Quantcast
Channel: MUSTA OVI – Vuoden 2016 ja 2017 sisustusblogi
Viewing all 321 articles
Browse latest View live

IHAN SINUN NÄKÖISESI

$
0
0

Jokainen meistä on varmasti joskus lausahtanut "se on ihan sinun näköisesi", kun ystävä on kysynyt mielipidettä vaatteesta tai asusteesta. Mutta voiko asuntoa kuvailla sanoin "ihan sinun näköisesi"?

Jos minun pitäisi kuvailla omaa tyyliäni, tiivistäisin sen yksinkertaisesti kolmeen kirjaimeen COS. Pidän asioista, joissa on joku juju: yllättävä leikkaus, materiaali tai muoto. Arvostan klassista ja  ajatonta muotoilua ja nautin niukkalinjaisesta pehmeydestä, joka saa oloni tuntumaan jotenkin vakaalta, varmalta ja rauhalliselta. Tämä kuvissa oleva asunto on minun COS.

Asunnossa on muitakin yhtymäkohtia omaan tyyliini, kuin tietty eleettömyys. Asunnon värimaailma edustaa samaa väripalettia kuin vaatekaappinikin: mustaa, valkoista ja harmaata, mausteena ripaus puuterisia ja pehmeitä sävyjä. Materiaaleina aitoja luonnonmateriaaleja: villaa, silkkiä, pellavaa ja nahkaa. Ystäväni kuvaili tyyliäni taannoin sanoin moderni ja pehmeä. Joku muu voisi sanoa tylsä.

Luotan kuitenkin mieluummin ystäväni arvioon. Ihminen, joka lähettää minulle linkin näihin kuviin saate sanoin: "tämä koti pukisi sinua", ei voisi olla enempää oikeassa.

Kuvat | Fantastik Frank

RAKKAUSTUOLIT RUOKAPÖYDÄN ÄÄRELLÄ

$
0
0
Puu jakaa tässä taloudessa muuten hyvin yksimielisen sisustusmaun kahtia: minä ehdottelin puisia yksityiskohtia jo rakennusvaiheessa vähän joka kulmaan. Mies ei kuitenkaan millään lämmennyt ehdotuksilleni.

Tällä kertaa ei tarvinnut taivutella. Tämä tosin tuskin johtui siitä, että miehen sisustusmaku olisi yhtäkkiä tyystin muuttunut. Luulen, että niillä kymmenillä hikisillä tunneilla, jotka mies vietti tuoleja hioen on jotain tekemistä asian kanssa. Jos kellastuneen lakkakerroksen alta paljastuu lähes virheetön puupinta, mitä sitä uudestaan peittämään. Pahimmassa tapauksessa joutuisi vielä hiomaan uudestaan.  Huolella hiottuun pintaan sipaistiin vain kevyesti sävytettyä Osmo Colorin puuvahaa. Tuolien istuinosien verhoilu aiheutti hienoista päänvaivaa, mutta pähkäilyn jälkeen päädyimme maitokahvin väriseen verhoilunahkaan. Aika herkullinen kokonaisuus ja ehdottomasti jokaisen tuolien kunnostukseen käytetyn työtunnin arvoinen.

AVAINSANANA MUUNNELTAVUUS

$
0
0
Meillä oli toiveena rakentaa talo, jonka tilat mukautuvat hyvin eri elämänvaiheisiin. Kun kolme vuotta sitten muutimme uutta uutukaista hohkaavaan kotiimme, perheemme koostui kahdesta aikuisesta ja yhdestä kultaisesta noutajasta. Noutajapoikamme sai pikkuveljen muutama vuosi sitten ja keväällä perheemme täydentyi pienellä ihmislapsella.

Muunneltava koti toteutuu parhaiten niin, että tilat ovat avattavissa ja suljettavissa tarpeen mukaan. Talossamme on kaksi kantavaa seinää ja kylpyhuoneita lukuun ottamatta kaikki muut tilat ovat enemmän ja vähemmän avoimesti yhteydessä toisiinsa. Pelkkää yhtenäistä tilaa muu asuntomme ei toki ole vaan tiloja voidaan jakaa tarpeen mukaan liukuovilla.

Radikaalein muutos kotimme tila jaossa on tapahtunut betoniseinän nurjalla puolella: jaoimme tilan kahdeksi erilliseksi huoneeksi kiinteällä väliseinällä. Seinän toisella puolella on lapsen huone ja toisella puolella tv-huone. Kumpikin huone on vielä aika keskeneräinen. Lapsen huone toimii toistaiseksi lähinnä säilytystilana, mutta tv-huoneesta on muodostunut yksi kotimme lempipaikoista.

Itse tila on kaikessa valkoisuudessaan ja tyhjyydessään aika mitään sanomaton. Tuo viimeinen kuva kertonee kaikista parhaiten miksei tätä huonetta juuri blogissa näy. Lempihuonetta tästä ei myöskään tee tv-tasolla lötköttävä ikivanha töllö vaan ehdottomasti sohva. Tuolta Hakolan Lazyn syleilystä löydämme useimmiten myös talossamme pidempään viihtyvät vieraat.

Vaikka huone toimiikin hyvin nykyisellään, olen pidemmän aikaa pohtinut, mitä haluaisin tehdä tuolle valkoiselle seinälle. Osallistuin Habitaressa IKEAn järjestämään workshopiin, jota veti ruotsalainen IKEA livet hemma -blogista tuttu Pella Hedeby. Pellan stailausvinkkien inspiroimana kokosin myös tuon kuvissa näkyvän moodboardin tv-huoneen muutosta silmällä pitäen. Moodboardista löytyy hyvin paljon samoja sävyjä kuin kodistamme muutenkin. Pehmeämmän sävymaailman lisäksi huoneeseen on suunnitteilla kevyt avohyllykokonaisuus, joka toisi sekä säilytystilaa, että toimisi katseenvangitsijana.

Meno Kassi | Iittala*
Leimu Valaisin, kupari | Iittala*
Taika Huopa | Iittala*
Vitriini Rasia | Iittala
Birds by Toikka Riihipöllö | Iittala*
Lazy Fine Leather -sohva | Hakola
Kuura-matto | Sera Helsinki
Tyynyt | 1kertaa2

* merkityt tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

VANHOJEN TUOLIEN KUNNOSTUSOHJEET

$
0
0
Silmiini sattui loppukesästä Facebook-kirpputorilta myynti-ilmoitus vanhoista Ton-tuoleista. Tuolit olivat kulkeutuneet myyjälle jostain hotellista, mutta harmikseni myyjällä ei ollut enää muistikuvaa, mikä tuo hotelli oli.

Tuolit olivat ostohetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa. Rungoissa oli jonkin verran käytöstä aiheutuneita kolhuja ja lakka oli aikojen saatossa kellastunut. Lisäksi istuinosien tummansiniset verhoilut olivat tahraiset. Alkuperäisessä kunnossa olevat tuolit näyttivät tältä.

Aloitimme tuolien kunnostuksen purkamalla tuolit osiin. Jos tuoleja on useampi, kannattaa osat numeroida tai merkitä jotenkin muuten. Käsityönä kokoon laitetuissa tuoleissa ruuvien reiät eivät ole millilleen kohdillaan. Hiomiseen kului rutkasti aikaa sekä hiomapapereita. Hioimme tuolit ensin koneella ja lopuksi vielä käsin. Toiveenamme oli jättää tuolit puupinnalle ja tästä syystä vanhan lakan saaminen kokonaan pois oli tärkeää.

Tuolien hionnan jälkeen pyyhimme hiomapölyt ja tarkistimme, ettei mihinkään kohtaan ole jäänyt lakkaa. Tämän jälkeen käsittelimme pinnan Osmo Colorin puuvahalla sävy koivu. Tämä vaalensi aavistuksen verran puuta. Mikäli lopputuloksesta olisi halunnut vieläkin vaaleamman, käsittelyn olisi voinut toistaa kertaalleen. Mikäli pinnasta haluaisi vieläkin mattaisamman, viimeinen kerros kannattaa tehdä sävyttämättömällä vahalla.

