MUSTA OVI – Vuoden 2016 ja 2017 sisustusblogi

En tunnusta olevani kummoinen kausi sisustaja. Kotonamme on aina samat tekstiilit ja tavarat oli vuoden aika sitten kesä tai talvi. Ehkä parhaiten kuluva sesonki näkyy kukissa, joita ruokapöydällämme on lähes aina maljakossa. Kesällä on ihana tehdä rönsyileviä kimppuja luonnosta löytyvistä materiaaleista ja talvisin vaaseissa on yleensä jotain vihreää: pistaasia, eukalyptusta tai havuja.

Joulu tekee pienen poikkeuksen. Vaikka koristeiden runsaus ei millään lailla hyökkääkään silmille, tykkään joka vuosi keksiä jonkun uuden elementin, jolla piristää kynttilöiden ohella vuoden pimeintä aikaa. Viime vuonna seinällämme keikkui piha-aidastamme napsaistu kolmemetrinen kuusen oksa. Tänä vuonna emme enää raaskineet verottaa enempää aitaa ja kuusen tuoksua tuovat neljä ikkunassa roikkuvaa kuusikranssia.

Joulusisustus saa olla juuri niin minimalistinen, runsas, väritön tai värikäs, kun itsestä tuntuu hyvältä. Jotkut vinkit toimivat kuitenkin aika yleispätevästi oli oma maku sitten minkälainen tahansa.

Tunnelma alkaa eteisestä

Sijoita eteisen lipaston päälle pieni jouluasetelma, kukkia ja kynttilöitä. Kaunis sisäänkäynti ilahduttaa jokaista ja antaa viitteitä, että muissa tiloissa jatkuu samanlainen tunnelma.

Joulukoti syntyy tuoksuista

Havun tuoksu sisätiloissa tuo lähes varmasti mieleen joulun. Tänä vuonna lisäsin pöydällä olevaan kukkakimppuun myös ylipitkiä rosmaarinin oksia.

Joulu ja kukat kuuluvat erottamattomasti yhteen

Koti on helppo virittää juhlaan kukkasin. Perinteisten joulukukkien kanssa sulassa sovussa voi olla mitä vaan: vaikka vaasillinen kuivia talventörröttäjiä.

Tekstiilit viimeistelevät tunnelman

Jos et laillani halua kerätä kaappeihin vain kerran vuodessa käytettäviä joulutekstiilejä, käy läpi jo olemassa olevat. Itse tuon joka vuosi saunatuvasta harmaat Iittalan Taika-tyynyt ja pellavahuovan olohuoneen sohvalle. Näinkin pieni muutos tekee tilan tunnelmasta jouluisamman.

Kaasa kynttilälyhty, ruusukulta | Iittala*
Valkea kynttilälyhty | Iittala*
Nappula pöytäkynttilänjalka |Iittala*
Ultima Thule tarjoiluvati | Iittala*
Ultima Thule lautaset | Iittala*
Ultima Thule valkoviinilasit | Iittala*
Ultima Thule On the Rocks lasit | Iittala
Taika-tyynynpäällinen, harmaa | Iittala
Kastehelmi maljakko | Iittala*

*tuote saatu osana vuosiyhteistyötä

Tämä osoite alkaa hiljalleen rauhoittumaan joulunviettoon. Mutta sitä ennen viimevuotiseen tapaan pyytäisin teiltä vielä yhtä pientä palvelusta. Nyt olisi jälleen aika taas aika antaa palautetta Musta ovi -blogista.

Kaiken ylitsepursuavan kaupallisuuden vastapainona kommentista on arvonnan sijaan tällä kertaa palkintona toivottavasti vieläkin parempaa ja toivotumpaa sisältöä teille ja ajattelemisen aihetta ja inspiraatiota minulle.

Sana on siis vapaa, mutta niin kovin toivottu.

Hyvää ja kaunista joulua!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KEITTIÖMAAILMA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Suunnittelimme kotimme keittiön ympärille. Mielessämme oli hyvin selkeästi se, minkä mallinen keittiön tulisi olla: saarekkeellinen i-malli, jonka takaosassa olisi korkeat kaapistot. Tällainen keittiö nielee hurjasti neliöitä, mikä vaikutti ratkaisevasti talomme pohjapiirustukseen. Koko alakertamme on lähestulkoon yhtä avonaista tilaa, jossa keittiön lisäksi on myös ruokailuryhmä, sohva sekä takka.

Tuolloin keittiötrendeissä oli pinnalla vetimettömyys, yläkaapittomuus sekä mustat kiintokalusteet. Näistä kaksi ensimmäistä ovat edelleen monien toiveena, ja mustat keittiöt ovat vaalentuneet harmaiksi. Reilussa viidessä vuodessa keittiömallistoihin on tullut jos jonkinlaista uutuutta aamiaiskaapeista aina sähköisesti keittiön tasosta nouseviin kulmamekanismeihin. Myös kierrätyskalusteita on saatavilla muitakin, kuin perinteinen kahden roska-astian vaunu lavuaarin alla.

Keittiötä suunnitellessa käytettävissä oleva tila sekä budjetti määrittelevät pitkälti, minkälainen keittiö on mahdollista toteuttaa. Useimmiten oman unelmakeittiön inspiraationa on kuva, joka on otettu tilassa, jossa neliöitä on yhtä paljon kuin teollisuushallissa. Tavalliseen kotiin tuotuna keittiö kutistuu muutaman kaapin kokoiseksi kokonaisuudeksi, jossa yläkaapittomuus ei tunnukaan enää niin loistavalta idealta: johonkin ne tavarat on saatava mahtumaan. Todellisuudessa ulkonäköä tärkeimmiksi seikoiksi nousee toiminnallisuus, turvallisuus ja useimmiten myös kohtuullinen hinta.

Uudesta keittiöstä haaveileminen alkaa yleensä kotisohvalta nettiä tai esitteitä selaillessa. Keittiön tyyliä pohtiessa on samalla hyvä listata kaikki ne asiat, joita keittiössä tekee ja säilyttää. Nämä voi jakaa kahteen eri kategoriaan: välttämättömät ja unelmat. Välttämättömiin kuuluu esimerkiksi säilytystilat kodinkoneille, astioille, kuiva-aineille ja aterimille, ja unelmiin kahvikone ja aamiaiskaappi. Hyvä keittiösuunnittelija apuna nämä on helppo viedä käytännön tasolle niin, että valmiista keittiöstä löytyy kaikelle oma paikkansa. Mikäli tila ja budjetti antaa myöten, myös niille unelmille.

Kauppakeskus Ratinaan avattiin tänä viikonloppuna Keittömaailman uudenlainen elämyksellisyyteen ja digitaalisuuteen perustuva keittiömyymälä. Uuden myymäläkonseptin perusideana on tuoda kaikki Keittiömaailman herkut asiakkaan ulottuville joko fyysisesti tai digitaalisesti. Sijainnin kauppakeskuksen sisustussiivessä toivotaan tavoittavan yhtä lailla sekä haaveilijat, että keittiöostoksilla vakavasti liikkuvat. Myymälän ulkopuolella seistessäni konsepti jää kuitenkin minulle hieman etäiseksi eikä imaise suorilta käsin mukaansa: kaikki näyttää siltä, kuin keittiömyymälässä ajatteleekin näyttävän ainoana poikkeuksena se, että ensimmäisenä vastassa ei ole mallikeittiö vaan seinälle sijoitetut keittiön ovet. Rohkeammalla tilankäytöllä ja inspiroivammalla esillepanolla vältettäisiin se, että konseptia ei tarvitse niin paljon selittää. Uskoisin tällöin myös niiden haaveilijoiden löytävän varmemmin perille.

Myymälän sisäänkäyntiä hallitsee suuret kollaasit, jotka on rakennettu olemassa olevista kaapistojen väreistä. Jokaisen kollaasin takana on tarina, joka avaa syvemmin sävymaailmaa. Kun oma suosikki on löytynyt, voi ryhtyä tositoimiin. Seinustaa vastapäätä on Design studioksi nimetty alue, jossa pääsee rakentelemaan omia moodboardeja suuren tammitason ääreen. Tämä on oikeasti aika koukuttavaa puuhaa: tutkailla itsekseen kaikessa rauhassa mitkä materiaalit ja värit sopivat yhteen. Tarjolla on myös valmiita vaihtoehtoja ja keittiösuunnittelijan voi huikata tarvittaessa apuun.

Kun oma tyyli on löytynyt voi siirtyä Techlab-nimiselle alueelle, josta löytyy kaikki tämän hetkiset kaappi- ja laatikkouutuudet. Nämä on myös selkeästi merkitty, mistä todella iso plussa. Vetimettömien kaappien kanssa on välillä todella hukassa, miten ne aukeavat: koputtamalla, vetämällä, työntämällä vai painamalla. Myymälään on myös sijoitettu kosketusnäyttöjä, joissa voi selailla kodinkoneita kolmessa eri hintaluokassa (kodinkoneet kannattaa valita aina ennen keittiösuunnitelmaa) sekä katsoa, miten mallikeittiöiden hintaan vaikuttaa tasojen ja ovien vaihto. Tämä antaa oikeasti konkreettista osviittaa siitä, mitä oma uusi keittiö tulisi kustantamaan. Kosketusnäyttöjen lisäksi myymälässä voi tehdä VR-laseilla virtuaalikierroksen mallikeittiöihin. Lasit saa myös mukaansa maksuttoman keittiösuunnittelun yhteydessä, jolloin omaa keittiötä voi tarkastella virtuaalisesti myös kotona.

Suhteellisen uuden keittiön tyytyväisenä omistajana täydellinen keittiöremontti on omista suunnitelmista valovuosien päässä. Vaikka tyyli olisikin edelleen mieluinen, tarpeet kuitenkin muuttuvat. Minua kiehtoo kovasti ajatus, miten parannella olemassa olevaa keittiötä: vaikka aamiaiskaapin sijoittaminen vanhoihin runkoihin olisikin mahdotonta, voisiko kaapistoon esimerkiksi sijoittaa paremmat astiat kierrätysjätteelle, lisätä laatikostoihin selkeämmät tilanjakajat ja lokerikot tai asentaa välihylly, reikälevy tai ritilöitä, joihin sijoittaa tavaroita selkeämmin käden ulottuville uusista vetimistä tai tasoista puhumattakaan. Nämä ovat kysymyksiä, joihin toivoisin myös kokonaisvaltaisesti parempaan asiakaskokemukseen perustuvassa keittiömyymälässä vastattavan. Silloin kun haaveet jossain tulevaisuudessa taas konkretisoituvat uudeksi keittiöksi, sillä on merkitystä, olenko saanut ostettua keittiömyymälästä uuden lusikkalaatikon vanhaan keittiööni vai onko minut ohjattu olkia kohauttaen kääntymään rautakaupan puoleen.

KATSO MYÖS: TOIMIVAN KEITTIÖN SUUNNITTELU

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KAUNIISTI KOTIMAINEN JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Viime keväänä, kun hengitettävä ilma tuntui jotenkin erityisen ohuelta, kaikella rakkaudella valmistetun ja kotiovellemme toimitetun ruoan lisäksi yksi asia jaksoi ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Ystäväni piti huolen siitä, että keittiön pöydällämme oli joka päivä tuoreita kukkasia. Jollain kummallisella tapaa ne kukat pitivät meidät kiinni todellisuudessa muistuttaen samalla kaikesta siitä kauniista, jota ympärillämme on.

Kun kesän jälkeen syksy hiipi nurkkiin, kietoen maailmamme kaiken nielevään synkkyyteen, pääsi oma sisäinen floristini pimeydestä ja väsymyksestä piittaamatta valloilleen ja kehitteli kaikenlaisia kukkaviritelmiä astioihin ja maljakoihin. Tästä puuhasta tuli yksi mieluisimpia harrastuksia, mitä kotona voi kaikessa rauhassa itsekseen tehdä. Harrastus piti myös huolen siitä, että koko syksyn ja alkutalven kukkia oli edelleen joka päivä pöydällä.

Uudenvuodenlupaukseni on ollut pitää itsestäni parempaa huolta. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että muistaa syödä säännöllisesti ja hengittää. Yllättäen tuo hengittäminen on osoittautunut vaikeimmaksi. Välillä on tullut tunne, että täytyisihän sitä tehdä jotain muutakin. Silloin olen tarttunut kirjaan tai mennyt ulos. Kaiken kaikkeaan tammikuu on taittunut yllättävän lempeästi.

