyttäessä, minkä vinkin perhe antaisi talon rakentamista suunnittelevalle vastaus tulee nopeasti, ”kiire tulee aina ja budjetin kanssa kannattaa olla jo alussa tarkkana”.

Kuten kaikki talokuumeilijoilla, myös perheellä on ainoastaan yksi suuri kotiin liittyvä unelma; ”tehdä meidän näköinen viihtyisä koti”.
P.S. Voita liput Asuntomessuille! Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta 4.7.2018 mennessä. Voit myös osallistua arvontaan Musta ovi Facebook -sivulla sekä Instagramissa Arvonnassa kolme 2 hengen lippupakettia Porin Asuntomessuille. Onnea arvontaan!
↧
Search

KOKEMUKSIA TASOSTA NOUSEVASTA LIESITUULETTIMESTA

July 3, 2018, 9:00 pm
$
0
0

Saarekemalliseen tupakeittiöömme oli yllättävän hankala löytää liesituuletinta. Silloin, kun suunnittelimme keittiötä, yleisin vaihtoehto oli katosta roikkuva rosteripömpeli. Myös kattoon upotettavat liesituulettimet olivat juuri ilmestyneet markkinoille. Kattoon upotettava malli oli alun perin suunnitelmissamme, mutta ainakin tuolloin se olisi vaatinut keittiömme kohdalle alas laskun: teho ei olisi riittänyt huonekorkeudellemme, joka on 280 senttiä. Alas laskua emme halunneet, joten oli keksittävä jokin toinen vaihtoehto.

Samaan aikaan esiteltiin myös ensimmäinen keittolevyyn asennettava tuuletin. Ratkaisu vaikutti tyylikkäältä ja huomaamattomalta. Mutta yli neljäntuhannen euron hinta hirvitti. Yksi neljäsosan halvemmalla sai tasosta nousevan liesituulettimen.

Tasosta nousevan tuulettimen leveys oli 80 senttiä. Tämä asetti haasteita löytää sopivan kokoinen liesi. Muutamalla valmistajalla oli leveämpiä induktioliesiä ja päädyimme lopulta yhdistelmään aktiivihiilisuodattimella varustettu Falmec Downdraft ja Electrolux. Jo tuolloin tuskailimme, että mitä jos induktiolietemme jostain syystä jossain vaiheessa hajoaa? Löytyykö kalliin liesituulettimen pariksi enää myöhemmin sopivaa liettä?
Muuttotarkastuksessa tupamme poistoilma huomattiin liian tehottomaksi. Kun poistoilman venttiilit säädettiin oikealle tasolle, jäi liesituuletin lähes työttömäksi. Tilassa ei käry juuri jää pyörimään. Poikkeustapaus on muutaman kerran vuodessa miehen paistama jauheliha (en jostain syystä voi sietää jauhelihan hajua). Myös kuumalla parillalla paistaessa liesituuletin otetaan useimmiten käyttöön.

Jos sijoittaa kattilat ja pannut lieden takalevyille, imee tuuletin erittäin tehokkaasti käryt. Teho heikkenee huomattavasti, jos pannut ovat etummaisilla levyillä. Yhdessä tehokkaan poistoilman kanssa liesituuletin on ainakin meidän käytössä melko tarpeeton.

LUE MYÖS: KOKEMUKSIA VALKOISESTA JA VETIMETTÖMÄSTÄ KEITTIÖSTÄ

Tools-kattilat | Iittala
Ruutu-maljakko* | Ittala

*merkitty tuote on saatu osana vuosiyhteistyötä
↧

MAKUUHUONE SYYLLINEN HUONOON UNEEN?

March 3, 2018, 10:49 pm
$
0
0
Makuuhuoneemme sijaitsee talon itäpäädyssä. Olemmekin heränneet pitkien talvikuukausien jälkeen viimeiset neljä vuotta yhdessä auringon kanssa. Melko typerää, mutta emme ole saaneet aikaiseksi hommata ikkunoihin verhoja vaikka olen jo useampaan otteeseen valittanut huonosta unenlaadusta. Tälle vuodelle asetin tavoitteeksi jokaisen huoneen kohentamisen pikkuhiljaa niin sanotusti valmiimmaksi.

Makuuhuoneessa projekti lähti käyntiin teettämällä yli viisimetriselle seinälle pimentävät verhot. Yhteensä verhoja ommeltiin seitsemän kappaletta, jolloin verhot peittävät koko seinän kiinni ollessaan. Pimentäviä verhokankaita löytyy myös niin sanotusti valmiina, mutta halusin päällisen olevan pellavaa. Tämä onnistui valitsemalla päällikankaaksi pellavan, joka on toiselta puolelta vuoritettu pimentävällä kankaalla. Verhojen yläreunaan ommeltiin kynälaskosnauha, jolla verhoihin sai valmiit tasakokoiset laskokset.