Istuinosat verhoilimme maitokahvin värisellä verhoilunahalla. Piirsimme nahkaan istuinosaa hyväksikäyttäen noin viisi senttiä suuremman ympyrän. Istuinosien pehmustevanu oli niin hyvässä kunnossa, että päätimme jättää sen paikoilleen. Nahka nidottiin niittipistoolilla istuinosan vaneriin.

Tämän jälkeen kokosimme tuolit ja laitoimme tassuihin pehmusteet. Kaiken kaikkiaan projektiin kului aikaa reilu kuukausi, joista tuolien kunnostukseen meni noin viisi työpäivää.

ISOÄIDIN OMENAPIIRAKKA

$
0
0
Instagram Stories -seuraajamme ovat saattaneetkin huomata, että tämä karavaani suunnisti hetkeksi lokakuun sateita pakoon etelään. Sitä ennen panimme pihan talvikuntoon ja pyöräytimme vielä yhden omenapiirakan omasta sadosta. Jostain syystä nämä loppusyksyn viimeiset kirpeän raikkaat omenat maistuvat aina kaikista parhaimmilta. Piirakasta tuli niin herkku, että olisi suorastaan vääryys olla jakamatta reseptiä.

Tämän piirakan pohja toimii loistavasti täytteellä kuin täytteellä. Kannen voi tehdä umpinaiseksi (tee
taikinaa silloin puolitoista kertainen annos ja pistele kanteen haarukalla reikiä) tai sitten voi näperrellä tuollaisen oikein vanhan ajan ristikon.

Pohja
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
175 g voita
¾ dl vettä

Täyte
800 g omenoita
1 ½ dl intiaanisokeria (myös tavallinen fariinisokeri käy)
1 ½ rkl maissitärkkelystä
2 ½ tl kanelia
¼ tl muskottipähkinää
1 pienen sitruunan kuori

Voiteluun:
1 muna

1. Yhdistä pohjan kuivat aineet keskenään. Nypi sekaisin voin kanssa. Lisää lopuksi vesi ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta tiivis pallo. Suojaa kelmulla ja laita jääkaappiin noin tunniksi.

2. Valmista sillä välin täyte. Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Yhdistä intiaanisokeri, maissitärkkelys, mausteet ja sitruunan kuori. Sekoita omenoiden joukkoon.

3. Erota taikinasta kolmasosa ja säästä se ristikkoon. Kauli loput jauhoja apuna käyttäen leivinpaperin päälle ohueksi ympyräksi. Laita taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Anna ylimääräisen taikinan pudota vuoan ulkopuolelle. Levitä päälle täyte.

4. Kauli ristikkotaikina jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi. Leikkaa noin 1,5 cm leveiksi suikaleiksi.

5. Aseta suikaleet täytteen päälle.

6. Tasoita vuoan reunan yli ulottuva taikina siistiksi. Nipistä reuna aaltoilevaksi tai painele siihen haarukalla kuviota.

7. Voitele taikina munalla. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmenneet. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.

KUINKA TEHDÄ ITSENSÄ NÄKYVÄKSI

$
0
0

Kuinka tehdä itsensä näkyväksi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If vahinkovakuutuksen ja Suomen Blogimedian kanssa. 

Kun radiossa kajahti soimaan 80-luvulla Mari Laurilan heleällä lapsen äänellä ”Aja hiljaa isi”, alkoi tämä tyttö vollottamaan kurkkusuorana. Vaikka tuota laulua ei radiossa enää soiteta, palautuu laulun sanat edelleen mieleeni tasaisin väliajoin saaden aikaiseksi vuolaan kyynelvirran. Kiitos tästä kuuluu myös äidilleni, joka tasaisin väliajoin muistaa minua asiasta kiusoitella.

Toinen asia, josta äiti jaksaa joka vuosi edelleen muistuttaa, on heijastimen käyttö. Joka syksy saan myös yhden uuden heijastimen: 36 ikävuoteen mennessä niitä on kertynyt jo aikamoinen määrä. Joka syksyisellä uudella heijastimella on minulle erittäin suuri merkitys niin symbolisesti kuin ihan käytännöllisestikin. Heijastimet tuppaavat katoamaan. Ne jäävät johonkin kiinni tai putoilevat muuten vain ennen aikojaan. Tuolloin on hyvä, että lipaston laatikossa on heti uusi tilalle. Ja onhan se jotenkin todellä hellyyttävää, että äitini toimesta takkini hihaan ilmestyy kuin varkain uusi killutin. Useimmiten vielä itse tehty.
Jos olen muutenkin aina ollut melkoisen herkkä, oman lapsen myötä sitä on entisestään herkistynyt. Herkkyyteen on sekoittunut myös aimo annos pelkoa. Osa pelosta on ihan järkevää ja osa täysin järjetöntä. Niin kuin se ensimmäinen kerta, kun olin oma pieni lapsi kyydissä auton ratissa ja minun teki mieli laitaa kaikki mahdolliset hätävilkut päälle ja huutaa ikkunasta kurkkusuorana: ”varokaa: minulla on kyydissä jotain maailman arvokkainta”. Nykyään pystyn autoilemaan lapsi kyydissä vähemmän hysteerisenä, mutta ei se vähennä sitä pelkoa, että mitä jos joku osuu. Pimeällä ajaessa sitä taas pelkää, että mitä jos itse osuu.

Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 150 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta ja auton valoista riippuen. Heijastinta tai heijastinliiviä käyttävä nähdään jopa yli 600 metrin päästä. Lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 50 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin voi näkyä jo 350 metrin etäisyydeltä. Vaikka jalankulkijan on lain mukaan pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asianmukaista heijastinta, lain velvoituksesta huolimatta taajamassa ja taajaman ulkopuolella vain joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta (lähde: Liikenneturva).

Heijastin on tärkeä vaihtaa joka syksy uuteen. Muistan, miten jännittävää oli pienenä tehdä taskulampputesti heijastimille. Testissä taskulampun valo kohdistettiin silmien korkeudelta parin metrin päähän sijoitettuun heijastimeen pimeässä tilassa. Eron vanhan ja uuden heijastimen välillä erotti selvästi. Vanhan naarmuisen heijastimen teho oli mitätön verrattuna uuteen kiiltävään heijastimeen, joka suorastaan välkkyi pimeässä. Uskoisin, että sama testi on vielä nykyäänkin ihan käypä tapa tarkistaa heijastimien kunto.
Viime vuonnaIf vahinkovakuutusteki mielestäni erittäin vaikuttavan heijastimien käyttöä positiivisesti kannustavan kampanjan yhdessä muotisuunnittelijoiden kanssa. Lopputuloksena oli huikeita heijastavia asusteita, jotka taatusti ovat katu-uskottavia. Minusta on erityisen hienoa, että vakuutusyhtiö ei vaan myy vakuutuksia, vaan toimii erittäin aktiivisesti myös turvallisuuden edistäjänä. Tänä vuonna If vahinkovastuun kampanja on nimeltään Elämänlanka. Sanomattakin selvää, että vollotin jälleen kuin pikkutyttö, kun tavasin lankarullan nimeä. Jotenkin tuo kosketti jostain todella syvältä. Elämänlanka-kampanjassa kannustetaan heijastimen käytön lisäksi myös itse tarttumaan puikkoihin ja neulomaan itsensä näkyväksi.
Minä olen todella huono neulomaan ja vielä huonompi tuomaan itseäni näkyväksi, mutta päätin karistella tomut vanhojen käsityötaitojeni yltä ja tartuin taas pitkästä aikaa virkkuukoukkuun. Tuloksena oli kynsikkäät, jotka ovat karusta ulkonäöstään huolimatta todella kätevät ulkoillessa vauvan vaunujen ja koirien kanssa. Kynsikkäiden päihin virkkasin If turvakaupasta saatavalla valoa heijastavalla langalla heijastinnauhat. Koirat saivat talutushihnoihin valoa heijastavat tuubit. Pimeässä hyvin erottuva lemmikki auttaa myös ulkoiluttajaansa näkymään. Samanlaiset tuubit toimivat myös hyvin lastenvaunujen sekä polkupyörän rungossa.
Vauvalle virkkasin vaunulelun sekä vaunujen kuomuun heijastavat pallot. Koska vauvan elämänlanka oli moneen otteeseen hiuskarvan varassa, ennen kuin pääsimme viimein kotiin, virkkasin pienen mustekalan heijastavien pallojen ja nallen kaveriksi. Samankaltaisia mustekaloja meille kertyi sairaalareissuilta loppujen lopuksi kolme kappaletta. Mustekalan turvalonkeroiden tarkoitus on estää vauvaa sairaalassa repimästä elintärkeitä lääke- ja monitoripiuhoja irti. Tämä vaunuissa oleva mustekala muistuttakoon ihmisiä näin flunssakautena, että osa vauvoista voi olla erityisen herkkiä alhaisen vastustuskyvyn takia. Siksi toivottavaa olisi, että vauvoihin, joiden vaunuissa mustekala on, ei koskettaisi ilman erityisen hyvää käsihygieniaa.