Talven taittumisesta on antanut ensiviitteitä kirkastuvan päivän myötä myös kauppoihin ilmestyneet monenkirjavat kotimaiset tulppaanikimput, jotka tunnistaa pakkauksessa olevasta sirkkalehtimerkistä. Lähellä tuotetut tulppaanit ovat laadukkaita ja erittäin kestäviä syystä, että niiden varastointiajat ja kuljetusmatkat ovat erittäin lyhyitä. Kuluneiden viikkojen myötä kauppareissuilta on tarttunut matkaan lähes viikoittain yksi tai useampi kimppu, jolla olen ilahduttanut ystäviä kyläilyreissuilla. Tulppaanien myötä on vironnut myös talven kangistama harrastukseni ja olen intoutunut tekemään erilaisia kimppuja ja -asetelmia.

Ehkä eniten esimakua keväästä antaa suureen sylinterivaasiin tekemäni asetelma, jossa muutama tulppaani nousee sammalpediltä. Sammaleen alla on veitsellä sopivan malliseksi muotoiltu kukkasieni. Tulppaanien mentävät kolot sammalen läpi kukkasieneen syntyivät kynällä painaen.

Tulppaanit kestävät oikein hoidettuina todella pitkään. Ensitöikseni vetäisen kukista pois alimmat lehdet ja leikkaan varsiin uudet imupinnat ja laitan ne kääreinen tilkkaan vettä noin puoleksi tunniksi. Tämä edesauttaa kuivina myytävien kimppujen nestejännityksen palautumisen ja kukat pysyvät terhakoina maljakossa. Jos kimpusta haluaa luonnollisen ja kauniisti kaartuvan, voi kääreen jättää heti pois. Tulppaani on mielestäni kaunein runsaana ja rentona kimppuna maljakossa. Asetelmaan voi lisätä myös oksia, havuja tai vaikkapa eukalyptusta tuomaan vaihtelua. Tulppaanien vesi on hyvä vaihtaa pari kertaa viikossa, jolloin samalla kukkiin kannattaa leikata uudet imupinnat.

Tulevana perjantaina 1.2 kuka tahansa voi päästää oman sisäisen floristinsa valloilleen tapahtumassa Oodi tulppaaneille, kun suomalaisten suosikkikukka valloittaa Helsingin uuden Oodi-kirjaston. Tapahtumassa 100 osallistujaa pääsee tekemään veloituksetta oman kimpun kotiin vietäväksi huippufloristi Saija Sitolahden kimpputyöpajassa. Tapahtumassa Saija kertoo myös tämän vuoden tulppaanitrendeistä ja käyttöideoista.

KATSO MYÖS: NÄIN KOKOAT KAUNIIN KUKKAKIMPUN

Vuoden vaihteen jälkeen iskee aina vimma tuuletella oikein kunnolla ympärillä olevia asioita. Karsia esineitä sekä ravistella omia pinttyneitä ajatuksia ja tapoja. Itselläni tämä tarkoittaa tammikuussa yleensä sitä, että siivoan ja järjestän kotimme niin, että lopulta jäljellä on huonekaluja ja tekstiilejä lukuun ottamatta lähestulkoon tyhjät huoneet. Kun ympärillä olevat tilat ovat selkeitä ja järjestyksessä, on helpompi jatkaa siitä, mihin edellisenä vuonna jäi tai aloittaa jotain kokonaan uutta. Useimmiten tämä uusi on jonkin vanhan asian katsomista tai vaikkapa esineen sijoittamista jollain uudella tavalla. Uusi ei kuitenkaan tarkoita aina kirjaimellisesti uutta.

Olen usein haksahtanut sisustamisessa siihen valheelliseen tunteeseen, että koti olisi jollain tapaa keskeneräinen. Että sitten kun kaikki huoneet ovat viimeistä piirtoa myöten ojennuksessa voin viimein rauhoittua ja käyttää aikani ja energiani johonkin muuhun kuin tavaroiden edestakaiseen siirtelyyn. Uudet verhot tai koriste-esineet eivät kuitenkaan oikeasti tee kodista millään tapaa valmiimpaa, joskin ne saattavat lisätä kotoisuutta huomattavasti. Se keskeneräisyyden tunne on useimmiten ainoastaan ja vain oman pään sisällä.

Nämä puolitoista vuotta, jotka olen ollut kotona lapsen kanssa, ovat opettaneet huomattavasti lempeämpää suhtautumista kotiin ja itseeni. Ja ennen kaikkea siihen kalvavaan keskeneräisyyden tunteeseen. Kun koti ja itse on koko ajan vähän puuron tahrima ja sekaisin, on asiat sujahtaneet ikään kuin huomaamatta oikeaan perspektiiviin.

Puolitoista vuotta on myös opettanut, että se mikä oikeasti rakentaa kodin, lähtee omista tarpeista ja haaveista, ei tavarasta käsin.

Samaan aiheeseen pureutuu myös juuri lukemani Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisema Sara Karlssonin uutuuskirja* ”Asioita, jotka tekevät kodin”. Kirjan kantava teema on se, että valtavan sisustusbudjetin sijaan tärkeämpää on läsnäolo ja läheisyys. Ajattelimmepa asumustamme kuinka väliaikaisena tai epätäydellisenä, on se kuitenkin paikka, jossa kodin tunne yhdistyy meissä turvallisuuden tunteeseen, yksityisyyteen, lupaan vapautua päivän aikana esittämistämme rooleista ja olla oma itsemme.

Kirja antaa ideoita ja inspiraatiota luoda omasta kodistaan eloisan, innostavan ja armollisen kehyksen hyvälle elämälle ilman, että se alleviivaisi suoraan mitään tyylisuuntaa. Tästä syystä kirjassa ei myöskään ole yhden ainoata kuvaa vaan se pohjautuu ennemmin läsnäoloon, huolenpitoon ja sydämellisyyteen kuin vaikkapa rajattomaan budjettiin ja täydelliseen sisustukseen.

*tuote saatu

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: CELLOJASUOMEN BLOGIMEDIA

Samoihin aikoihin, kun pähkäilimme päätöstä rakennusprojektin aloittamisesta, osti lapsuudenystäväni perheineen vanhan rintamamiestalon aivan kivenheiton päästä tontiltamme. Sillä aikaa, kun me rakensimme uutta, he kunnostivat taloaan pikkuhiljaa huone huoneelta.

Oma projektimme on aika lailla valmis, mutta rintamamiestalon kunnostus jatkuu edelleen. Kolmilapsisen perheen arjen pyörittäminen vuosia jatkuneen remontin keskellä on ollut savotta, joka on vaatinut sekä aikaa että kärsivällisyyttä. Oman osansa ajasta on vieneet kaikenlaiset yllätykset, joita vanha talo on tarjoillut enemmän kuin he olisivat välillä jaksaneet kantaa. Silti vaihe vaiheelta huoneet ovat valmistuneet ja on ollut ilo seurata sitä onnen tunnetta, joka on heidän koko olemuksessaan läikkynyt jokaisen loppuun asti saatetun työvaiheen jälkeen.

Rintamamiestalon remontin viimeinen vaihe käynnistyi viime keväänä makuuhuoneiden remontilla, jossa huoneet purettiin seiniä ja lattioita myöten. Seinien levytyksen ja tasoituksen jälkeen iski uupumus eikä huoneiden viimeistelyyn syksyn myötä enää tahtonut löytyä virtaa eikä oikein aikaakaan. Lasten leikit siirtyivät olohuoneeseen ja hetken kaaosta katseltuaan ystäväni päätti antaa hetkeksi periksi taistelussaan tavaravuoria vastaan. Kun millekään ei ollut oikein mitään järkevää paikkaa ajelehtivat niin lasten vaatteet kuin lelutkin pitkin talon keskikerrosta aina sinne, missä milläkin hetkellä oli edes jonkinlaista tilaa.

Vanhassa talossa ei alunalkujaan ollut säilytystilaa juuri nimeksikään eikä remontin aikana sitä vähääkään. Aikaisemmin heille suunnittelemani keittiö- ja eteisen kiintokalusteremontin myötä tavarakaaokseen tuli hieman helpotusta, mutta lasten lelut ja leikit järjestyivät edelleen lähinnä olohuoneessa. Remontin edistyttyä ystäväni kaipasi myös lastenhuoneisiin selkeitä kalusteratkaisuja.

Hahmottelin 5-vuotiaan kummipoikani huoneeseen hänen tarpeiden ja toiveiden pohjalta Cello-keittiömalliston tuotteilla kaapistokokonaisuuden, jossa on säilytystilan lisäksi reilusti pöytätilaa legoille ja askarteluille. Kaapiston lisäksi tein huoneeseen pintamateriaalisuunnitelman K-Raudasta löytyvillä remonttituotteilla. Muun muassa lattiaksi valikoitui hiljainen ja kulutusta hyvin kestävä Cello-malliston vinyylilankku ja kattoon puuvalmis sormipaneeli.

Avuksi ystäväni palkkasi K-Raudan Remonttimestarin, joka toteuttaa koko lastenhuoneen remontin avaimet käteen periaatteella. Kahdessa päivässä huoneeseen on naputeltu uusi katto, asennettu vinyylilankut sekä päätyseinän tapetti. On ollut ihana saada ystävältä kuvaviestejä pitkin viikkoa remontin edistymisestä saatesanoin: ” tätä on niin odotettu". Myös huoneen asukas odottelee malttamattomana sitä hetkeä, jolloin pääsee vihdoin ja viimein asettelemaan kaikki lelunsa paikoilleen.

Remontti jatkuu vielä viimeistelyillä: seinien pakkeloinnilla ja maalikerroksilla täyshimmeää Cello Feel -sisustusmaalia sekä viimeiseksi asennettavalla kaapistolla. Odotan valmista huonetta lähes yhtä malttamattomana kuin ystäväni perheineen: se hetki, kun kaikki on valmista ja voi vain nauttia lopputuloksesta, on aina jotenkin erityisen sykähdyttävä ja mieleen painuva. Lastenhuoneen remontin lopputulos on pian myös nähtävissä täällä blogin puolella.

Kun rakensimme, käsityksemme siitä, mikä on tarpeeksi siistiä työnjälkeä, poikkesi huomattavasti raksalla pyörivien ammattilaisten kanssa. Meillä olisi ollut toive, että jokainen nurkka hinkutetaan kohdilleen niin pieteetillä, ettei mikään häiritse silmää. Mutta niin kuin piirustuksissakin luki riittää, että yleisilme on siisti.

Olemme asuneet kodissamme nyt vajaa viisi vuotta. Sinä aikana myös ne muutamat huolella hiotut nurkat ovat alkaneet repsottaa. Yksi pahimmista (halkeilleiden seinien lisäksi) on alakertamme kylpyhuone. Katsellessani eräänä hyvin aurinkoisena päivänä hieman hämmentyneenä kotiamme, katseeni jämähti kylpyhuoneen pahasti kellastuneisiin silikonisaumoihin. Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus oli, että hyi olkoon; ihan järkyttävää taloudenhoitoa. Kun selvittelin, miten saumat kannattaisi huoltaa huomasin, että ne suositellaan uusimaan kolmen – viiden vuoden välein.

Meillä oli tarkoituksena edellisenä vuonna käydä talomme huone huoneelta läpi ja tehdä keskenjääneet asiat valmiiksi ja siinä samalla huoltaa jo repsahtaneet paikat. En ole ihan varma saimmeko viime vuonna oikeasti mitään aikaiseksi. Koko vuosi meni niin sameassa sumussa, että välillä on täytynyt oikein pysähtyä miettimään, mitä oikein tapahtui. Niinä hetkinä huomaan vajoavani yhä uudestaan surusta syntyneen hyökyaallon pohjalle ja sieltä pintaan kauhominen ottaa edelleen joka kerta ihan yhtä koville. Sanomattakin selvää, että olen ollut hyvin, hyvin uupunut.

Se, ettemme ole saaneet kotona oikeastaan mitään muuta aikaiseksi kuin selviytyneet hetkestä kerrallaan, on vaikuttanut kaikin mahdollisin tavoin myös moneen muuhunkin elämämme osa-alueisiin. Itsemme ja kodinhoidon lisäksi rempallaan ovat olleet niin ystävyyssuhteet kuin työasiatkin. Tämä on välillä nostanut mieleen yllättävän katkeriakin ajatuksia. Kun muu maailma on tuntunut porskuttavan kovaa vauhtia eteenpäin, me olemme yrittäneet edelleen jäsentää itseämme tässä uudessa ajanlaskussa. Mitä olimme ennen ja varsinkin nyt: sen jälkeen, kun menetimme toisen lapsistamme.