Verhoseinän lisäksi myös muutama muu makuuhuoneen nurkka on kokenut kohennuksen. Ennen näiden muutosten tarkempaa esittelyä pääset kurkistamaan täältä, miltä makuuhuone näytti ennen.

LUE MYÖS: Kuinka sisustaa levollinen makuuhuone?

Pilven alla -pellavakangas, sävy natural (vuori Sunout)
Rypytys 0,75 m ja koukutus 5 cm välein keskimmäinen koukkupussi
↧
↧

KUINKA SAADA KOTI PYSYMÄÄN SIISTINÄ – 7 VINKKIÄ KAAOKSEN KESYTTÄMISEEN

July 7, 2018, 9:00 pm
$
0
0
On uskomatonta, miten talossa, joka näyttää joka kuvassa olevan lähinnä tyhjää täynnä, voikin olla niin paljon rompetta. Lähes jokaisesta huoneesta löytyvät korkeat kaapistot kätkevät sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa. Ehkäpä on jo aika tunnustaa se tosiasia, että näennäisesti siistissä kodissa on ihan järkyttävän sotkuiset komerot! Kodin tavarakaaosta on yritetty nyt kesyttää huone kerrallaan.

Minulta kysytään usein vinkkejä, miten saada kotiin uutta ilmettä. Ennen kuin kysyjä säntää uusille koristetyyny- ja verho-ostoksille, kehotan ihan ensiksi tarttumaan luutaan. Useimmiten paras ensiapu kodin päivitystä kaipaavalle on siivoaminen ja tavaroiden järjestely. Koti on helppo pitää siistinä, kun säilytystarve on oikein mitoitettu. Säilytystilaa ei silti koskaan tunnu olevan riittävästi: perhekoon tai ihan pelkästään tavaramäärän kasvaessa ollaan helposti tilanteessa, jossa erinäiset harrastusvälineet, kausivaatteet ja kaikenlainen irtosälä seilaavat päämäärättömästi tilasta toiseen. Yksi hyvä keino tavaramäärän hallitsemiseen on miettiä ennen tavaran hankkimista, onko sille kodissa paikkaa. Jos tavara on syystä tai toisesta pakko hankkia, laittaa tavaraa vastaavan määrään kiertoon: yksi sisään ja toinen ulos.


Nykyistä kotia suunnitellessamme satsasimme säilytyskaappeihin ja muut huonekalut jäivät pitkäksi aikaa hankkimatta: ennemmin toimiva eteinen kuin uusi sohva. Silti kodissa, jossa säilytystilaa on ruhtinaallisesti, joutuu vähintään puoli vuosittain käymään kaapit läpi ja karsia: lehdet ja paperit kierrätykseen, käyttämättömät vaatteet ja tavarat kirppikselle ja roskat roskikseen.

7 VINKKIÄ KAAOKSEN KESYTTÄMISEEN

  1. Käy kotisi läpi huone kerrallaan. Onko sinulla tavaraa, joka seilaa epämääräisesti tilasta toiseen eikä oikein löydä paikkaansa. Kun jokaiselle tavaralle on paikka, on koti helpompi pitää järjestyksessä.


  2. Tee järjestelystä rutiini. Jos et palauta tavaraa paikoilleen heti käytön jälkeen, järjestele iltaisin aina tietyt paikat tai varaa päivästä vartti järjestelemiseen.


  3. Tee kotiisi muutama kaunis asetelma. Asetelman lähelle ei niin helposti tule laitettua mitään rumentavaa.


  4. Suosi täyskorkeita kaapistoja. Näihin saat helposti sujautettua kaiken irtosälän katseilta piiloon eikä niiden päälle pysty kerryttämään tavaraa samoin kun lipastoihin ja hyllyille.


  5. Kuvittele, että kotisi olisi menossa myyntiin. Järjestä koti samoin, kun siivoaisit sen juuri ennen asuntoesittelyä. Tämän tehtyäsi mieti, tarvitseeko jokaista piilottamaasi tavaraa enää ottaa esille.


  6. Opi luopumaan. Älä säilytä lahjoja tai muuta pelkästään velvollisuuden tunnosta. Jos et ole kaivannut jotain tavaraa yli vuoteen, tulet tuskin sitä tulevaisuudessakaan tarvitsemaan.


  7. Siivoa vaatekaappisi vähintään kerran vuodessa. Yksi helppo niksi löytää sopivaa päällepantavaa, on jaotella kaapin sisältö ikään kuin paikkaisi matkalle: tee valmiita yhteensopivia kokonaisuuksia ja siirrä kaikki muut syrjään. Käytä viikon verran vain yhtä settiä ja kun on aika laittaa kaikki viikon aikana käytetyt vaatteet pesuun ota käyttöön uusi valmiiksi mietitty vaatepaketti.