Heijastavalla langalla virkatut tuotteet ja itsetehdyt heijastimet eivät korvaa CE-hyväksyttyjä, virallisia heijastimia. Erilaiset heijastimet eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Mitä useampia heijastimia käytetään, sen paremmin autoilija näkee pimeässä tai hämärässä kulkevan jalankulkijan. Siksi haastan myös sinut tekemään itsesi ja rakkaasi näkyviksi. Ohjeet suunnittelemiini heijastaviin tuotteisiin tulossa lauantaina.

VIRKKAUSOHJEET HEIJASTAVIIN TUOTTEISIIN

$
0
0
Kirjoitin aikaisemmin tällä viikolla kaupallisessa yhteistyössä If vahinkovakuutuksen ja Suomen Blogimedian kanssa jutun Kuinka tehdä itsensä näkyväksi. Tässä If turvakaupasta saatavalla heijastavalla langalla toteuttamieni tuotteiden ohjeet.

Valoa heijastavalla langalla saa helposti heijastimen esimerkiksi koirien hihnaan sekä polkupyörän runkoon. (Nämä heijastimet eivät korvaa CE hyväksyttyjä virallisia heijastimia vaan toimivat  niiden kanssa yhdessä.)

Tarvikkeet:
Lanka: valoa heijastava lanka (If turvakauppa)
Virkkuukoukku

1. Virkkaa ketjusilmukoita haluamasai määrä (koirien remmissä 20 s). käänny, hyppää yhden silmukan yli, virkkaa toisesta silmukasta alkaen kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan (19 s).
2. Virkkaa kiinteä silmukka aina ainoastaan edellisen kierroksen silmukan taaimmaiseen lankaan. Kerroksen lopussa virkkaa yksi ketjusilmukka, käänny ja jatka kiinteiden silmukoiden virkkaamista takalankaan puikosta katsottanu toisesta silmukasta.
3. Virkkaa joustinneuletta niin kauan kunnes joustinneule yltää remmin ympäri.
4. Virkkaa joustinneule kiinni piilosilmukoilla. Pujota putki paikoilleen tai virkkaa putkin remmin tai rungon ympäri suoraan.
Kynsikkäiden jujuna on ranteita lämmittävä virkattu joustinneuleosa sekä heijastinnauha.

Tarvikkeet:
Lanka: Novita Nordic Wool ja valoa heijastava lanka  (If turvakauppa)
Virkkuukoukku

1. Virkkaa 12 ketjusilmukkaa, käänny, hyppää yhden silmukan yli, virkkaa toisesta silmukasta alkaen kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan (11 s).
2. Virkkaa kiinteä silmukka aina ainoastaan edellisen kierroksen silmukan taaimmaiseen lankaan. Kerroksen lopussa virkkaa yksi ketjusilmukka, käänny ja jatka kiinteiden silmukoiden virkkaamista takalankaan puikosta katsottanu toisesta silmukasta.
3. Virkkaa joustinneuletta 22 kerrosta tai niin kauan kunnes joustinneule yltää ranteesi ympäri.
4. Virkkaa joustinneule kiinni piilosilmukoilla.
5. Jatka virkkaamalla joustinneuleen reunaan kiinteitä silmukoita 1 kpl per joustinneulekerros
6. Kun kiinteitä silmukoita on ranneosan jälkeen noin 15 cm, tee peukalon reikä. Virkkaa 6 ketjusilmukkaa ja virkkaa ne kymmenenteen kiinteään silmukkaan. (väliin jää 9 silmukkaa).
7. Jatka virkkaamalla kiinteitä silmukoita siihen asti kunnes kynsikkäät ovat haluamasi pitoiset (noin 20 cm). Vaihda lanka heijastavaan lankaan ja virkkaa vielä yksi kerros heijastimeksi.
Vauvan vaunulelu muodostuu virkatuista palloista ja puuhelmistä. Lelun kiinnittämiseen vaunuihin voi käyttää esimerkiksi askartelukaupasta saatavia klipsejä.

Tarvikkeet:
Lanka: Novita Nalle ja valoa heijastava lanka (If turvakauppa)
Virkkuukoukku
Puuhelmiä

Virkatun pallon perusohje:
1. kerros virkkaa 6 ks aloitusrenkaaseen = 6 ks
2. kerros virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan = 12 ks
3. kerros virkkaa 1 ks, tee lisäys yhteensä 6 kertaa = 18 ks
4. kerros virkkaa 2 ks, tee lisäys yhteensä 6 kertaa = 24 ks
5. kerros virkkaa 3 ks, tee lisäys yhteensä 6 kertaa = 30 ks

Kun ympyrä on haluamasi pallonpuolikkaan kokoinen, lopeta lisäysten tekeminen ja virkkaa vain kiinteitä silmukoita.

Heijastavalla langalla virkattuihin palloihin virkkasin 2. Kerrokseen asti ja tämän jälkeen lisäsin vielä kaksi kierrosta 12 ks, jonka jälkeen aloin kaventamaan. Mustekalan ja nallen virkkasin 5. kerrokseen asti. Nallen korviin tein aloitusrenkaaseen neljä ks ja lisäsin seuraavalla kierroksella yhteensä 8 ks.

Kavenna päinvastoin kuin lisäsit, kavennusten väliin tulee siis aina yhtä monta ks, kuin alussa tuli lisäysten väliin.

4. viim. kerros virkkaa 3 ks, tee kavennus yhteensä 6 kertaa = 24 ks
3. viim. kerros virkkaa 2 ks, tee kavennus yhteensä 6 kertaa = 18 ks
2. viim. kerros virkkaa 1 ks, tee kavennus yhteensä 6 kertaa = 12 ks
Viim. kerros kavenna koko ajan = 6 ks

Täytä pallo vanulla ja ompele aukko umpeen. Ompele nallen korvat paikoilleen. Mustekalan lonkerot syntyvät jatkamalla pallon sulkemisen jälkeen samalla langalla 20 s ja takaisin päin 20 ks. Lelussa olevalla mustekalalla on 5 lonkeroa.

SISUSTUSBLOGGAAJAN VINKKI NAISEN HURMAAMISEKSI

$
0
0
Joskus lyhyen ajan sisällä tapahtuu niin paljon, ettei oma pää meinaa millään pysyä vauhdissa mukana. Ensin kevät kutistui kertaheitolla muutamaksi silmiä kirvelevän kirkkaaksi ja kauniiksi hetkeksi, jonka jälkeen kesä loppui yllättäen ensi metreille, jos se edes kunnolla koskaan alkoikaan. Lokakuun alussa päätimme lähteä vesisateita pakoon ja palattuamme tällä viikolla onnellisina ja äärimmäisen rentoutuneina kotiin huumaavan kuuman Sisilian auringon alta huomasimme yllättäen syksyn väistyneen talven tieltä. Lumipeitteen myötä tuntuu, että jollain kummalla tavalla ympyrä on nyt sulkeutunut.