Olin asettanut itselleni aikarajaksi sumussa rämpimiselle (surulle ei ikävä kyllä voi aikarajaa asettaa) vuoden vaihteen. Tämän jälkeen aloin jälleen kammata aamuisin hiuksiani ja uskaltautua pikkuhiljaa taas ihmisten ilmoille (mikä on ollut yllättävän vaikeaa). Aloitin liikuntaharrastuksen (parhaaksi liikuntamuodoksi uupuneelle keholleni ja mielelleni on osoittautunut lempeä Yin-jooga) ja terapian. Sain valmiiksi poikamme muistolle yhdessä ystäväni kanssa tekemämme Festive-kirjan ja varasin matkan oikeasti sinne, missä pippuri kasvaa. Kaiken tämän jälkeen myös kotiasiat ovat alkaneet jälleen kiinnostaa.

Tämän viikon olemme nikkaroineet ”arkiolohuoneessamme”. Huoneessa, jota emme ole oikeastaan käyttäneet juuri muuhun kuin hyvin satunnaiseen tv:n katseluun. Tilassa, jota ei juuri blogissa ole näkynyt, mutta josta on monen monta kertaa toivottu nähtäväksi lisää kuvia. Nyt tuo huone on valaisinta ja muutamaa taulua lukuun ottamatta valmis (lopputuloksesta tuli oikein seesteinen ja kaunis vaikka itse sanonkin). Ensi viikolla käymme alakerran kylpyhuoneen kimppuun ja paklaamme ja rapsuttelemme pinnat kuntoon. Jos pelkästään hiusten kampaaminen saa oman olemuksen näyttämään monin verroin paremmalta, niin voin hyvin uskoa, että puhtaat pinnat riittävät piristämään jollain tavoin myös peilistä näkyviä kasvoja. Huojentavaa huomata, miten paljon mielialaa kohentaa se, että yksityiskohtia liian kriittisesti tarkastelematta oikeasti riittää, että yleisilme on siisti.

Byredo-tuotteet saatu | Stockmann.com

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: DOORIE JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Minulla on aina ollut hieman kahtiajakoinen suhtautuminen IKEAn Bestå-kaapistoihin. Kaluste on mielestäni tylsä, mutta käytännöllinen, ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Tästä syystä meiltä, kuten varmasti monelta muultakin löytyy kotoa ainakin yksi Bestå. Olen myös sijoittanut niitä useaan suunnittelemaani kohteeseen varsinkin, jos budjetti on ollut äärimmäisen tiukka. Uskon, että hyvin mitoitetut säilytyskalusteet ovat avain siistiin ja viihtyisään ympäristöön.

Kotimme kaikki Beståt ovat kulkeneet muutossa mukanamme ja ovat edelleen samassa kunnossa kuin kymmenisen vuotta sitten. Ainoastaan ovien saranoita on joutunut kiristelemään muutamaan otteeseen; varsinkin nyt kun minin mielipuuhaa on tehdä tutkimusmatkoja jokaiseen sopivalla korkeudella olevaan kaapistoon.

Edullisissa huonekaluissa on myös se erinomaisen hyvä puoli, että niistä voi huoletta tuunailla oman näköisiä. Tämä myös antaa tavallisesta huonekalulevystä valmistetuille kalusteille huomattavasti pidemmän käyttöiän. Ja onhan se myös vaihtelunhaluiselle edullisempaa ja ekologisempaa: vaikka trendit vaihtuvat, niin kalusteet pysyvät. Tosin kalusteiden ilme voi vaihtua vuosien myötä.

Kotimme ”arkiolohuone” on ollut huoneistamme se, joka on kaikista vähimmällä käytöllä. Välioveton tila sijaitsee betoniseinän ja portaikon takana. Suunnittelimme tilan tv-huoneeksi, mutta yllättävän harvoin sitä on ehtinyt tv:n ääressä istuskella. Ehkäpä tästä syystä huone on jäänyt myös lähes kokonaan sisustamatta. Huoneessa on kuitenkin maailman mukavin sohva, johon joka päivä joku perheenjäsenistämme (tai vieraista) käpertyy halutessaan olla hetken omassa rauhassa. Tuolla sohvalla maatessani olen usein katsellut huoneen tyhjiä seiniä ja miettinyt, että tälle kyllä pitäisi tehdä jotain.

Sohvan lisäksi huoneessa on ollut ainoastaan matala, 180 senttinen valkoinen Bestå. Beståsta tekee tylsän (ja varmaankin myös edullisen) se, että sitä ei ole millään lailla viimeistelty. Kalusteen päädyistä puuttuu päätylevyt sekä kansi. Vaikka pidänkin yksinkertaisesta tyylistä, pidän myös siitä, että suunnittelu ja toteutus on viety loppuun asti.

Vanhan (sekä uuden) Bestån tai Paxin tuunaaminen ja personoiminen omaan tyyliin sopivaksi on ihan älyttömän helppoa. Kaikista helpoimmalla pääsee hankkimalla kaapistoon uudet ovet, päätylevyt sekä tason, jotka on tehty juuri kyseistä kalustetta varten, mittojen mukaan. Kotimainen Doorie toimittaa IKEAn Bestå- ja Pax-kalusteisiin kaikki sopivat osat erittäin kohtuullisella hinnalla. Valikoima on tarkkaan harkittu: Suomessa valmistettujen ovien väriskaala on ajaton ja valikoiman täydentävät vetimet ja helat todella laadukkaita.

Asioiminen Doorien verkkokaupassa on vaivatonta. Hankalinta itselleni oli valinnan vaikeus; miten osata päättää todella ihanasta valikoimasta se mieluisin. Onneksi myös tähän kysymykseen saa varmasti asiakaspalvelusta asiantuntevia vinkkejä. Kaupasta löytyy myös valmiit ovi- ja peitelevysetit (itsellä menee ainakin helposti ajatus jumiin, kun pitää miettiä kuinka monta ovea ja minkä kokoiset peitelevyt ja tasot mihinkin runkoon sopivat), jolloin täytyy ainoastaan tietää, mikä ja minkä kokoinen IKEAn kaluste on (koon voi tarkistaa esimerkiksi IKEAn sivuilta). Palvelukonseptin täydentää todella avulias asiakaspalvelu, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin myös viikonloppuisin.

Valmiiden settien lisäksi kaupassa on kaunis valikoima vetimiä ja nuppeja (kuten kuvan messinkiset nupit, jotka meillä on minin vaatekaappien ovissa) sekä mahdollisuus tilata massiivi- ja 20 ja 30 millisiä laminaattipöytälevyjä mittojen mukaan. Myös kaikki tasot valmistetaan Suomessa. Näiden lisäksi Doorielta saa mittojen mukaan tehdyt liukuovet.

Uusimpana sävynä valikoimaan tuli juuri mudan sävyinen setti. Olemme aiemmin maalanneet tv-huoneen seinän Tikkurilan sävyllä Y487 (Piazza), joka sointuu todella kauniisti sävy sävyyn mudan kanssa (tuo mudan sävy on aika lailla sama kuin Tikkurilan V484 (Ajopuu). Tilasin valmiin ovi- ja peitelevysetin (Mud). Kanneksi kaavailin ensin kaikkea mustasta marmorista ruosteiseen teräkseen ja siitä vaaleaan marmoriin (nämäkin olisivat näyttäneet todella upealta), mutta päädyin lopulta samaan sävyyn, kuin peitelevyt ja ovet.

Tuotteet tulivat todella nopeasti. Tämän jälkeen tehtäväksemme jäi ainoastaan vanhojen ovien irrottaminen ja uusien ovien kiinnittämin suoraan vanhoihin saranoihin (Doorielta saa myös saranat, jos hankkii IKEAsta pelkästään uuden kalusteen rungon). Ovien kiinnittämisen jälkeen ruuvasimme päätyihin päätylevyt sekä päällisen. Vetimiä emme tällä kertaa hankkineet, sillä kalusteessa oli kiinni vanhat, hyvin toimivat pomppusalvat. Aikaa Bestån tuunaukseen meni kymmenen minuuttia.

Viimeiseksi haluaisin vinkata vielä ihan huikeasta tarjouksesta, jos suunnittelet Bestån tuunausta! Sain nimittäin Doorielta alennuskoodin, jolla saa verkkokaupastakaikki Bestå-kalusteiden osat -25%. koodilla MUSTAOVI25. Tarjous on voimassa 31.3.2019 asti.

Olemme saaneet viimeistelyä muutaman projektin ennen reissua. Yksi näistä on tyhjäksi jäänyt väliseinä. Jaoimme pari vuotta sitten alakerran suuren huoneen kahtia. Toiselle puolelle jäi lastenhuone ja toiselle tv-huone, jonne suunnittelimme koko seinän kokoisen hyllykön.

Hylly toteutettiin rautakaupasta saatavasta valkoisesta hyllylevystä mittojen mukaan. Haasteen suunnittelulle aiheutti seinän kohdalla oleva hormin kotelointi sekä tuloilman seinäventtiili. Ratkaisimme asian tekemällä aina yhdestä hyllyrivistä kymmenen senttiä leveämmän kuin alunperin oli tarkoitus.

Hylly koostuu viidestä 50 senttiä leveästä moduulista, jotka kiinnitettiin yhteen. Yläkerran aulan kirjahylly on jo hyvänaikaa ollut ääriäänmyöten täynnä, joten uudet kirjahankinnat ovat pyörineet epämääräisissä pinoissa milloin missäkin. Nyt on viimein tilaa sijoittaa kirjat hyllyyn. Tilaa on itseasisassa niin runsaasti, että hyllyyn mahtuu myös monenmoisia asetelmia.

Mitä olet mieltä? Onko kirjahylly ihan 90-lukua vai voisitko laittaa olohuoneeseesi jälleen koko seinän levyisen hyllykön?

Birds by Toikka Karjalan laulujoutsen | Iittala*
Birds by Toikka Anna |Iittala

*tuote saatu osana vuosiyhteistyötä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: CELLO JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Tiedättekö sen tunteen, kun on urakoinut oikein kunnolla ja matkanvarrella eteen sattuneista haasteista huolimatta on vihdoin ja viimein valmista. Itsellä kaksi tällaista isoa projektia on saatu päätökseen lähes yhtä aikaa: Festive-kirja sekä lastenhuoneen remontti.

Kummankin työstäminen alkoi hetkellä, jolloin ihan perusasioidenkin tekiminen tuntui äärimmäisen työläältä. Mutta sitä sanotaan, että liike on lääke ja voin täysin allekirjoittaa tämän. Pieni liike on työntänyt lempeästi eteen päin ja nyt kun katselee olkansa yli menneitä voi vain ihmetellä, mitä kaikkea onkaan saanut aikaan. Liikkeen lisäksi työhön uppoutuminen on toiminut mitä parhaimpana terapiana.

Sydäntä lämmittävää on ollut myös seurata pienen pojan intoa oman huoneen valmistumisesta. Lähtötilanne oli se, että ystäväni perheen lasten leikit olivat vallanneet olohuoneen: jokainen talon neljästä makuuhuoneesta oli enemmän tai vähemmän rempallaan.

Ensi syksynä esikoulun aloittavan pojan toiveena oli, että hän saisi huoneen, jossa olisi ison pojan sänky ja pitkän tason, jossa olisi tilaa rakennella legoja. Lisäksi järjestelmällinen poika toivoi kaappeja, joihin saisi järjestettyä tavarat, niin ettei sisarukset pääse sotkemaan järjestystä. Ratkaisin kaksi jälkimmäistä asiaa suunnittelemalla koko seinän levyisen, 60 senttiä syvän kaapiston Cello-keittiömalliston tuotteilla. Keskelle kaapistoa sijoitettiin 160 senttinen pöytälevy, jossa on tarpeeksi tilaa parinkin lapsen puuhastella vierekkäin: rakentaa legoja, piirtää sekä askarrella. Myöhemmin pöydällä on hyvin tilaa myös pienen koululaisen tehdä tehtäviään. Pojan toiveesta kaapisto viimeistellään vielä kultaisilla nupeilla. Perheen äidillä oli huoneen suhteen ainoastaan yksi toive: kunhan siitä tulee sellainen, ettei sitä tarvitse juuri muuttaa seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Huonossa kunnossa oleva katto uusittiin kokonaan puuvalmiilla sormipaneelilla, joka käsiteltiin Osmo Colorin puuvahalla sävy Koivu. Lattia päällystettiin kovaa kulutusta kestävällä ja ääntä vaimentavalla Cello Helsinki -vinyylilankulla. Kaikki huoneen seinät maalattiin Cello Feel -sisustusmaalilla (sävyt T1373 ja T1476). Lisäksi kaapistoon tehtiin ilmettä antamaan viistomaalaukset Cello Cristal Aqua -kalustemaalilla (T1476). Kaapistoon maalattua viistolinjaa jatkettiin sahaamalla valkoisesta melamiinilevystä peitelevy, joka muodosti pöytäsyvennykseen ikään kuin talon harjan. Lisäksi perheen äiti suunnitteli huoneeseen sängyn, jonka alla on tilaa säilyttää kirjoja ja joka toimii päiväsaikaan myös rentona löhöilypaikkana. Sänky toteutettiin vanerista.