    + Bonuksena vielä pikaniksi, jolla saada paikat näyttämään putipuhtaalta: kiillotta hanat ja laita pöydälle kukkia. 

P.S. Täältä löydät ohjeet, kuinka tuunata itse näyttävä kukkakimppu edullisesti marketin valikoimaa ja luonnonmateriaaleja hyödyntäen.

Lue myös: Tee-se-itse liukuovikaappi

↧

TÄYDELLISEN (KASVIS)HAMPURILAISEN KAAVA

July 9, 2018, 9:00 pm
$
0
0
En ole syönyt lihaa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Tästä syystä ilahduin kovasti, kun markkinoille tuli mitä erilaisempia korvaavia tuotteita. Ensimmäinen nyhtökaurakokemukseni oli kuitenkin karvas pettymys. Siinä nyhtökauralla ryyditettyä salaattia pureskellessani muistin, miksi en välitä lihasta: lihan koostumus suussa on mielestäni jotain todella vastenmielistä. Jostain syystä nyhtökaura sai aikaan saman kuvotuksen tunteen. Tai ehkä positiivisemmin aseteltuna; niin hyvin oli onnistuttu toteuttamaan lihan korvaava tuote, että ihmiselle, joka ei pidä lihasta, tuote sai aikaan suorastaan inhon reaktion. Tuon ensi kokemuksen jälkeen en ole nyhtökauraan koskekenut. 

Vähän sama on käynyt kohdallani kaikille vege-eineksille. Tavallaan ymmärrän keskustelun, miksi ihmeessä pitäisi saada lihalta maistuvia tuotteita, jos ei syö lihaa. Toisaalta taas sitten en ymmärrä. Suurin osa tuntemistani kasvissyöjistä ja vegaaneista kyllä pitävät lihasta, mutta kieltäytyvät syömästä eläinperäisiä tuotteita puhtaasti ideologisista syistä. Sitten on minun kaltaisiani, jotka eivät vaan yksinkertaisesti pidä lihasta.

Lämpimät kesäkuun illat ja uusi grilli ovat ajaneet miehen grillailemaan melkein joka päivä. Vaikka ruokamakumme menee muuten melko yksiin, grilliruoissa se ei kohtaa: mies haluaa pihvejä ja minä halloumia. Mieheni rakastaa hampurilaisia. Yleensä ne löytyvät ruokalistaltamme, mikäli en ole kotona. 
Miehen mukaan täydellisen hampurilaisen kaava on yksinkertainen: hyvät sämpylät, itse tehty pihvi rotukarjan jauhelihasta (jauhelihan sekaan pelkästään suolaa ja pippuria), sekä juusto ja tomaatti. Mausteeksi ketsuppia ja sinappia.

Täydellisen kasvishampurilaisen kaava on haasteellisempi: oleellista osaa, kunnon pihviä on vaikea korvata. Portobello-sieni sopii kasvishampurilaisen väliin (pihviksi) mainiosti, mutta mikäli haluaisin kokata hampurilaisen, joka maistuu myös miehelle, ei tuo sieni tulee kysymykseenkään. Hyvää kasvishampurilaista suunnitellessani päätin ottaa riskin ja testata ensimmäistä kertaa nyhtöhernepihvejä. Hampurilaista syödessään, mies ei huomannut mitään eroa jauhelihapihviin. Minä huomasin, mutta tällä kertaa lihan korvaavan tuotteen koostumus oli oikeasti hyvä: sopivan kiinteä olematta kuitenkaan millään lailla sitkas.

Tämän kesän maalaustalkooruoka tuli burgeriasiaa pähkäillessä selväksi: nyhtöherneburgerit, jogurttikastikkeella, marinoidulla punasipulilla sekä tujauksella Sriracha-kastiketta maistuvat varmasti niin seka- kuin kasvissyöjille.

NE OIKEAT (JA PARHAAT) BURGERISÄMPYLÄT

100 g voita
3 munaa
15 g tuorehiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
4 dl jauhoja
1 keltuainen voiteluun

  1. Ota voi huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa.

  2. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lämmitä munaseosta mikrossa tai vesihauteessa sen verran, että se on kädenlämpöistä. Liuota hiiva joukkoon. Lisää sokeri ja suola. Vaivaa sekaan jauhot muutamassa erässä. Lisää huoneenlämpöinen voi ruokalusikallinen kerrallaan ja jatka vaivaamista 10 minuuttia koneella tai 15 minuuttia käsin.

  3. Muotoile sämpylästä 8 sämpylää. Nosta sämpylät leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä päälle liina. Anna kohota noin tunti.