Ympyrä sulkeutui myös siten, että tämän vuoden The Blog Awardsit jaettiin jälleen perjantaina. Viime vuonna edustin gaalassa pää pyörällä kaikesta siitä hälystä; valoista ja väentungoksesta. Juuri tekemäni positiivinen raskaustesti lisäsi osaltaan epätodellista tunnelmaa. Kun Sisustus-kategorian voittajaksi kuulutettiin Musta ovi, lähdin könyämään kohti lavaa salin perimmäisestä nurkasta. Lavalle päästyäni polveni tutisivat niin, että elleivät jalkani olisi olleet syystä ja toisesta niin turvoksissa, olisivat päivää aikaisemmin ostamani avokkaat singonneet takaisin sinne mistä olin juuri lähtenyt. Tuolloin päätin, että mikäli ikinä kohdalleni osuu uusi tilaisuus, otan tilanteen ihan eri tavalla haltuuni. Astelisin lavalla nöyränä, mutta kiitollisena ja pitäisin pienen ja tarkoin harkitun puheen, jossa kiittäisin ennen kaikkea sekä miestäni että lukijoitani.

Mitä sitten kävikään. Olin perjantaisessa gaalassa pää ihan yhtä pyörällä kuin viime vuonnakin. Kun palkintojen jako alkoi, olin jälleen siellä samaisessa nurkassa. Kun Koti-kategorian palkintojen jaon vuoro tuli, kuulin jotenkin hämärästi, että Musta ovi voitti. Häkeltyneenä lähdin kompuroimaan kohti lavaa. Joku oli muuttanut lavan paikkaa viime vuodesta ja jos mahdollista, matka lavalle oli vieläkin edellisvuotta pidempi. Lisäksi ne viimevuotiset avokkaat olivat jostain kumman syystä muuttuneet pari numeroa liian suuriksi. Rajamäen etikat kainalossa vastasin haastattelijalle, joka kysyi, mikä olisi sisustusbloggaajan vinkki naisen hurmaamiseksi, että ruoka. RUOKA!

MITÄ TARVITAAN HYVÄÄN ELÄMÄÄN

$
0
0
"Mitä tarvitaan hyvään elämään" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Piltin kanssa.

Ihmisen sanotaan olevan onnellisimmillaan pari viikkoa ennen lomaa. Loman aikana onnellisuuskäyrä kääntyy pikku hiljaa laskusuunnanteiseksi kunnes loman jälkeen tulee notkahdus, kun arki taas rysähtää kerta heitolla päälle. Ainut keino paeta arjen karusellista on hypätä mielikuvissaan kyydistä pois suoraan seuraavaan viikonloppuun. Väittäisin kuitenkin, että jos katse on koko ajan seuraavassa vapaa hetkessä, jää aika paljon näkemättä. Tätä voisi verrata somemaailmassa ilmiöön, jossa kuljemme tapahtumasta toiseen puhelin kädessä: olemmeko oikeasti läsnä siellä, missä olemme vai ilmoitammeko, missä olemme.

Loman ja voitonhuuman jälkeisissä tunnelmissa, kuudennen pyykinpesukoneellisen tasaista hurinaa kuunnellessani jäin miettimään Piltin 65-juhlavuotensakunniaksi järjestämää Lempeää perhearkea -tilaisuutta, jossa psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kehotti omalla puheenvuorollaan luottamaan tavallisen taikaan. Maaretin sanoin ihminen ymmärtää useimmiten arjen merkityksen vasta silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Kun arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Tavallinen arki ja toistuvat rutiinit luovat jatkuvuutta ja turvallisuutta. 

Jos miettii omaa lapsuuttaan ja sitä mikä omassa lapsuudessa oli arvokkainta, mieleen muistuu useimmiten ne kaikista arkisimmat asiat. Lauantaisaunan jälkeen pirttipöydän ääressä syödyt uunivoileivät sekä Metsolat, joita katsottiin televisiosta koko perheen voimin. Tuskin kellään meistä on mielikuvaa, kuka valmisti soseet, kun olimme vauvoja ja olivatko vaatteemme sävysävyyn, mutta muistamme varmasti sen, miten meitä katsottiin ja kosketettiin. Oliko katse täynnä rakkautta, hyväksyntää ja lämpöä. 

Avain ihmisen onneen piilee Maaretin mukaan suhteesta itseen sekä pariin kolmeen ihmiseen. Tämä konkretisoituu hyvin, kun miettii, kumpi tekee onnellisemmaksi: viisikymmentätuhatta Instagram-seuraajaa vai ne kaikista tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset, jotka tuntevat sinut sellaisena kuin oikeasti olet ja rakastavat sinua kaikesta huolimatta ja juuri siksi. Onnellinen ihminen luo onnellisuutta myös ympärilleen. Tästä syystä on tärkeää olla myös itselle kiltti. Meillä kaikilla on elämässä erilaisia sävyjä: paljon hyvää, mutta myös niitä kipeitä asioita. Kun kokee myötätuntoa itseään kohtaan, näyttäytyy se aina myös myötätuntona toisia kohtaan. Stressaantuneena ja väsyneenä ainakin minusta tulee ärtyisä ja levoton. Keskittymiskykyni katoaa ja toimin huolimattomasti ja äkkipikaisesti. Tästä syystä onkin hyvin tärkeää kuulostella aika ajoin omaa kuormittuneisuuttaan. Kun itse voi hyvin, voi myös perhe hyvin. 

Stressi syntyy usein epärealistisista ja liian korkeista tavoitteista. Jos yrittää suorittaa liian monta tehtävää, liian lyhyessä ajassa ei saa oikeastaan mitään aikaiseksi. Maaret rohkaiseekin kaikkia uskaltamaan tehdä asioita huonosti. Riman laskeminen on taito, jota olen itse kantapään ja muutaman itkun kautta opetellut tietoisesti tekemään. Useimmiten seiskan suoritus on ihan riittävän hyvä. Kun vauva-arjessa kaikki tapahtuu melko lailla pienen ihmisen ehdoilla ja aika tarkkaan määritellyssä rytmissä, on joutunut tosissaan pohtimaan, mihin kaikkeen ne omat voimavarat ja aika riittää. Sitä sanotaan, että viisas valitsee taistelunsa: mitkä asiat ovat tärkeitä arjessa juuri nyt ja mitä voin tehdä vähän sinne päin. 

Hyvään elämään tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän: aikaa, rakkautta ja turvaa. Helpottavinta tuoreena äitinä on ollut ymmärtää, että äitiys jos mikä on asia, jota ei kannata lähteä missään nimessä suorittamaan. Omalla kohdallani lapsen ennenaikainen syntymä romutti kertaheitolla kaikki ajatukset siitä ”täydellisestä vauva-arjesta”. Ensin oli tärkeintä, että vauva hengittää ja toiseksi, että hän kasvaa. Noiden kahden elintärkeän asian rinnalla millään muulla ei oikeastaan ole ollut mitään väliä. Kun kiinteät aloitettiin suoraan sairaalasta päästyämme, aika lailla siinä lasketun ajan tienoilla, oli suorastaan helpotus, että monipuolista ja ravitsevaa ruokaa saa suoraan purkista. Itse sai keskittyä siihen kaikista tärkeimpään: olla vihdoin taas kotona, läsnä ja lähellä. 

MIKSI ON NIIN VAIKEA PYYTÄÄ APUA?

$
0
0
Taivas on ollut koko marraskuun yhtä tasaisen harmaa, kuin meidän betoniseinä. Näinä hämärinä hetkinä sitä välillä tosissaan pohtii, että miksei vain sutaisisi vaikka koko keittiön seinää kirkkaankeltaiseksi ja nauttisi energiaa tuovasta väristä. Ja sitten sitä taas palaa järkiinsä. Kovin värikylläs miljöö puhuttelee kyllä, mutta jostain syystä värit saavat minut levottomaksi. Neutraalissa miljöössä on mukava puuhailla arkisia asioita.