Aktiivinen poika halusi huoneeseensa myös tilan, missä temppuilla. Huoneen yksi seinistä tapetoitiin K-Raudasta saatavalla Eco-malliston Black and White 6070 -tapetilla ja tapetin päälle asennettiin kahdet puolapuut. Kattoon asennettiin lisäksi voimistelurenkaat. Remontin toteutti K-Raudan Remonttimestari.

Lastenhuoneen remontti aloitettiin tammikuussa ja saatiin viimein tällä viikolla päätökseen. Samaan aikaan talossa tehtiin muutakin remonttia, mikä muun elämän ohella vaikutti merkittävästi siihen, että työ valmistui hitaasti. Vanhassa talossa tulee helposti yllätyksiä vastaan. Tällä kertaa suurimman päänsäryn aiheutti sängyn takana oleva seinä, joka halkesi kerta toisensa jälkeen levytyksen saumakohdasta. Seinää paklattiin ja hiottiin niin monta kertaa, että lopulta kaikki sekosivat jo laskuissa. Lopulta yleisilmeestä saatiin vanhan talon kiemurat huomioon ottaen oikein siisti.

KATSO MYÖS: LASTENHUONEEN REMONTTI OSA I

Cello-remonttituotteet:

Kaapisto Cello-keittiöt | K-Rauta

Cello Helsinki-vinyylilankku | K-Rauta

Cello-jalkalista | K-Rauta

Täyshimmeä Cello Feel -sisustusmaali | K-Rauta

Puolikiiltävä Cello Cristal Aqua -kalustemaali | K-Rauta

Muut remonttituotteet:

Eco Black & White 6067 -tapetti | K-Rauta

Sisustuspaneeli |K-rauta

Seinäliima Kiilto Nowo | K-Rauta

Osmo Color -puuvaha, sävy Koivu | K-Rauta

Cello-sisustustuotteet:

Cello Sarvikuono -koriste | K-Rauta

Cello Säilytystaulu | K-Rauta

Cello Karttapallo | K-Rauta

Cello Kori kahvoilla | K-Rauta

Cello Kello | K-Rauta

8.5. julkaistiin kirja, jonka ei ollut tarkoitus syntyä näin. Ei tässä muodossa ja syystä, josta se lopulta sai alkunsa. Siitäkin huolimatta olen äärimmäisen kiitollinen, että kirja on tässä ja nyt: muistutuksena siitä, että varjot, joita elämä meidän kaikkien tielle asettaa eivät synny ilman valoa. Ja vaikka suru olisi kuinka syvä, on silläkin surunkin polulla pienen pieniä valonlähteitä, jotka viitoittavat tietä eteenpäin.

Se kevät, joka oli niin kuuma, että pohjoisella pallonpuoliskolla sai kaivaa kesävaatteet esiin jo toukokuun alussa, jäi ihmisten mieliin monella tapaa poikkeuksellisena. Niin myös minun. Sinä keväänä kohtasimme peloista suurimman ja menetimme toisen lapsemme. Samalla, kun muut virittelivät hohtavan vihreälle nurmikolle piknikvilttejään, minä suljin verhot eristäen silmiä särkevän valon visusti ulkopuolelle. Verhojen sulkemisen myötä kotiimme saapui hämärä ja hiljaisuus.

Näiden lisäksi kotiimme saapui joka päivä kukkia. Vaikka en joka päivä jaksanut noteerata ruokapöydällä olevaa maljakkoa huomasin heti, jos maljakko oli tyhjä. Sinä päivänä, kun kukkalähetykset viimein loppuivat, laitoin lenkkarit jalkaan ja kävelin itse lähikauppaan hakemaan tuoreen kimpun.

Voisin sanoa, että nuo kukat pitivät minut monella tapaa kiinni todellisuudessa. Samoin kuin ystäväni, joka ilahdutti minua joka päivä oven taakse ilmestyvillä ruokalähetyksillä sekä kysymyksellä, ”kuinka voit?”. Mieleenpainuvin ystäväni luomuksista oli kakku, jota koristi numerokynttilät osoittaen lukua 30 000. Kun hämmentyneenä kysyin, mistä moinen idea, ystäväni sanoi, että hän huomasi aamulla, että nyt on syytä juhlaan: Instagram-tilini oli tuona hetkenä saavuttanut uuden tuhat luvun. Kuvasimme kakkua monelta kantilta ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin huomasin nauravani. Nauroin sitä, että yrityksistämme huolimatta emme millään onnistuneet saamaan kynttilöitä syttymään sekä paikalle saapuneiden ystävieni ilmettä, kun kakun loihtinut henkilö kaivoi lopulta kassistaan varasuunnitelman ja tyrkkäsi luomukseen yhden kultaisia kipinöitä villisti ympärilleen sinkoilevan soihdun. Vaikka kaikki tämä tehtiin näennäisesti vain Instagramin takia, piili taustalla paljon syvempi merkitys. Vaikka olimme kohdanneet suuren surun, ei tämä sulkenut pois sitä tosiasiaa, että elämässä oli myös tilaa kevyelle ilolle.

Tuon päivän jälkeen kuvasimme usein yhdessä ruokaa. Tämä sai ajatukseni tehokkaasti juuri tähän hetkeen sekä muistutti siitä, että välillä pitää myös syödä. Kokkailujemme lomassa aloimme kehitellä ideaa juhlakirjasta. Kirjasta, joka ei turhan ryppyotsaisesti neuvoisi, mistä aineksista syntyy ainut ja oikea joulupöytä, vaan antaisi ennemminkin tilaa kokeiluille ja spontaanille hauskanpidolle, illanistujaisille ystävien kesken tai kekkereille koko suvulle.

Kesän kääntyessä kohti syksyä Festive-matkamme oli pyörähtänyt käyntiin kuin varkain. Koska halusimme että kirjalla olisi merkitystä muutenkin kuin vain visuaalisesti kauniina teoksena, keräsimme valitsemaamme hyväntekeväisyyskohteeseen varoja ja postitimme yhdessä keskoslasten vanhempia tukevan Kevyt ry:n kanssa Kevyt Pienokainen -kirjan jokaiseen suomalaiseen kirjastoon. Samaan aikaan mieheni nikkaroi kirjaan kaavailemiamme diy-juttujamme ja pakkasi viikonloppuisin pienen farmariautomme pyynnöstämme täyteen, jos minkälaista kuvausrekvisiittaa aina yli sata vuotta vanhasta pöydästä koko auton täydeltä ilmapalloja. Kuvausreissuillamme ympäri Suomen törmäsimme lukuisiin ihmisiin, joita kaikkia yhdisti yksi yhteinen tekijä: sitä avuliaisuuden ja sydämellisyyden määrää, joka ihmisistä huokui, ei pysty sanoin kuvailemaan. Näiden ihmisten ansiosta kirja on nyt käsissäsi. Toivon, että se inspiroisi sinua vähintään yhtä paljon, kuin se on inspiroinut kaikkia kirjan tekoon osallistuneita.

Ehkä tärkeintä, mitä haluan sanoa, että juhlaan ei tarvitse koskaan oikeasti mitään sen kummempaa syytä. Itselleni suurin opetus tällä tiellä on ollut se, että riittää, kun edes välillä vilkaisee ympärilleen ja pistää merkille ne pienen pienet asiat, jotka tekevät tästä elämästä niin kauniin. Yksinkertaisesti: Elämä on juhla!

Festive Book (FI/EN) In Stores: NOW!

This book wasn’t meant to be born the way and for the reason it saw the light of day.

That sweltering spring, when people on the northern hemisphere reached out for their summer clothes already in the beginning of May, felt exceptional for many. The same was true for me. That spring, we confronted our biggest fear ¬– we lost our second child. While others were spreading picnic blankets on the fresh, green grass, I closed the curtains to keep away the blinding light. As the curtains were drawn, a dim silence landed in our home.

Our home also saw a steady influx of flowers. Although too tired to pay attention to the vase on the dining table every day, I did take note when it was empty. The day the deliveries ended, I pulled on a pair of sneakers and headed to the local shop for a fresh bouquet.

In many ways, it was those flowers and our two-year-old son who kept me in tune with reality. It was also my friend, who knocked on the door every day with a food delivery coupled with the question: “how are you?”. The most memorable of my friend’s creations was a cake with number candles that formed the figure 30 000. When I asked what brought it on, she replied there was cause for celebration, as my Instagram following had reached a new high.

We photographed the cake from different angles, and for the first time in ages, I caught myself laughing. Although a huge sorrow had come my way, it was a relief to notice there was still room for joy. Since that day, we often got together to photograph food. As we rustled things up in the kitchen, we began to mull over a festive book. A book that wouldn’t dictate just one right way to create a festive setting with a serious look on the face, but would leave room for experimentation and spontaneous fun, whether a get-together with friends or a party for the whole extended family. Our book is intended to bring meaning beyond visual pleasure; a share of profits will be donated to Kevyt – Association of Preemie Parents in Finland, which will use the funds to supply every Finnish library with a publication about premature babies.

During our shoots around the country, we met countless people with something in common: they were so helpful and warm-hearted that it’s hard to put in words. Thanks to each of them, the book is now in your hands. I hope it inspires you at least as much as it inspired everyone involved in making it happen.

While creating this book, my biggest lesson was to see how shadows that life throws on our path are not born without light. No matter how deep the sorrow, small specks of light appear to guide the way forward. It really is as simple as it sounds: Life is a festivity!

Ennen mihinkään tehtävään tarttumista minulla on tapana siivota ja järjestellä paikat. Tämä koskee yhtälailla keittiötä kuin työpöytää. Tai oikeastaan mitä vaan. Yleensä puhtaat pinnat selkeyttävät ajatukseni ja saavat asiat sujumaan sutjakkaammin.

Kuluneen vuoden aikana tehtäviin tarttuminen on tuntunut kummallisen työläältä. Ainoa, mitä olen konkreettisesti saanut aikaan, on ollut kotimme irtaimiston siirtäminen kirpputorille. Tämän jälkeen oltiinkin tilanteessa, jossa koti oli karsittu lähes tyhjäksi ja oma päänsisäinen maailma yhtä kamalassa kaaoksessa kuin aikaisemminkin.

Nyt kun aikaa tuosta pahimmasta on kulunut ymmärrän (niin järjettömältä kuin se kuulostaakin), miksi käytin kaikki liikenevät voimani tavaroiden pyörittämiseen: oli pakko tehdä jotain, koska pelkäsin, että jos nyt pysähdyn, en jaksa enää nousta. Ja tulihan se. Pysähtyminen.

Pysähdyksistä liikkeelle lähteminen on ollut todella verkkaista. Koko kesän olen lähinnä katsellut, kuinka tomaatit kypsyy (hitaastihan ne).

Syksy on jollain lailla merkinnyt aina jonkin uuden alkua. Kaiken haahuilun jälkeen on ollut huojentava huomata, että iltojen pimentymisen myötä se joka syksyinen odotuksen ja innostuksen kutina on tuntunut taas jossain syvällä vatsanpohjassa.

Syyskuu alkoi kolmen päivän mittaisella vierailulla Pariisiin sisustusalan suurimmilla Maison&Objet -messuilla ensimmäisenä suomalaisena brändilähettiläänä. Olin myös puhujana seminaariissa, jossa keskustelimme aiheesta “Mikä on kuuminta juuri nyt pohjoismaissa” yhdessä muiden lähettiläiden kanssa. Keskustelu oli yksi inspiroivimmista vähään aikaan ja oli todella mielenkiintoista kuulla, millaisia trendejä huippunimet nostivat puheenvuoroissaan esiin.