  4. Voitele kohonneet sämpylät keltuaisella. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja paista 10-12 minuuttia 180 asteessa.

KASVIHAMPURILAISET (4:lle)

4 briossia
4 nyhtöhernepihviä (Familia Verde)
4 paksua viipaletta halloumijuustoa
Srisarcha-kastiketta
Marinoitua punasipulia
Jogurttikastiketta
(Romaine-salaattia)

Marinoitu punasipuli

1 punasipuli
2 tl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
½ tl sokeria
ripaus suolaa

Jogurttikastike

2 dl maustamatonta jogurttia 
1 valkosipulin kynsi
100 g kurkkua raastettuna
2 tl hunajaa
suolaa 
mustapippuria


  1. Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi ja sekoita kulhossa renkaiden joukkoon oliiviöljy, punaviinietikka, suola ja sokeri. Anna tekeytyä hetki.

  2. Sekoita jogurttikastikkeen ainekset keskenään ja jätä maustumaan. 

  3. Grillaa nyhtöhernepihvit molemmin puolin. Grillaa myös halloumiviipaleet kauniin kullanruskeiksi. Pidä hetki briosseja leikattu puoli alaspäin pannulla tai parillalla. 

  4. Kokoa briossisämpylöiden väliin, halloumia, punasipulia, jogurtti- ja Srisarcha-kastiketta sekä salaattia. Tarjoile heti!

LUE MYÖS: IDEOITA TERASSIN SISUSTUKSEEN

↧

KOKEMUKSIA PYÖREÄSTÄ RUOKAPÖYDÄSTÄ

July 11, 2018, 9:00 pm
$
0
0
Puuta, lasia vai jotain ihan muuta? Sopisiko tilaan parhaiten pyöreä ruokapöytä vai olisiko suorakaide sittenkin parempi vaihtoehto. Kuinka monta henkilöä pöydän ääreen pitääkään mahtua yhtä aikaa syömään? Pöydänjalat voivat vaikuttaa yllättävän paljon siihen, kuinka monta jalkaparia pöydän alle todellisuudessa mahtuu. Toki käytettävissä oleva tila asettaa omat rajoituksensa ruokailijoiden määrälle ja sitä myötä myös pöydän koolle.

Nyrkkisääntönä voitanee sanoa, että yksi ruokailija tarvitsee noin 60 senttimetriä pöydästä. Tällöin esimerkiksi kuuden hengen pöytä, jonka ääressä istuu kolme ruokailijaa vastakkain, tarvitsee yli kolme metrisen tilan. Pöydän taakse ja kaikkiin kulkusuuntiin pitäisi jättää tilaa noin 110 senttiä. Monissa kodeissa ruokapöytä on tilaan nähden liian suuri. Jos tila on niin ahdas, ettei pöydän takaa mahdu kunnolla kulkemaan silloin kun pöydän ääressä istutaan, voi normaalia kapeampi pöytä olla oiva vaihtoehto. Tällöin tosin joudutaan turvautumaan useimmiten itse tehtyyn tai teetettyyn pöytälevyyn.

Suorakaiteen muotoinen pöytä on helppo sijoittaa useimpiin tiloihin. Pöytä voi olla seinässä kiinni tai ilmavasti huoneen keskellä. Pyöreä pöytä sopii kauniisti niin sanottuihin epämääräisiin tiloihin. Myös todella pieneen tilaan voi sijoittaa näppärästi vähän tilaa vievän trumpettijalkaisen pyöreän pöydän.
Meille pyöreä pöytä tuli vähän vahingossa. Olimme suunnitelleet ruokailutilaan pitkää kahdeksan hengen pöytää, mutta valitsemamme pöydän valmistus oli ehditty lopettaa, ennen kuin saimme talomme valmiiksi. Samalta valmistajalta löytyi sitten vahingossa jotain aivan päinvastaista kuin alkuperäisen suunnitelman mukainen musta, pitkä ja kapea metallipöytä. Ja ehkä juuri niin oli tarkoituskin. Tuo valkoinen, halkaisijaltaan 128 senttinen pöytä sopii todella kauniisti kaikkien jyrkkien ja kulmikkaiden muotojen keskelle. Pöydän ympäri pääsee kulkemaan helposti mistä suunnasta tahansa ja ison pöydän ääreen mahtuu kevyesti kuusi henkeä joskaan kahdeksankaan ei tee liian tiukkaa.

Pienenä miinuspuolena sanottakoon, että laminoitu pinta ei ole se kaikista kestävin. Tässä suhteessa kokopuiset pöytälevyt hakkaavat melamiini- ja laminaattipinnat mennen tullen.
↧
Viewing all 321 articles
Browse latest View live
Search