Suomalaisten lempifraasi vaaleiden kotien kohdalla on, kuin sairaalassa olisi. Tällä viikolla taas minin kanssa päivystyksen likaisen vihreitä seiniä ja sinisen, punaisen ja keltaisen juovittamaa lattiaa tuijottaessani yritin oikein tosissani miettiä, mistä tämä mielikuva oikein kumpuaa. Ehkä kyse on jonkinlaisesta steriiliydestä. Vaalea väri mielletään puhtoiseksi, mutta myös hivenen tylsäksi.

Hivenen tylsä on juuri se, mikä sopii minulle tällä hetkellä parhaiten. Kuten aikaisemmassa tekstissäni kerroin, arki maistuu tällä hetkellä jotenkin ekstra hyvältä. Ja jokainen hetki kotona jotenkin äärettömän arvokkaalta. Koskaan ei tiedä miten pitkäksi nuo sairaalaan tehdyt reissut venähtävät. Olemmekin jo oppineet pakkaamaan sairaalakassin ihan vain varuilta mukaan. Toistaiseksi sille on tullut joka kerta käyttöä. Silloin jää kaikki muu. Blogi hiljenee ja omissa mielikuvissa villakoirat ajavat toisiaan kilpaa pitkin tyhjän kodin lattioilta. Sairaalamiljöössä omakin pääkoppa muuttuu pölypalloksi.

Tänään kaiken harmauden keskellä koin kuitenkin jotain äärettömän sykähdyttävää. Sellaista, joka saa silmäkulmat kostumaan ihan pelkästä liikutuksesta ja kiitollisuudesta. Ystävältä tuli viesti, että hänellä olisi kilo kanaa. Että sopisiko, että hän tuo illemmalla kookoscurrykanaa oven taakse. Saatte keskittyä hoitamaan pientä potilasta. Tiedättekö, mitä minä vastasin? En mitään. En kerrassaan yhtään mitään! Mikä kumma siinä on, ettei sitä osaa vastaanottaa apua, vaikka se kannettaisi ihan ovelle asti. Kyllä me täällä pärjäillään. Kiitos vaan. Ei tarvitse vaivaantua. Ei tarvitse auttaa!

Ja oikeasti se, että joku on pyyteettömästi valmis auttamaan, on jotain niin ihanaa, että jo pelkästään ajatus siitä, että ympärillä on noin ainutlaatuisia ja hyviä ihmisiä, saa askeleen tuntumaan tuhannen verroin kevyemmältä. Joten sydämellinen kiitos! Kyllä se apu oikeasti kelpaa.

Vielä kun sen oppisi myös ääneen sanomaan.

MISTÄ ON HYVÄT JUHLAT TEHTY

$
0
0

Kaupallisessa yhteistyössä IKEA ja Suomen Blogimedia. 

Olemme usein ystävien kanssa pohtineet, mikä on paras vuodenaika järjestää juhlia. Äkkiseltään mieleen tulee kesä. Valoisat ja lämpimät illat, jolloin juhlapöytä katetaan pihanurmikolle ja valvotaan kilpaa auringon kanssa. Suomen kesä on vaan niin turkasen lyhyt, että viikonloput täyttyvät yleensä ääriään myöten kaikenlaisista tapahtumista ja kutsuista, että ihan hengästyttää. Siinä pitäisi sitten jossain vaiheessa ehtiä vähän latailemaan akkuja laiturin nokassa ennen talvea.

Olemmekin varsin yksimielisesti päätyneet siihen, että paras juhlasesonki alkaa syksyllä. Siispä, jos olet suunnittelemassa häitä, unohda nyt viimeistään jo se juhannus. Syksyllä ei tarvitse stressailla säiden puolesta: sataa kuitenkin. Kesällä ihmiset joutuvat usein tosissaan punnitsemaan, mihin kaikkeen ehtii tai edes viitsii osallistua. Kokemuksen mukaan syksyisiin juhlakutsuihin vastataan kyllä hivenen paremmalla prosentilla. Kunhan ei ihan vielä olla saavutettu pahinta pikkujoulusesonkia. 

Pikkujoulusesongin jälkeen on aika taas hengähtää ja käpertyä kotiin. Monilla joulupyhien viettoon kuuluu myös kyläily sukulaisten ja ystävien luona. Tämä saattaa aiheuttaa stressiä: keiden kaikkien luona ehtii käydä ja olisihan se ihana viettää kerrankin rauhallista pyjamapäivää ihan omankin perheen kesken. Ystäväni ideoi tulevalle joululle mielestäni loistavan konseptin, jonka toteuttamista monilla rajoittaa varmasti mielikuva tilan puutteesta. Heillä on suhteellisen pieni asunto, mutta asunnossa on ihan mukavan kokoinen eteiskäytävä. Hän onkin kutsunut kaikki läheisensä heille joulunviettoon nyyttikestiperiaatteella. Pitkä pöytä rakennetaan pukkijalkojen ja levyjen päälle eteiseen ja näin ollen suurempikin porukka mahtuu ruokailemaan yhtä aikaa. Pöydästä saa yhtenäisen ja juhlavan pitkällä pöytäliinalla. Löysin IKEA-kangasvalikoimasta kauniin luonnonsävyisen AINA-pellavakankaan, jota saa erittäin edulliseen hintaan alle kympin metri. Mielestäni pellava on ihan silittämättäkin siisti, mutta toki tästä saa olla toistakin mieltä. Rentoihin juhliin hivenen ryppyinen liina sopii kuitenkin juuri passelisti ja ei vaadi muuta vaivaa kuin kaivaa kaapista esiin ja nakata pöydälle.

Toiselta ystävältäni napattu idea koskee juhlapöydän koristelua. Hänellä on tapana laittaa pöydälle muratteja ja kynttilöitä. Erittäin toimiva kokonaisuus, joka saa kattauksen näyttämään aina yhtä kauniilta, mutta kuitenkin sopivan huolettomalta sopien melkeinpä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Sujautin IKEA KORKEN -pulloihin muutaman havunoksan. Pullossa oleva vesi saa aikaan hauskan efektin: oksat näyttävät vedessä todellista isommilta. Klassinen pullo kynttilänjalkana on myös edullinen ja yhdistettynä vedessä kelluvaan havuun näyttävä koriste. Kattauksen täydentävät syksyn kynttilänjalkauutuudet VINTER 2017 -SARJAN  kannellinen tuoksukynttilä, IKEA PS 2017 -kynttilänjalka sekä YPPERLIG-sarjan lämpökynttiläkuppi. Avainsanana juhlakattauksessa on rentous: kaiken ei tarvitse olla niin viimeisen päälle vaan kaapista voi kaivaa vanhat pullot ja lasipurkit uudelleen käyttöön. Näitä voi halutessaan täydentää sesonkiin kuuluvilla tuotteilla.

Ruokailutilamme pyöreän pöytämme ääreen mahtuu ihan mukavan kokoinen joukko iltaa istumaan. Mikäli osallistujia on enemmän kuin neljä, otamme lisätuoleiksi meillä jo kuutisen vuotta palvelleet IKEA FROSTA -jakkarat, joita olemme aikojen saatoissa kunnostaneet uudella maalipinnalla. Pinottavat YPPERLIG-malliston nojatuolit istuvat myös kooltaan hyvin vanhojen tuolien pariksi. Kesällä säänkestävät tuolit voi nostaa terassille.