Upeasti kuratoitujen messujen lisäksi parasta Pariisissa oli päämäärätön haahuilu kaduilla ja kujilla. Ja se, että vuosien jälkeen olin jälleen matkassa ihan yksin. Jollain tapaa itsensä ylittämistä sekin.

Huomenna starttaa Helsingin Messukeskuksessa Habitare, jossa saa sitten nauttia muiden seurasta ihan koko rahan edestä. Yleensä vierailen messuilla kahtena päivänä: ensimmäisenä vaihdan vastaantulijoiden kanssa kuulumisia ja toisena keskityn kiertämään messuosastot.

Messujen lisäksi kalenterista löytyy tasan yksi ainut merkintä; "töihin". Lokakuun alussa koittaa uudenlainen arki, kun avaan taas aamuisin parin vuoden hoitovapaan jälkeen työpaikan ulko-oven. Innostavaa ja niin inspiroivaa tämäkin. Muuten olen pitänyt kalenterin loppuvuoden osalta niin väljänä kuin mahdollista. Pienin askelin ja hötkyilemättä eteenpäin.

P.S. Mikäli mielit myös Habitareen, voit voittaa messulippupaketin jättämällä kommentin tähän juttuun (sis. 2 lippua, arvo 34 euroa, liput tarjoaa Habitare). Arvonta alkaa nyt ja päättyy keskiviikkona 11.9.2019 klo 18:00.

Olin syyskuun alussa edustamassa Suomea Pariisissa järjestettävillä Maison&Objetlifestyle- ja sisustusalan messuilla kertomassa “What’s hot for Nordics?” yhdessä kolmen muun pohjoismaisen brändilähettilään kanssa. Nostimme hivenen yllättäen esiin aika yksimielisesti samat trendit: pehmeät sävymaailmat (Tanska), värit ja leikkisyyden (Ruotsi) sekä vastuullisuuden, joka oli kantava teema niin minun kuin norjalaisen sisustusarkkitehdin Trond Ramsøskarin puheenvuoroissa.

Vastuullista kuluttamista ohjaa yksinkertaisimmillaan kysymys: perustuuko hankinta tarpeeseen vai haluun? Ensimmäinen askel onkin välttää turhaa kuluttamista. Tämän lisäksi listasin viisi eri vinkkiä, joiden avulla voi tehdä vastuullisempia valintoja.

1. Suosi laadukkaita ja kestäviä huonekaluja.  

Kiinnitä huomiota huonekalun valmistusmateriaaliin, korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen. Laadukkaisiin kalusteisiin on useimmiten saatavilla vaihtopäällisiä ja varaosia, jolloin niiden käyttöikä pitenee huomattavasti.

2. Kiinnitä huomiota materiaaleihin.  

Kotimainen puu on aina varma valinta. Suomalaiset metsät ovat valtaosin vastuullisuussertifioitua (PEFC-sertifikaatti). Mitä kauempaa puu on tuotettu, sitä vaikeampi sen alkuperää on jäljittää. Esimerkiksi K-Raudan tuotteista suuri osa on PECF-sertifikoitu. Suosi tekstiileissä luomupuuvillaa, -pellavaa, - hamppua tai -bambua. Kotimaisen Bonden Livingin tuotteet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa, kotimaisesta villasta tai GOTS-sertifioidusta (Global Organic Textile Standard) puuvillasta ja värjätty kasviväreillä.

3. Tee itse tai tuunaa vanhaa 

Rakenna ruokapöytä tai sängynpääty vanhasta ovesta, maalaa huonekalu uudella värillä ja vaihda kaapiston vetimet. Esimerkiksi Pintereston pullollaan ideoita, kuinka tuunata vanhoja huonekaluja.

4. Osta vintagea 

Kierrä kirpputoreja ja vintageliikkeitä, kurkkaa Tori.fija paikallisten kierrätysryhmien ja -keskusten tarjonta.

5. Välttele trendejä

Trendit tulevat ja menevät. Ilmiö kulkee niin, että aluksi jotain pinnalla olevaa materiaalia tai muotoa alkaa näkemään joka paikassa ja sitten siihen iskee himo. Välttele väreissä ja muotoilussa trendien ääripäitä ja luo kodin sisustus suosimalla klassisempia vaihtoehtoja.

Se onko jokin hankinta tarpeellinen, onkin sitten vähän monimutkaisempi kysymys. Jo pelkästään tässä taloudessa on kaksi tyystin eri näkemystä siitä, mikä on oikeasti tarpeellista. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin tarvelistani viihtyisän kodin luomiseksi koostuu huomattavasti suuremmasta materian määrästä kuin miehellä. Voin kuitenkin hyvin odottaa vuosia “sen oikean” löytymistä, sitä ennen ollaan ilman. Väliaikaiset ratkaisut eivät kuulu sisustusfilosofiaani. Miehen ajatus sisustamisesta perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan välttämättömiin asioihin. Tyhjän kodin ostoslistalla olisi todennäköisesti sänky, pöytä ja pari tuolia sekä sohva ja televisio. Muuta ei tarvita.

Vastuullisuudesta on vaikea puhua, niin ettei se kuulostaisi saarnaamiselta. Uskon, että jokaisella pienelläkin teolla on suuri merkitys ja kaikki virheet ja epätäydellisyys sallitaan niin itselle kuin muille.

Hankintoihin, joiden etsimiseen tai kunnostamiseen on käytetty rakkautta ja aikaa suhtautuu täysin eri tavoin kuin heräteostoksiin. Myös tuotteet, joiden takana on tarina, tuntuvat hyvinkin henkilökohtaisilta. Joka ikinen kerta ruokapöydän ääressä istuessa mieleen palaa ne lukemattomat tunnit, joita mies käytti ruokapöydän tuolien kunnostamiseen. Huolella hiotut ja öljytyt puuosat sekä ajatuksella valittu verhoilu ovat sanaton osoitus arvostuksesta ja huolenpidosta. Eteisen loimukoivu kuvioitu kaappi kertoo oman tarinansa siitä aurinkoisesta kesäpäivästä, kun lapsen syntymän jälkeen harhailin ensimmäistä kertaa yksikseni pitkin Helsingin katuja ja sattumalta piipahdin antiikkiliikkeeseen, josta en voinut poistua ilman kauppoja. Juuri tuollaista vanhaa liinavaatekaappia olin etsinyt kotiimme usemman vuoden. Tai olohuoneessa oleva paksu ja painava Sera Helsingin Laine -villamatto*, jonka joukko etiopilaisia naisia ovat tilauksesta kutoneet (minulla on edelleen tallessa kortti, jossa lukee kutojien nimet).

Mikäli vastuulliset sisustushankinnat kiinnostavat, niin suosittelen tutustumaan seuraaviin:

Andbros
Kotimaisia, pahvista valmistettuja valaisimia

Cilla’s
Ekologiset, eteerisistä öljyistä tuoksunsa saavia kotimaisia pesuaineita

Hakola

Täydellinen kattaus huonekaluja: kotimaisuus, design, verhoilukankaiden myrkyttömyys sekä untuvan eettisyys. (Habitare messuviikon ajan Hakola tarjoaa koko malliston 15% alennuksella. Alennus on voimassa 15.9.2019 saakka ja sen voi lunastaa sekä Habitare-osastolla, verkkokaupassa että Helsingin ja Oulun Hakola Shopeilla.)

Iittala ja Arabia Vintage
Iittala-myymälöissä oleva Vintage palvelu myy ja ottaa vastaan käytettyjä Iittalan ja Arabian astioita. (Kierrättää myös muiden brändien rikkimenneitä tai huonokuntoisia lasisia ja keraamisia käyttöastioita, mutta ei maksa niistä hyvitystä.)

Kaarna Living
Verkkokauppa, jossa laaja valikoima suomalaisia brändejä, joita ei löydy muualta Suomesta.

Lapuan Kankurit
Vastuullisista, luonnonmateriaaleista, kuten mulesign-vapaasta villasta ja pellavasta valmistettuja kauniita kodintekstiilejä. Kaikki tuotteet kudotaan Lapuan Kankureiden omassa kehräämössä. (Habitaren ajan -20% yksi normaalihintainen tuote koodilla DESIGN2019 Lapuan Kankureiden omissa myymälöissä sekä verkkokaupassa.)

Lokal
Kaikki Lokalin tuotteet ovat nimensä mukaisesti paikallista tuotantoa. Ihana paikka lahjaostoksille: koruja,taidetta ja astioita.

Mifuko

Kahden suomalaisnaisen perustama Mifuko tuottaa Kauniita sisustuskoreja, jotka on valmistettu Keniassa paikallisten naisten tekemänä. Mifukon ansiosta naisten ei tarvitse muuttaa kotiseudultaan työn perässä kaupunkien slummeihin.

Porin Villa & Peite

Porin Villa & Peite valmistaa tyynyjä, sijauspatjoja ja peittoja valmisuksen kotimaisesta lampaanvillasta.

Sera Helsinki
Suomalaista suunnittelua ja etiopialaista käsityötä. Sera Helsinki voimaannuttaa kaikista haavoittuvaisimpia etiopialaisia ryhmiä, sokeita ja yksinhuoltajaäitejä. Matoissa käytetty villa on peräisin pienten maanviljelijäperheiden lampaista Etiopian vuoristoissa pohjoisosissa. (Habitaren ajan kaikki Sera Helsingin tuotteet ovat -20% tarjouksessa. Koodilla ”Habitare2019” saa alennuksen Habitare-osaston lisäksi myös Seran verkkokaupassa 15.9.2019 saakka.)

* tuote saatu blogin kautta

Vauvan sydänäänet laskevat: “Tämä syntyy nyt tai viimeistään tänä yönä. Valmistautukaa sektioon.”

Makaan Naistenklinikan päivystyksessä pienessä, ei juuri siivouskomeroa suuremmassa huoneessa tutkimuspöydällä. On keskiyö ja kaikkialla on hiiren hiljaista. Välillä huoneessa piipahtaa hoitaja lisäämässä uuden tippapullon kanyyliin. Saan myös piikin, joka toivon mukaan ehtii valmistella vielä niin kovin kehittymättömän pienen ihmisenalun edes hivenen paremmin tähän maailmaan.

Yö tuntuu matelevan hitaasti eteenpäin. Hitaammin kuin koskaan ennen. Väsyttää, mutta silmät eivät suostu painumaan kiinni. Katselen levottomana ympärilleni ja odotan.

Ajatukset harhailevat. Mietin, mitä sille kinderkakulle käy, joka jäi keskeneräisenä jääkaappiin. Osaisikohan mies tehdä sen loppuun? Mieleeni ponnahtelee myös kaikki työpöydälle jääneet tekemättömät työt. Painoaineistot, jotka odottavat viimeistelyä. Vielä piti olla hyvin aikaan, yli kuukauden päivät äitiysloman alkuun.

Aamulla minut viedään osastolle 42. Sektiosuunnitelmat on toistaiseksi keskeytetty ja tilannetta seurataan.

Iltapäivällä saamme “vieraita”. Kaksi hoitajaa vastasyntyneiden teho-osastolta saapuu kertomaan, mitä tapahtuu sitten, kun vauva on syntynyt. Hoitajien mentyä huoneeseen jää pelko.

Vauva syntyy nopeasti. Ja vieläkin nopeammin vastasyntynyt kiidätetään viereiseen huoneeseen. Isä lähtee mukaan.

Ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeita. Päivät rytmittyvät sairaalan rutiinien mukaan ja iltaisin, sairaalassa vietetyn päivän jälkeen kotona iskee ikävä. Se on ikävää, joka saa jokaisen solun särkemään ja meinaa tukahduttaa hengen. Soitan joka ilta osastolle kuullakseni, että kaikki on ihan hyvin. Aamulla nähdään.

Ja vaikka kaikki on hyvin.

Pelko ja ikävä ei hellitä.

Tulevana sunnuntaina vietetään maailmanlaajuista keskoslasten päivää. Keskosella tarkoitetaan vauvaa, joka on syntynyt ennen 37. raskausviikkoa tai alle 2 505 gramman painoisena. Maailmassa joka kymmenes lapsi syntyy ennenaikaisesti. Suomessa ennenaikaisesti syntyneitä on noin 4 prosenttia ja heistä noin puoli prosenttia syntyy alle kilon painoisina. Yli puolissa tapauksista ennenaikaisen synnytyksen syy jää epäselväksi.

Suomessa keskosten perheiden tukena toimii keskosperheiden yhdistys Kevyt Ry. Kevyen yksi päätehtävistä on edistää keskosperheiden hyvinvointia ja tasa-arvoa.

Ennenaikaisesti syntynyt vauva tarvitsee syntymänsä jälkeen pitkään sairaalahoitoa ja on vielä kotiuduttuaankin keskimääräistä vaativampi hoidettava esimerkiksi erilaisten sairauksien, vammojen, motorisen kehityksen ja aistisäätelyn ongelmien, itkuisuuden sekä nukkumiseen ja syömiseen liittyvien ongelmien vuoksi. Keskosvauva on alttiimpi infektioille kuin täysiaikainen vauva. Osa keskosista tarvitsee lääkitystä tai hoitoja ja terapiaa kotiutumisen jälkeen jopa vuosien ajan ja keskosuuden vaikutukset voivat ulottua aikuisuuteen asti.

Keskoslapsen syntymä voi aiheuttaa vanhemmille kriisin, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan synnytyksen jälkeinen masennus on tavallista yleisempää keskoslasten äideillä ja keskoslapsi jää usein perheen ainoaksi tai viimeiseksi lapseksi, vaikka vanhemmilla olisi alun perin ollut toive suuremmasta lapsiluvusta. Keskoslapsen syntymä vaikuttaa myös isompiin sisaruksiin. (Kevyt Ry.)

Täysin vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys tarjota keskosperheille vertaistukea ja virkistystä, jakaa tietoa keskosuudesta sekä edistää keskosia hoitavien ammattilaisten ja keskosperheiden yhteistyötä.

Meidän molemmat lapset ovat syntyneet keskosena. Toisen kehitystä olemme saaneet seurata ilolla ja ylpeydellä. Toinen lapsistamme nukkuu ikiunta Hietaniemen hautausmaalla.

Viime keväänä Cozy Publishing julkaisi Festive-nimisen juhlakirjan poikani muistoksi. Tuosta kirjasta saaduista tuloista lahjoitimme merkittävän osan Kevyt ry:n toimintaan.

ARVONTA: Tulevan keskoslasten päivän kunniaksi haluan arpoa yhden omistuskirjoituksella signeeratun Festive-kirjan. Olet mukana arvonnassa jättämällä kommentin tähän postaukseen (palkintona Festive-kirja, arvo n. 30 euroa). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su.17.11.2019.

P.S. Niin ja mitä kävi sille kinderkakulle? Mies teki sen loppuun ja toi minulle sairaalaan pakasterasiassa joka päivä palan.

LUE MYÖS: MAXILLE

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme viisi vuotta. Näiden vuosien aikana olemme usein palanneet rakennusaikoihin. Välillä itsetyytyväisyyttä huokuen, sitten taas huvittuneina ja joskus suorastaan kauhuissamme. Kuten niinä hetkinä, kun muistelemme ensimmäistä yläkerrassa otettua suihkua. Ja sitä seurannutta vedenpaisumusta alakerran eteisessä.

Sanomattakin selvää, ettemme suoriutuneet rakentamisesta täysin kuivin jaloin.

Jos nyt rakentaisimme uudestaan, osaisimme toivon mukaan välttää ainakin seuraavat virheet.

1. Vastaavan mestarin valinta

Olimme lukeneet kaikista mahdollisista lähteistä, että yksi kriittisimpiä asioita rakentaessa on pätevän rakennusmestarin palkkaaminen. Tästä syystä paneuduimme tehtävään erityisellä huolella. Ongelmaksi muodostui se, että muodollisesti pätevää ja kaupungin rakennusvalvonnan hyväksymää vastaavaa työnjohtajaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta, suositusten kautta palkkasimme urakkaan henkilön, joka täytti ainakin paperilla kaupungin asettamat vaatimukset. Parhaimmillaan vastaava mestari toimii rakentajan oikeana kätenä aina suunnitteluvaiheesta talon valmistumiseen saakka. Pahimmillaan henkilö on vain pakollinen kumileimasin. Meidän tapauksessa toteutui ikävä kyllä jälkimmäinen.

Irtisanottuamme edellisen mestarin, palkkasimme tehtävään uuden, jonka kanssa saatoimme rakennushankkeen viime syksynä loppuun.

Jos nyt rakentaisimme, olisi meillä yhteystiedoissa vastaava työnjohtaja, jonka kanssa kommunikaatio todellakin toimii.

2. Oveton pohjaratkaisu

Suunnittelimme kotimme lähes täysin avoimeksi. Tällä hetkellä talostamme löytyy lasisten ulko-ovien lisäksi kaksi sisäovea, joista toinen johtaa eteisen vessaan. Vessan ovi jää käytössä lähestulkoon aina auki (tilanne saattaa toki muuttua sinä päivänä, kun ulko-oven taakse ilmestyy vieras, joka yllättää isäntäväen housut kintuissa pöntöltä: lasisesta ulko-ovesta on nimittäin suora näköyhteys alakerran vessaan). Sanomattakin selvää, että meitä ei liiemmin häiritse se, että ohikulkijat (sekä muutama muu instaa tai verkkoa selaileva) pystyy näkemään lähestulkoon kaiken, mitä talossamme tapahtuu.

Myös yläkerran vessaan saimme asennettua muutaman vuoden asumisen jälkeen, (yllätys-yllätys) lasisen oven. Kolmas ovi on liukuovi, joka erottaa kuraeteisestä kulkevat koirat muista asuintiloista. Liukuovi kulkee seinän välissä ja samanlaisen ratkaisun
tekisimme mahdollisessa tulevassa rakennushankeessa kaikkiin muihinkin oviaukkoihin.

Seuraavaksi työlistalla olisi asentaa saunatuvan vessan sekä lastenhuoneen ovi. Haasteena näissä on se, että ovet joutuu teettämään, koska aukot eivät ole millään lailla standardikokoiset. Ovien teettäminen on sen verran kallista lystiä, että olemme vitkutelleet asian kanssa jo viitisen vuotta eikä käytettävissä oleva raha tuossa ajassa ole lisääntynyt yhtään.

Jos nyt rakentaisimme, suunnittelisimme huolellisemmin kuinka ovet mahdollisesti jälkikäteen asennettuna toteutetaan.

3. Muiden talossa asuvien huomioiminen

Kun muutimme, olimme lapseton pariskunta, jolla on on yksi koira. Tätä nykyä talossamme asuu näiden lisäksi lapsi sekä toinen koira. Vaikka kuinka yritimme suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon eri elämäntilanteet, ei meillä ollut käytännöstä tietenkään mitään kokemusta. Lapsen tarpeita emme juurikaan ole vielä edes päässeet kartoittamaan (kaksivuotias nukkuu vielä huoneessamme ja leikit sijoittuvat sinne, missä kulloinkin oleskelemme). Koirien kannalta olisi ollut äärimmäisen kätevää, että tuhat neliöinen tontti olisi aidattu. Miten monesti sitä onkaan toivonut, että koirat pääsisivät nopeasti tarpeilleen vain avaamalla ulko-oven. Taaperon ja kahden koiran kuljettaminen hihnalenkillä ei ole aina kaikista helpointa.

Mikäli neliöt olisivat antaneet myöten, olisi myös kuraeteinen saanut koirien kannalta olla huomattavasti isompi.

4. Sähköpistokkeiden määrä

Urakoitsija pyöritteli päätään, kun toimitimme päivitetyn sähkösuunnitelma. Pistokkeita oli varmaan tuplat verrattuna siihen, mitä urakointisopimus sisälsi. Urakoitsijalle kiitos; päivitetty suunnitelma toteutettiin ilman lisäkustannuksia (urakan ulkopuolelle jäi sähkökalusteiden hankinta).

Silti sähköpistokkeita olisi saanut olla vieläkin enemmän.

LUE MYÖS: MITÄ KIVITALO MAKSAA

5. Takan toiminnallisuus

Talomme ehkä näyttävin yksityiskohta on elementtiseinän sisässä oleva takka. Takkaseinän toimitus oli jo itsessään hivenen haastavaa. Lisäksi ongelmia aiheutti takkasydämen luukun ulkopuoliset vipstaakkelit, joita en ollut huomioinut siinä vaiheessa, kun piirsin seinän ja seinään tulevat aukoitukset. Takan aukon mitat olisivat pitäneet olla suuremmat, kuin takkasydämen mitat, jotta kaikkia säätöjä olisi vaivaton käyttää. Sydän jouduttiin asentamaan aukon takaosaan (eikä aukkoon), mistä syystä tuloilmaa ei pysty säätämään.

Niin, ja mitenkä kävi yläkerrasta vuotaneiden vesien kanssa? Vuotokohtaa tutkittiin moneen otteeseen ja monella eri kokoonpanolla urakoitsijan, rakennusmestarin, laatoituksesta ja vesieristyksestä vastaavan toimijan kesken. Lopulta syylliseksi paljastui kaivon virheellinen vesieristäminen. Asia korjattiin ja saimme kahden vuoden päästä kuluttajariitalautakunnan suosituksen mukaan korjauksesta aiheutuneet kulut täysimääräisenä virheen tekijältä.

Pohdimme usein, rakentaisimmeko uudestaan? Vastaus on kyllä, mikäli sopiva tontti löytyisi. Olisimme myös valmiita ottamaan sen riskin, että kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan vaikka tekisimme tismalleen saman talon uudelleen tismalleen samaan paikkaan. Sen verran muuttujia matkaan mahtuu aina säästä alkaen.

Niin kuin urakoitsijamme aina sanoi “tämä rakentaminen nyt on vähän tämmöistä”.

P.S. Ensi viikolla juttua kaikista niistä ratkaisuista, jotka jo suunnitteluvaiheessa teimme ja joihin olemme edelleen erittäin tyytyväisiä kodissamme.

LUE MYÖS: OMAKOTITALON SUUNNITTELUPROSESSI

P.P.S. Jutun kuvat (kuvaaja Pauliina Salonen) on alunperin julkaistu Asun-lehdessä (2016). Tällä viikolla tulossa juttu siitä, miten kotimme sisustus on muuttunut viidessä vuodessa.

Se kesä oli helteinen. Painoimme yksiön oven kiinni viimeistä kertaa ja kannoimme loput tavarat autoon. Auton startatessa en malttanut olla vilkaisematta vielä kerran taakseni. Näillä kulmilla olin viettänyt elämäni onnellisimmat päivät.

Muuttokuorma koostui sängystä, itse nikkaroidusta pöydästä sekä muutamasta Ikean jakkarasta. Olin halunnut tuoda niihin hieman enemmän persoonaa ja maalannut kannet ja jalat erivärisiksi.

Uusi koti ei tehnyt ensi näkemältä vaikutusta. Piha oli kasa soraa ja terassin edessä oli urakoitsijan jäljiltä kaatopaikka. Maalipurkkien lisäksi kasaan oli kipattu vettyneitä kipsiseiniä sekä ruoantähteitä. Haju oli melkoinen.

Kannoimme pöytälevyn ja pukkijalat sisään ja ilahduimme, kun keittiön hanasta tuli vettä. Asettelimme tavarat keittiön tasoille ja keitimme kahvit.

Sinä vuonna kaikki aika kului sisäpintoja viimeistellessä. Raksahommien ohella innostuimme tuunailemaan pari apupöytää Ikean rungoista. Iltaisin putsasin betoniseinästä valumia ja kirosin kaikki raksahommat syvimpään maanrakoon. Yöt nukuimme 120 leveällä runkopatjalla alakerrassa.

Kodin sisustus täydentyi kesän loppupuolella, kolmen vuoden sohvattomuuden jälkeen tv-huoneen sohvalla sekä häälahjaksi saamallamme pyöreällä ruokapöydällä.

Seuraavan vuoden tammikuussa ostimme kaksi nojatuolia ja helmikuussa vihdoin ja viimein sängyn.

Kesä kului lähinnä terassin kalusteita nikkaroidessa.

Kesän loputtua havahduin siihen, että olimme asuneet niin kovin keskeneräisessä kodissamme jo vuoden. Olin törmännyt jossain keskustelupalstalla siihen samaan, iänikuiseen valitukseen siitä, miten uudet talot näyttävät niin persoonattomilta ja asumattomilta. Blogissa tiivistin asian näin:

"En oikein osaa sanoa yksiselitteisesti, mistä tämä johtuu. Jos olisimme toteuttaneet talomme "avaimet käteen" -periaatteella olisiko meillä ollut enemmän intoa ja aikaa pohtia huonekaluja? Kenties, mutta rahallisesti olisimme olleet vieläkin tiukemmalla.”