Juhlien suunnittelu on mielestäni erittäin mukavaa puuhaa ja askartelen mielelläni kutsukortit sekä koristeet itse. Tämä ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus. Joskus se kaupasta napattu kortti tai lahjapaketti voi olla ihan riittävä. Tällöin näistä voi tehdä persoonallisemmat kiinnittämällä paketin naruihin muutaman pihalta poimitun oksan. Syksyllä pihlaja marjoineen on erittäin tyylikäs vaihtoehto ja näin joulun alla mikä tahansa havunoksa toimii yhtälailla. Ikean paperiosasto on erittäin monipuolinen kaikille tee-se-itse-ihmisille sekä heille, jotka arvostavat vaivattomuutta ja helppoutta. Valikomassa on monenlaisia lahjapussukoita ja rasioita, naruja sekä pakettikortteja. Tämän vuoden suosikkini ovat VINTER 2017 -sarjan eri kokoiset lahjapussit. Voisiko paketoiminen muuttua enää tästä helpommaksi!

Askartelin tämän vuoden joulukalenterin GIVANDE-makeispusseista. Jos seinän korkeus ei riitä koko kalenterille, voi kalenterin asetella roikkumaan vaakasuuntaan viirimäisesti. Meillä nuorin ei ihan vielä ymmärrä joulukalenterien päälle, joten tästä tuli tällä kertaa aikuisten versio. Pusseihin on kätketty kauniita sanoja ja pieniä arkisia tekoja. Ikean kasviosastolta löytyi huonekuusi, joka löysi paikkansa takan edestä FLÅDIS-korista
Kodin juhlajärjestelyiksi riittää vallan mainiosti, kun järjestelee ja poistaa ylimääräiset tavarat tasoilta. On kuitenkin hyvä miettiä, kuinka paljon on tarpeellista puunata etukäteen: juhlien jälkeenkin riittää usein ihan tarpeeksi siivottavaa. Kukat ja kynttilät ovat edullinen keino lisätä kotiin ripaus juhlan tuntua. Oksilla ja erilaisilla luonnonmateriaaleilla somistaa kodin pienellä vaivannäöllä. Ikean kasviosastolta tekee mielestäni aina erittäin hyviä sesongin mukaisia löytöjä. Myös viherkasvitrendit on otettu valikoimassa hyvin huomioon. Minulle on kertynyt kaapin perukoille SINNLIG-tuoksukynttiläsarjan lasisia kippoja, jotka pääsivät uusiokäyttöön hyasinttien ja amarylliksen ruukkuina. Näyttävä koriste syntyi muutamassa minuutissa kolmesta oksasta, jotka sidoin rautalangalla tukevaksi ympyräksi kranssin tapaan. Ympyrään laitoin roikkumaan VINTER 2017 -sarjan kultaisen koruköynnöksen.

Vaikka kaikenlainen puuhastelu juhlien ympärillä onkin mukavaa, kaikista paras vinkkini juhlatunnelman luomiseksi on ottaa ihan vain rennosti. Sytytämme usein muutaman kynttilän, kaivamme kaapista pelikortit ja avaamme sipsipussin. Vaikka onkin ihana miettiä tarjoiltavia, koristeita ja kattauksia, kaikista parasta on kutsua ystävät koolle ja nauttia yhdessäolosta.

P.S. Nyt on mitä mainion tilaisuus päivittää lisää tilaa useammalle saman pöydän ääreen! Ruokapöydän ostaja saa nimittäin kaikki ruokapöydän tuolit -20 %. Tarjous on voimassa 23.12. asti IKEA-tavarataloissa ja verkkokaupassa.

Ruokailutila:
IKEA PS 2017 kynttilänjalka
VINTER 2017 tuoksukynttilä 
JUBLA kynttilät 
AINA pellavakangas 
EFTERTANKE kulho 
EFTERTANKE lautanen 
KORKEN pullo 
VARDAGEN kannellinen purkki 
YPPERLIG huopa  
YPPERLIG nojatuoli 
FROSTA jakkara 

Askartelu:
YPPERLIG tarjotin 
VINTER 2017 lahjarulla 
HEJSAN kynäpurkki 
GIVANDE makeispussi 
VINTER 2017 lahjapussi 
ARAUCARIA huonekuusi 
EFTERTANKE muistikirjat
EFTERTANKE luonnoskirja
VINTER 2017 nauha
FULLFÖLJA sakset 
YPPERLIG kirjoitussetti
YPPERLIG kannellinen laatikko 
FLÅDIS kori

Olohuone/keittiö:
VINTER 2017 koruköynnös 
VINTER 2017 maljakko/lämpökynttiläpidike 
JUBLA kynttilät 
FULLTALIG kynttilänjalka 
HEDERA HELIX muratti
SMÅÄTA leikkuulauta 
EFTERTANKE maljakko 
SANELA tyynynpäällinen
HIPPEASTRUM Amaryllis 
EFTERTANKE kulho 
EFTERTANKE lautanen
VARDAGEN kannellinen purkki
YPPERLIG lämpökynttiläkuppi  
YPPERLIG huopa  
VINTERSAGA hedelmäglögi 
YPPERLIG kynttilänjalka  
DAIDAI messinkiruukku
POTATISCHIPS suolatut perunalastut 

TULKOON PIMEYS

$
0
0
Tänään satoi lunta. Olen koko eilisen päivän kuvannut joulua ja tänään alakertaan aamuvarhaisella hipsiessäni valtasi kenties ensimmäistä kertaa minut todellinen joulumieli jo näin marraskuussa. Saattoi tuo toki johtua keittiöstä kantautuvista tuoksuistakin. Jos nenässä tuoksuu havumetsä ja kaneli, ei jouluajatuksilta voine välttyä.

Joulutohinoissani kannoin myös yläkerran makuuhuoneeseen pienen eukalyptuspuskan. Jostain syystä tämä näyttää kuvassa kyllä enemmän kesäiseltä kuin jouluiselta. Tuo valo on myös yksi tekijä, joka ei todellakaan edusta mielikuvaa marraskuun pimeydestä. Meillä on ollut tarkoituksena laittaa makuuhuoneeseen verhot, mutta kuten moni muukin projekti kotonamme, on tämä jäänyt vielä toistaiseksi ajatuksen tasolle.

Nyt tilanteeseen on viimein tulossa muutos. The Blog Awards voiton mukana tuli myös Rajamäen lahjoittama lahjakortti Stockmannille. Tuo lahjakortti on poltellut lipastonlaatikossa, samalla kun olen kuumeisesti pohtinut, mitä oikeasti tarvitsemme. Ensi keväänä ei enää tarvitse tuskailla valoisia unettomia öitä ja nousta kilpaa auringon kanssa. Makuuhuoneen saa halutessaan pimennettyä ja se jos mikä tulee tälle yökukkujalle todellakin tarpeeseen.

P.S. Plektra-jakkarat näyttävät olevan aika hyvässä tarjouksessa Iittala-verkkokaupassa

Taika Tyynynpäällinen | Iittala*
Taika Huopa | Iittala*
Ruutu Maljakot | Iittala*
Plektra Jakkara | Iittala

*merkityt tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

TIEDÄTKÖ SAAKO LAPSESI KASVAA TURVASSA RADONIN HAITTAVAIKUTUKSILTA?

$
0
0

"Tiedätkö saako lapsesi kasvaa turvassa radonin haittavaikutuksilta?" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen ja Suomen Blogimedian kanssa.

Lapsen saannin myötä mielikuva siitä, että maailma on muuttunut entistä turvattomammaksi, on varmasti asia, jonka jokainen vanhempi joutuu jollain tavalla käsittelemään. Hyvä uutinen on se, että vaikka ihan kaikkeen emme pystykään vaikuttamaan, voimme kuitenkin omilla valinnoillamme pyrkiä turvaamaan pienokaistemme alkutaipaleen. Kodissa piilevät vaaranpaikat on helppo torjua huolehtimalla, etteivät lapset pääse putoamaan tai saa käsiinsä teräviä tai muita haitallisia esineitä ja aineita. Kodista voi tehdä edes vähän enemmän lapsiturvallisen asentamalla uuniin lapsilukon ja portaikkoon turvaportin. Huonekalujen terävät kulmat voi pehmustaa ja kulkevatpa jotkut taaperot kotosalla hetken aikaa jopa kypärä päässä, jottei ensiaskeliaan harjoitteleva hurjapää kolhi pientä päätänsä ihan joka käänteessä. Kodin voi myös suojata mitä erilaisimmin hälytysjärjestelmin. Nämä turvakeinot ovat aika itsestään selviä ja riskien minimoiminen kannattaa aina, kunhan ei ihan hysteeriseksi rupea. Useimmat vanhemmista tekevät varmasti kaikkensa taatakseen jälkikasvullensa mahdollisimman turvallisen ja terveellisen elämän. Väittäisinpä silti, että harva meistä tietää, että kotiemme alla lymyilee hajuton, mauton ja väritön uhka, jolta olisimme aika helposti suojattavissa ja joka silti edelleen aiheuttaa Säteilyturvakeskuksen mukaan noin 300 keuhkosyöpätapausta vuosittain.