Liekö tätä asiaa murehtiessa iskin silmäni 40-luvun liinavaatekaappiin, joka tupsahti Eeva Kolumaisesti eteeni eräänä aurinkoisena haahuilupäivänä (toinen vastaavanlainen löytö oli ruokapöydän tuolit).

Keskeneräisyydestä (ja keskustelupalstan kommenteista) huolimatta seuraavan vuoden keväällä kotimme valittiin Suomen inspiroivimmaksi. Sen vuoden sisustuskiintiöön mahtui vielä sutipuu, joka on kasvanut kolmessa vuodessa yli kolme metriseksi (muut kasvit söi koira).

Blogissa pohdin sisustamattomuutta näin:

"Nyt kun talon sisä- ja ulkopinnat ovat kunnossa, minulla olisi tulevan syksyn aikana toiveena päästä panostamaan hieman enemmän myös tuohon kodin sisustuspuoleen. Vaikka vuodessa ei tunnu tapahtuneen juuri mitään, vuoden takaisia kuvia selatessani huomaan kuitenkin ottaneemme oikeita jättiläisharppauksia, mitä tulee kodin valmistumisen suhteen. Ja sieltä se kodikkuuskin tulee. Kaikista eletyistä hetkistä. Kerros kerrokselta."

Ja niinhän se on tullut: pikkuhiljaa, kerros kerrokselta. Kotimme ei juurikaan enää muistuta sitä taloa, jonne kannoimme viisi vuotta sitten pöytälevyn ja pukkijalat sisään. Silti viiden vuoden jälkeen ei edelleenkään ole valmista (toki loppukatselmus saatiin hetki sitten läpi).

Kun nyt katselen ympärilleni, mieleni täyttää ihan toisenlainen levollisuus ja rauha. Talosta löytyy edelleen keskeneräisiä kohtia, niin sisustuksen kuin rakentamisen puolesta. Olen kuitenkin pyyhkinyt puhelimen muistiosta kaikki to-do-listat: tehdään kun ehditään (ei niin tärkeiden, tekemättömien töiden listojen tuijottaminen stressaa ihan vietävästi). Faktahan on se, että koti elää elämäntilanteiden, vuodenaikojen ja mielitekojen mukaan, eikä koskaan siinä mielessä ole oikeasti valmis.

P.S. Tekstissä tummemmalla näkyvien linkkien kautta näet, miltä tilat näyttivät ennen.

Rakentaminen koettelee niin parisuhdetta kuin lompakkoa. Ensimmäinen saatiin pysymään kasassa koko rakennusurakan ajan, jälkimmäiseen jäi pysyvästi muutama reikä. Jos koko urakan suurin onnistuminen pitäisi summata, nostaisin nämä kaksi asiaa kuitenkin merkittävimmäksi tekijöiksi siihen, miksi pääsimme maaliin (talo lopputarkastettiin) vuosi sitten: parisuhteen lailla kustannusarvio ja budjetti kulkivat aika lailla käsi kädessä koko matkan ajan (se, mihin rahat nyt valuvat noista lompakon rei’istä onkin sitten ihan toinen tarina).

Jos vastaavan työnjohtajan valinnassa epäonnistuimme surkeasti, onnistuimme sitä vastoin arkkitehdin ja pääsuunnittelijan valinnassa, joka säästi meiltä useamman euron tekemällä talosta mahdollisimman yksinkertaisen.

Yksi onnistunemmista ratkaisuista tehtiin jo suunnitteluvaiheessa, nimittäin talomme pohja, jota hioimme suuntaan ja toiseen (hankalinta oli keksiä, mihin sijoittaa portaat, mutta kun palaset loksahtivat paikoilleen, tuli porras/takkarakenteesta kotimme kirjaimellisesti näyttävin elementti). Suorakaisteeen muotoinen ja mahdollisimman yksinkertainen pohjaratkaisu säästi rakentaessa useita tuhansia euroa.

AIHEESTA LISÄÄ: MITÄ KIVITALO MAKSAA

Jos onnistumisia laittaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen, nostaisin seuraavaksi esiin huolellisesti suunnitellut kiintokalusteet ja säilytysratkaisut, kuten eteisen, kuraeteisen, sekä vaatehuoneen koko seinän mittaisen liukuovikaapiston (nämä ovat olleet merkittävä tekijä sille, että kaikille tavaroille on paikka, minkä takia kotimme pysyy pääsääntöisesti yleisilmeeltään siistinä).

Myös kotimme valaistus ja erityisesti eteisen liiketunnistimella varustettu valo ovat osoittautuneet käytännössä erittäin toimiviksi ratkaisuiksi.

Viimeiseksi täytyy vielä mainita lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Vaikka valaistus himmennettävine ledeineen toimii moitteettomasti, tarvitsee valoja sytyttää lähinnä syksyn ja talven muutamina pimeimpinä hetkinä.

Näihin asioihin olemme tyytyväisiä kodissamme:

selkeä pohja

ajattomat ja yksinkertaiset pintamateriaalit

jokaisessa huoneessa olevat reilulla kädellä mitoitetut kiintokalusteet ja säilytysratkaisut, kuten koko seinän levyiset liukuovikaapit

säädettävä valaistus

lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat

Toimivimmaksi tilaratkaisuksi on osoittautunut yläkerran makuuhuoneen takana sijaitseva vaatehuone, jossa myös tapahtuu perheemme pyykkihuolto. Käytetyt vaatteet sujahtavat liukuovien takana oleviin pyykkikoreihin pois näkyvistä eikä puhdasta pyykkiä tarvitse kuljetella tilasta toiseen.

LUE MYÖS: TERVETULOA TALOKIERROKSELLE

Tämä on viides joulu tässä osoitteessa. Muistan niistä kaksi edellistä, joista viimeisimpänä nukuin lähes kolme vuorokautta putkeen. Vaikka muistikuvia aatosta tapaninpäivään ei liiemmin ole, muistan, että se joulu meni täysin ohitse.

Ehkäpä hetki ennen joulua olen yrittänyt tsempata itseäni ottamaan taas yhden joulun vastaan, sillä kirjoitin blogiin näin:

Oman elämäni varrelle on mahtunut monenlaisia jouluja. Jouluja sukulaisten ympäröimänä sekä aattoja maapallon toisella puolella. Olen viettänyt joulua ystävien kanssa sekä yksin kotona. Yhtä kaikki, jokaisesta joulusta on jäänyt jokin muisto. Se saattaa olla hyvinkin kepeä ja joskus myös todella kipeä. Yhteistä kaikille jouluille on se, että se tulee joka vuosi. Mikäli tämä tieto ahdistaa, lohduttavinta on se, että ainakin joissain määrin voi itse vaikuttaa millaisella asenteella sen ottaa vastaan.

LUE LISÄÄ: ELÄMÄÄN MAHTUU MONENLAISIA JOULUJA

KATSO OHJE: JOULUN KAUNEIN RUOKALAHJA

Joulu 2017 oli onnellisin, jonka olen koskaan viettänyt. Sinä jouluna hinasin valtavan havunoksan seinälle ja leivoin sydämeni kyllyydestä. Tammikuussa tein positiivisen raskaustestin.

Sinä vuonna kirjoitin joulusta blogiin näin:

Ei mikään ihme, että moni ahdistuu jo lokakuussa, kun ensimmäiset joulumainokset alkavat pyöriä televisiossa. Tuo sadunomainen tunnelma on varmasti monen mielikuvissa se juuri oikea joulun tunnelma: iloinen ja onnellinen valonjuhla, jossa kaikki hyvin ja kaunista. Jouluun liittyy paljon tunnelatausta ja perinteisesti joulu nähdään perhejuhlana. Jos koti tai tili tai molemmat ovat tyhjiä, piirtyy jouluinen kuva hyvin erilaisena. Silti myös näihin koteihin saapuu joulu joka vuosi.

Joulu näyttäytyy myös toisenlaisena sellaisen ihmisen silmissä, jonka mielen on täyttänyt syystä tai toisesta väsymys tai murhe. Silloin kaikki jouluun liittyvät valmistelut voivat tuntua niin suurelta taakalta, että jo pelkkä ajatuskin uuvuttaa. Uskoisin monen väsyneen ottavan ilomielin vastaan kutsun valmiiseen joulupöytään, jos vain suinkin sellainen annettaisiin. Tällöin olisi myös tärkeää, ettei kenenkään tarvitsisi näytellä iloista joulunäytelmää vaan jokainen saisi olla juuri niissä tunnelmissa kuin sattuu sillä hetkellä olemaan: yhtenä vuonna iloisissa ja odottavissa, toisena syviä pohjavesiä kahlaten, yhtä kaikki hyväksyttyinä ja tervetulleina.

LUE LISÄÄ: JOULU ON VARJOA JA VALOA

Jostain syystä joulut 2014-2016 ovat unohtuneet täysin. Noihin vuosiin mahtui paljon työtä ja suuria muutoksia, jotka saattavat osaltaan selittää muistamattomuuden. Ehkäpä konkreettisin muisto, mitä näistä jouluista jäi, on se ettei jäänyt mitään muistoa.

Minulle joulut ovat aina olleet jollain tapaa ahdistavia. Aatosta Tapaniin päällimmäisenä tunteena on ollut yksinäisyys, pohjimmaisena suru. En siis pysty sanomaan, että olisin koskaan erityisemmin nauttinut joulusta. Tai nimenomaan joulun pyhistä. Olen myös aina ajatellut, että tätä ei saa sanoa ääneen. Minkälainen ihminen ei pidä joulusta?

Niinpä olen valmistellut joka vuosi joulua niin kuin "kaikki muutkin". Koristellut kodin ja suunnitellut jouluruoat. Fiilistellyt muiden mukana vaikka syvällä sisimmissäni olen tuntenut välillä kovaakin ahdistusta. Silti joulun valmistelu itsessään on tuntunut jollain hassulla tapaa todella hyvältä. Joulun pyhät ovat ne, jotka puristavat rintaa.

Jouluna 2017 aloitin jouluvalmistelut jo aikaisin marraskuussa. Muistan sen ilon ja kepeyden, jonka kukkien ja kattauksien parissa puuhastelu sai aikaan. Blogissa kirjoitin asiasta näin:

Viime vuosina juuri joulun alla on lisäksi sattunut niin paljon mieltä kuohuttavia asioita, että millekään ylimääräiselle ei ole riittänyt energiaa. Kunhan on vain selvinnyt aina kulloisestakin päivästä. Tänä vuonna yllätin itseni kuitenkin jo marraskuun alussa tekemästä kotiimme jouluista kukka-asetelmaa. Olen paistanut jo muutaman jouluisen kakun sekä koristellut kotiamme tuoksuvin eukalyptuksin, havuin ja kynttilöin. Olen askarrellut joulukalenterin sekä tehnyt erilaisia kattauksia meidän ja muiden iloksi. Tämä kaikki kertoo omaa kieltään siitä, että kaikki on tällä hetkellä elämässäni hyvin.

Seuraavasta vuonna ajanlasku alkoi jälleen kerran alusta.

AIHEESTA LISÄÄ: MAXILLE

Ahdistus ja yksinäisyys ovat konkretisoituneet yleensä aina viimeistään siinä vaiheessa, kun puoliso lähtee aattona puolen päivän aikoihin töihin. Vaikka järjellä ymmärrän jouluaaton olevan ihan samanlainen päivä kuin mikä tahansa muu vuodessa, ja sitä joulua voi juhlia muinakin päivinä kuin sinä kaikkein perinteisimpänä, on sitä onnistunut joka vuosi virittämään itsensä sellaiseen itsesääliseen tilaan, joka ei hellitä koko joulun pyhinä. Ehkäpä suurin toiveeni kautta aikain onkin ollut se, etten olisi jouluna yksin?

Viime vuonna tiivistin asian blogiin näin:

Yhtä kaikki, jokaisella on joulusta jokin mielipide. Yhdet vaalivat perinteitä ja toiset jättävät suosiolla koko joulun väliin. Joukkoon mahtuu myös ihmisiä, jotka eivät toivoisi yksinäisiin juhlapyhiin mitään muuta, kuin että saisivat edes hetken olla toisten ihmisten seurassa. Kun koko maailma näyttää hiljentyneen joulunviettoon voi ulkopuolisuuden tunne tuntua toivottoman pahalta.

Olen myös viettänyt useamman aaton itsekseni. Kun kulkee ulkona koirien kanssa aaton hämärtyessä iltaan, sitä huomaa katseensa kääntyvän kuin vaivihkaa ikkunoiden takana joulua viettäviin ihmisiin. Kaikki näyttää ulospäin niin idylliseltä, mutta noidenkin hymyjen takana saattaa piillä murheita ja menetyksiä, joita voi vain aavistaa.