Keuhkosyöpään sairastumisen riskiä lisää pitkäaikainen altistuminen radon-nimiselle radioaktiiviselle kaasulle, jota voi esiintyä sisäilmassa. Olomuotonsa takia se pääsee liikkumaan maaperän huokosissa ja kallioiden raoissa. Taloihin radon kulkeutuu perustuksessa olevien rakojen kautta. Ilmassa olevat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin. Mitä kauemmin ja mitä suuremmassa radonpitoisuudessa oleskelee, sitä suurempi riski on saada keuhkosyöpä. Tästä syystä on erityisen tärkeää taata perheen kaikista pienimmille radonvapaa lapsuus. Kun rakensimme nykyistä kotiamme, sivuutin radon-asiat lähes täysin. Jos uhka ei ole ikään kuin akuutti, ei sen torjumiseen edes viitsi nähdä niin paljon vaivaa. Jotenkin jo pelkästään sanana radon oli vieras ja vähän luotaantyöntävä eikä millään muotoa se kaikista mediaseksikkäin keskustelun aihe. Epämääräiseksi radonin tekee myös se, ettei sitä voi mitenkään aistia eikä se aiheuta minkäänlaisia oireita lyhyellä aikavälillä. Niin kauan, kun on olemassa jotain, jota emme pysty näkemään tai kokemaan, ei sitä ikään kuin ole edes olemassa. Jos joku 300 sairastuneesta osuisi omaan lähipiiriimme, tilanne muuttuisi hetkessä toiseksi.
Kotien ja muiden rakennusten radonpitoisuudet ovat Suomessa korkeita johtuen suomalaisesta rakennustavasta sekä uraanipitoisesta maaperästä. Korkean radonriskin alueita ovat mm.  Kanta-Häme, Uusimaa ja Pirkanmaa. Korkeita radonpitoisuuksia on kuitenkin mitattu joka puolella Suomea. Asuinseutusi radonriskin voit tarkistaa Säteilyturvakeskuksen kartasta. Vaikka radonpitoisuudet ovat korkeammat vain tietyillä alueilla, radonturvallinen rakentaminen on kuitenkin Säteilyturvakeskuksen mukaan perusteltua koko maassa. Naapuriin tehty radonmittaus ei kerro totuutta oman kodin radonpitoisuuksista. Radonpitoisuudet tulisikin mitata jokaisessa omakotitalossa, rivitalossa ja kerrostalojen ensimmäisessä asuinkerroksessa. Paikallinen terveydensuojeluviranomainen valvoo päiväkotien, koulujen sekä muiden julkisten oleskelutilojen radonpitoisuuksia. Säteilyturvakeskus on toteuttanut radonvalvontaprojekteja päiväkodeissa ja kouluissa. Jostain syystä radon ei juurikaan nouse otsikoihin edes ongelma-aluilla ja esimerkiksi päiväkoteihin tehdyistä radonmittauksista ei ole syntynyt juuri minkäänlaista julkista keskustelua. Vanhemmat ovat ymmärrettävästi enemmän huolissaan muista terveydelle erittäin haitallisista sisäilmaongelmista. Samaan aikaan noin puolet suomalaisten säteilyaltistuksesta tulee sisäilman radonista, joka olisi korjattavissa helposti ja jopa melko edullisin kustannuksen. Helpointa radonin torjuminen on talon rakennusvaiheessa, mutta pitoisuutta voidaan alentaa kohtuullisin kustannuksin myös vanhaa asuntoa korjaamalla.

Talomme rakennusvaiheessa sana radon vilahti papereissa ja puheissa useampaan kertaan. Kaiken maailman bitumikermit ja radonputket olivat kuitenkin silkkaa hepreaa, jotka asennutettiin sen kummempia ajattelematta rakennusmääräysten mukaan. Säteilyturvakeskus suosittelee uudiskohteiden perustamistavaksi tuulettuvaa alapohjaa, jolla varmistetaan sisäilman alhainen radonpitoisuus. Perustamistavoista tuulettuva alapohja sekä harvinaisemmin käytetty reunavahvistettu laatta ovat radonturvallisia ratkaisuja Meillä talon alapohjana on maanvarainen betonilaatta, joka tuli teettämämme pohjatutkimuksen mukaan suositeltavimmaksi vaihtoehdoksi. Jos alapohjana on maanvarainen laatta, tiivistetään rakennusvaiheessa sokkelin ja laatan liitos bitumikermillä, joka estää vahingollisen kosteuden tunkeutuminen perusmuuriin. Kaikki alapohjan läpiviennit tulee myös tiivistää. Lisäksi taloon asennetaan radonputkisto ja poistoputki katolle. Ilmanvaihtotavoista radonin torjunnan kannalta paras vaihtoehto on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Esimerkiksi Espoossa koneellinen tulo- ja poistoilman vaihto on rakennusmääräysten mukaan pakollinen uudiskohteissa jopa talousrakennuksissa. Radonpitoisuuden alentamisen lisäksi radonturvallisella rakentamisella voidaan parantaa muutenkin sisäilman laatua. Radonturvallinen ratkaisu estää maaperästä tulevien tunkkaisten hajujen ja myös mahdollisten kemiallisesti haitallisten kaasujen pääsyn sisätiloihin.
Mitäpä sitten, jos näitä toimenpiteitä ei ole tehty tai ei voi olla ihan täysin varma, onko tehdyt toimenpiteet riittäviä? Kodin radonpitoisuus selviää ainoastaan mittaamalla. Paras aika mittaamiselle on lämmityskauden alkaessa marraskuun alusta huhtikuun loppuun. Mittausaika on aina vähintään kaksi kuukautta. Huoneilman radonpitoisuudet mitataan radonmittauspurkeilla. Luotettavin arvio saadaan, kun mitataan kahdesta eri huoneesta. Me sijoitimme tällä viikolla kotiimme kaksi jääkiekon näköistä purkkia: toisen alakerran makuuhuoneeseen ja toisen yläkerran makuuhuoneeseen, joka sijaitsee talon toisessa päässä. Radonmittauksen tulokset saamme tammikuussa. Mikäli radonpitoisuus asuintilassa ylittää 400 Bq/m3 voidaan radonputkisto aktivoida viemällä sen poistokanava vesikaton läpi (meillä tämä on tehty jo rakennusvaiheessa) ja kytkemällä poistokanavaan poistoimuri, esimerkiksi huippuimuri. Mikäli pitoisuudet jäävät välille 200 - 400 Bq/m3 voidaan korjaustoimenpiteet toteuttaa helposti esimerkiksi parantamalla huonosti toimivaa ilmanvaihtoa sekä tiivistämällä selvät vuotokohdat.

Me kaikki varmasti tiedämme, että syövän riskitekijöitä on useita. Syöpään sairastuminen on usein sattumankauppaa, johon emme valitettavasti voi juurikaan vaikuttaa. Syöpä voi myös sattuman lisäksi johtua altistumisesta. Näihin altistaviin tekijöihin voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme. Selvittämällä ja korjaamalla kotisi sisäilman radonasiat, voit turvata lapsellesi radonturvallisen kodin ja autat vähentämään riskiä sairastua keuhkosyöpään.