Kun viimein olen uskaltanut sanoa tämän ääneen, näyttää siltä, että tämä joulu vietetään ihan toisenlaisissa merkeissä. Olemme vuokranneet mökin, jonne koko perhe miestä myöten suuntaa sopivasti päivä ennen aattoa. Mökki on myös sen verran kaukana, että töihin ennättää vasta vuoden vaihteen jälkeen.

P.S. Menneet joulutunnelmat-haasteen laittoi liikkeelle Inspiredbylove. Käy inspiroitumassa minkä näköistä joulun taikaa Sannan kotoa löytyykään.

LAHJAIDEOITA

Toisen turhake on toisen lahja
Edullinen joulukukka kauniissa purkissa
Itse tehty sitruunainen hunajakuorinta
Piparikranssi – Joulun kaunein ruokalahja
Mitä lahjaksi - joululahjavinkit perheelle ja läheisille

JOULURESEPTEJÄ

Joulukakku ja koristeluohjeet
Juuston paras ystävä – Jouluinen tomaattihillo-resepti
Joulun paras glögi
Maukas ja mehevä rommikakku
Helppo ja hyvä saaristolaisleipä
Ei niin perinteinen riisipuuro
Suussa sulavat juustokeksit

DIY

Moderni himmeli messinkiputkesta
Vaihtoehto perinteiselle jäälyhdylle
Pienen huopakorin askarteluohjeet

Ilmastoahdistuksen myötä yltiöpäisen tavaran tuottamisen ja kuluttamisen kritisointi on alkanut näkymään entistä voimakkaammin mediassa ja erilaisissa keskusteluissa. Tuntuu, että ihmiset oikasti harkitsevat ostopäätöksiään ja ostavat harvemmin, laadukkaampaa ja vain tarpeeseen.

Hetki sitten havahduin hätkähdyttäviin otsikoihin, joiden pohjalta aloin miettiä, että minkälaisessa kuplassa sitä oikeasti elää: onko niin että harkittuja ja laadukkaita ostopäätöksiä on helppo tehdä, koska siihen on varaa? Koskeeko siis tuo yllä oleva havainto ainoastaan tavallista, keskiluokkaista keskivertokuluttajaa, joihin koen itse lukeutuvani?

Otsikossa kerrottiin, että Mall of Triplan avajaispäivänä puolalaisen vaateketjun muutaman euron vaatteet myytiin loppuun ja uusi tavarakuorma on tulossa. Kuka niitä osti ja ja ennen kaikkea miksi?

Triplan avajaiset ovat tulleet ja menneet, mutta kulutusjuhlat jatkuu. Perjantaina vietettiin Yhdysvalloista tänne Suomeen rantautunutta kauppojen joulusesongin avajaispäivää Black Friday:ta, joka merkitsee jälleen sitä aikaa vuodesta, jolloin mennään koko ajan kiihtyvää vauhtia kohti loppuvuoden juhlaa. Sitä, jolloin ne joilla on varaa, kuluttavat, ne joilla ei ole varaa, kuluttavat yli varojen ja ne joilla ei oikeasti ole varaa, tuskailevat sitä, miten kertoa lapselle, että tänä vuonna ei tule joulua.

Pohdin asiaa muutama vuosi sitten blogissa näin:

Oma yltäkylläinen elämäni muistuttaa nykyään hyvin vähän omia lapsuuden jouluja. Samoin kun koko ystäväpiirillä ympärilläni. Kun itsellä on aineellisesti kaikki hyvin, on vaikea ymmärtää, että tämä ei todellakaan ole mikään normi ja itsestäänselvyys. Se mitä silmät ei näe, ei sydän kuule. On sydäntä särkevää miettiä, ettei kaikilla ole varaa siihen, että saisi edes kerran vuodessa kunnolla syödäkseen. Tai sitä surun määrää, ettei pysty toteuttamaan edes sitä lapsen kaikkein edullisinta toivetta lahjalistalta. Kaiken tämän joka tuutista tulvivan kaupallisuuden keskellä, kun ei oikein ole hyötyä selittää lapselle, että joulun sanoma piilee jossain ihan muussa, kuin saamisessa.

Onneksi myös piristäviä poikkeuksia. Esimerkiksi Tori.fi kampanjoi somessa tällä hetkellä näyttävästi kierrätettyjen lahjojen puolesta. Aiheesta voit lukea lisää täältä.

Itse kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten blogin joulukalenteriin otsikon “Toisen turhake on lahja toiselle” alle näin:

Kierrätyksestä ostetut joululahjat ovat todellinen ekoteko, joka sopii joulun kaltaiseen kulutusjuhlaan todella mainiosti. Kerään pitkin vuotta kierrätysryhmistä ja kirpputoreilta kaappiin tavaroita, joiden ajattelen sopivan lahjaksi. Kun kaapin valikoima on tarpeeksi runsas, löytyy sopiva lahja mitä erilaisempaan tarpeeseen ja tilaisuuteen eikä näin joulun alla tule oikeastaan minkäänlaista stressiä lahjoista. Minulla on myös tapana ottaa talteen jo käytetyt lahjapaperit sekä leikata lehdistä kuvia itse askarreltuihin kortteihin. Kauniisti pakattu lahja ja itse tehty kortti tuntuvat aina lahjan saajasta erityisen henkilökohtaisilta.

Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että kierrätettyä tavaraa voi erittäin hyvin antaa lahjaksi, kunhan tavara on siistiä ja ehjää.

Myös aineettomat lahjat varsinkin aikuisten kesken ovat kultaakin arvokkaampia. Aineettoman antamisen riemua voi myös opettaa jo ihan pienestä pitäen, kuten Coffee Table Diaryn aineettomassa joulukalenterissa lapselle.

Ensi viikon tiistaina 3.12. vietetään lahjoittamiseen ja hyviin tekoihin kannustava teemapäivää Tekojen Tiistaita. Päivä järjestetään aina “Black Fridayn” ja “Cyber Mondayn” jälkeen. Tekojen Tiistaina halutaankin kulutuksen sijaan herätellä keskustelemaan antamisesta – oli se sitten aikaa, apua, lahjoituksia, hyvän mielen sanoja tai tekoja. #TekojenTiistai haastaa jokaisen toimimaan tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta ja on avoin aivan jokaiselle, niin järjestöille, yrityksille kuin yksityishenkilöillekin.

Vastuullisuudesta on vaikea puhua, niin ettei se kuulostaisi saarnaamiselta. Uskon kuitenkin vahvasti siihen periaatteeseen, että jokaisella pienelläkin teolla on suuri merkitys ja kaikki virheet ja epätäydellisyys sallitaan, niin itselle kuin muille. Jo sen yhden hyvän asian tai eettisemmän kulutusvalinnan tekeminen riittää (suosittelen mitä lämpimmin tutustumaan Karita Sainion kirjaan Hyvin eletty).

Joulunalus jos mikä on ajankohta, jolloin on mitä suurin syy huomioida heikommassa asemassa olevia. Jos aloittaminen tuntuu hankalalta, kannattaa suunnata katseensa lähelle. Hyvää tekevä teko voi olla niinkin pientä, kuin työkaverille kahvikupillisen vieminen. Teot voivat olla kiittämistä, lupauksia, pieniä tekoja, suuria kampanjoita, lahjoittamista, vapaaehtoistyötä tai vaikkapa tavaran lahjoittamista. Myös kohde on täysin vapaavalintainen.

Kyselin viime vuonna, minkälaista joulukalenteria te haluaisitte seurata. Yksi teema, joka vastauksessa nousi toistuvasti esiin, oli toive hyväntekeväisyysjoulukalenterista. Tänä vuonna perinteisen blogissa olevan joulukalenterin sijaan avaan Instagram Storyn puolella joka adventti kalenteriluukun, jossa osallistun johonkin ajankohtaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen.

Haastan myös sinut osallistumaan kalenterin hyvää tekeviin tempauksiin. Osallistua voit yhteen tai vaikka kaikkiin, ihan omien resurssiesi mukaan. Omat teot voi ja kannattaa jakaa somessa hashtageilla #tekojentiistai ja #givingtuesday, jotta tavoitettaisiin mahdollisimman suuri joukko ja lisättäisiin tietoisuutta auttamisesta, antamisesta ja lahjoittamisesta.

Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää? Kommentteihin saa myös mieluusti jakaa ideoita, miten itse olet mukana, millainen teko sinua ilahduttaisi tai mitä hyvää tekeviä luukkuja haluaisit nähdä IG- joulukalenterissa ?

LUE MYÖS: MITÄ ANTAA JOULULAHJAKSI?

LAHJAIDEOITA

JOULURESEPTEJÄ

DIY

Moderni himmeli messinkiputkesta
Vaihtoehto perinteiselle jäälyhdylle
Pienen huopakorin askarteluohjeet

En myönnä olevani mitenkään intohimoinen sesonkisisustaja. Kotonamme on lähes aina samat tekstiilit ja tavarat oli vuoden aika sitten kesä tai talvi. Ehkä parhaiten kuluva vuodenaika näkyy kukissa, joita ruokapöydällämme on maljakossa lähes aina. Kesällä on ihana tehdä rönsyileviä kimppuja luonnosta löytyvistä materiaaleista ja talvisin vaaseissa on yleensä jotain vihreää: pistaasia, eukalyptusta tai havuja. Mikäli talvikimpusta haluaa tehdä hieman juhlavamman riittää, kun lisää vihreän joukkoon muutaman leikkokukan.

Joulunaika tekee pienen poikkeuksen. Vaikka koristeiden runsaus ei millään lailla hyökkääkään silmille, tykkään joka vuosi keksiä jonkun uuden elementin, jolla piristää kynttilöiden ohella vuoden pimeintä aikaa. Yhtenä jouluna betoniseinällä keikkui piha-aidastamme napsaistu kolmemetrinen kuusen oksa. Myöhempinä vuosina emme ole enää raaskineet enempää riipiä aitaa ja havun tuoksua ovat tuoneet kranssit.

JOULUINEN DIY: HELPPO PIENOISMAAILMA

Joulusisustus saa olla juuri niin minimalistinen, runsas, väritön tai värikäs, kun itsestä tuntuu hyvältä. Alla olevat vinkit ja ideat toimivat kuitenkin aika yleispätevästi oli oma maku sitten minkälainen tahansa.

1. JOULUTUNNELMA ALKAA ETEISESTÄ

Sijoita eteisen lipaston päälle pieni jouluasetelma, kukkia ja kynttilöitä. Kaunis sisäänkäynti ilahduttaa joka kerta kotiin tullessa ja antaa viitteitä, että muissa tiloissa jatkuu samanlainen tunnelma.

2. JOULUKOTI SYNTYY TUOKSUISTA

Havun tuoksu sisätiloissa tuo lähes varmasti mieleen joulun. Lisää kattaukseen ja kransseihin kokonaisia kanelitankoja ja kukkakimppuun ylipitkiä rosmariinin oksia.

3. JOULU JA KUKAT KUULUVAT EROTTAMATTOMASTI YHTEEN

Koti on helppo virittää juhlaan kukkasin. Perinteisten joulukukkien kanssa sulassa sovussa voi olla mitä vaan vaikka vaasillinen kuivia talventörröttäjiä.

4. TEKSTIILIT VIIMEISTELEVÄT TUNNELMAN

Jos et laillani halua kerätä kaappeihin vain kerran vuodessa käytettäviä joulutekstiilejä, käy läpi jo olemassa olevat. Itse tuon joka vuosi saunatuvasta harmaat Iittalan Taika-tyynyt ja pellavahuovan olohuoneen sohvalle. Näinkin pieni muutos tekee tilan tunnelmasta jouluisamman.

Millä tavalla joulu näkyy sinun kotonasi? Oletko todellinen jouluttaja, joka vaihtaa kaikki tekstiilit verhoista lähtien vai minimalisti, jolle joulu on enemmänkin sisäinen mielentila? Vai jotain tältä väliltä?

P.S. Torstain postauksessa kerron, miltä näyttää joulu 2019.

LUE MYÖS: VAIHTOEHTO JOULUKUUSELLE

LAHJAIDEOITA

JOULURESEPTEJÄ

DIY

Moderni himmeli messinkiputkesta
Vaihtoehto perinteiselle jäälyhdylle
Pienen huopakorin askarteluohjeet