MITEN PIMEYS VAIKUTTAA SINUUN

$
0
0
Luin hetki sitten artikkelin siitä, miten pimeys vaikuttaa meihin suomalaisiin. Tutkimukseen osallistuneista vain 18 prosenttia sanoi, ettei se vaikuta heihin millään lailla. Yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee, että talveen siirtyminen ahdistaa: unentarve on suurempi, mieli on maassa ja vyötärö levenee.

Toisaalta pimeä myös hiljentää, rauhoittaa ja pysäyttää. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että loppuvuosi on lähes poikkeuksetta vuoden kiireisintä aikaa. Samaan aikaan, kun keho ja mieli kaipaisi kipeästi lepoa, on täytynyt puskea täysillä eteenpäin. Usein viimeistään marraskuussa olen ollut yhtä leppoisa, kuin talviuniltaan herätetty karhu: ajatukset ovat muuttuneet jähmeiksi ja takkuisiksi, olen kadottanut keskittymiskykyni ja minusta on tullut levoton ja ärtyisä.

Tänä syksynä virtaa (ja viitisen lisä kiloa) antoi reilun parin viikon mittainen reissu Sisiliaan. Tuo matka oli monella tapaa käännekohta: sitä ennen jouduimme elämään aika hissuksiin ja eristyksissä kotioloissa. Matkan aikana ja ennen kaikkea jälkeen pääsimme tekemään vihdoin yhdessä niitä ihan tavallisia asioita: kulkemaan kaduilla ja käymään ruokakaupoissa.

Kuluvana syksynä olen ollut myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen voinut käpertyä oikeasti sohvalle viltin alle ja olla vastaamatta puhelimeen (viimeisen kuukauden aikana ainoastaan lehtimyyjä on yrittänyt tavoitella minua). Olen käynyt kävelylenkeillä joka kerta, kun aurinko on pilkahtanut pilven raosta ja sytyttänyt aamuisin kynttilöitä, kun ulkona vihmoo vettä ja räntää. Voisin sanoa, että kulunut kesä ja syksy ovat olleet tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa. Ja kaikista hulluinta, että nyt viimein pienen vauvan äitinä olen elämäntilanteessa, jossa olen saanut vihdoin levätä. Kaikki se huoli ja yövalvomiset, mitä pienen ihmisen kanssa varmasti jokainen käy läpi, on ollut jotain niin pientä sen suunnattoman uupumuksen rinnalla, joka jokunen vuosi sitten tarttui minuun kuin takiainen.

Ilon ja toivon palautuminen on näkynyt konkreettisesti myös blogiini tekemissäni tai tekemättä jättämissäni asioissa. Kotiimme on ilmestynyt viimein värejä, tekstuureja ja viherkasveja. Olen kirjoittanut herkimmät ja henkilökohtaisimmat tekstini, koska olen voinut, ja ennen kaikkea uskaltanut. En ole enää kuollakseni pelännyt virheitä: vaikka sanoista puuttuisi muutama kirjain tai pilkut ja pisteet eivät ole ihan kohdillaan tai kuvat eivät olisi ihan viimeisen päälle, ei ole olemassa ketään, joka niistä minulle huomauttelisi tai sormella osoittaisi. Olen tehnyt juttuja, kun siltä tuntuu tai ollut tekemättä. Ollut vaan rennosti ja viihtynyt omissa oloissani ja nahoissani niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

JOULU ON VARJOA JA VALOA

$
0
0

"Joulu on varjoa ja valoa" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Iittalanja Suomen Blogimedian kanssa.

Mediassa joulu näyttäytyy aina täydellisenä: keskellä lumista talvimaisemaa seisovan talon portaille on sytytetty kaksi lyhtyä ja ulko-oveen on ripustettu muhkea kranssi, joka saa huokaisemaan ihastuksesta jo ennen kuin edes päästään kurkistamaan sisälle. Sisällä joulupöytä notkuu herkkujen painosta, lahjat on paketoitu kauniisti ja kuvan viimeistelee leikkisä ja kepeä tunnelma, joka suorastaan hohtaa kaikkien läsnäolijoiden kasvoilta vauvasta vaariin.

Ei mikään ihme, että moni ahdistuu jo lokakuussa, kun ensimmäiset joulumainokset alkavat pyöriä televisiossa. Tuo sadunomainen tunnelma on varmasti monen mielikuvissa se juuri oikea joulun tunnelma: iloinen ja onnellinen valonjuhla, jossa kaikki hyvin ja kaunista. Jouluun liittyy paljon tunnelatausta ja perinteisesti joulu nähdään perhejuhlana. Jos koti tai tili tai molemmat ovat tyhjiä, piirtyy jouluinen kuva hyvin erilaisena. Silti myös näihin koteihin saapuu joulu joka vuosi. Joulu näyttäytyy myös toisenlaisena sellaisen ihmisen silmissä, jonka mielen on täyttänyt syystä tai toisesta väsymys tai murhe. Silloin kaikki jouluun liittyvät valmistelut voivat tuntua niin suurelta taakalta, että jo pelkkä ajatuskin uuvuttaa. Uskoisin monen väsyneen ottavan ilomielin vastaan kutsun valmiiseen joulupöytään, jos vain suinkin sellainen annettaisiin. Tällöin olisi myös tärkeää, ettei kenenkään tarvitsisi näytellä iloista joulunäytelmää vaan jokainen saisi olla juuri niissä tunnelmissa kuin sattuu sillä hetkellä olemaan: yhtenä vuonna iloisissa ja odottavissa, toisena syviä pohjavesiä kahlaten, yhtä kaikki hyväksyttyinä ja tervetulleina.

Jouluun liittyy paljon odotuksia ja perinteitä. Lapsuuteni joulu oli aina punainen. Ikkunoita koristivat punaiset jouluverhot ja paperiset tonttuhahmot (jotka jostain kumman syystä näyttivät siltä, kuin niillä olisi ollut keskisormi pystyssä). Joulupöytä lapsuuden kodissani ei notkunut mitenkään juhlavan yltäkylläisesti eikä kuusen alus pursunnut sen joulun hittilahjoista ja vaikka salaa vähän inhosinkin jo marraskuussa tuvan nurkkaan nostettua muovikuusta, on lapsuuteni joulut jääneet mieleeni jotenkin suloisen liikuttavina ja hellyttävinä sitä joulukoristeiden joka vuosi eksponentiaalisesti kasvavaa määrää ja punaiseen kylpytakkiin pukeutunutta isääni myöten, joka jotenkin kumman salaperäisesti katosi aina hetki ennen kuin joulupukki saapui. Joulu lapsen silmin on jotain ainutlaatuista, riippumatta siitä syödäänkö riisipuuro hopea- vai muovilusikalla.

Lapsuuden jouluperinteitä kunnioittaen ajattelin ilahduttaa vanhempiani puurokattauksella, johon jouluisen tunnelman tuo äitini lempiväri. PunaisetTeema-astiat sekoitettuna saman sarjan valkoisiin näyttävät samalla hyvin perinteisiltä, mutta kuitenkin raikkailta ja nykyaikaisilta. Astiakokoelmastamme Iittalan Kastehelminostetaan esiin yleensä juhlavimpiin kattauksiin. Puuroaamiaiselle ripauksen juhlaa tuovat kauniit karpalon sävyiset Kastehelmi-lasit. Astetta juhlavammaksi kattauksen saa laittamalla suuret punaiset Taika-lautasetkatelautasiksi leipälautasten ja puurolautasten alle. Kuusen virkaa tuvassamme toimittaa tänä jouluna seinälle ripustettu kuusenoksa, johon ripustin roikkumaanBirds by Toikka -joulukoristeita. Keraamiset koristeet pysyvät yläilmoissa turvassa koirien huiskivilta hänniltä ja pienten uteliailta sormilta. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen saanut suurta iloa jo ihan pelkästään joulutunnelmaan virittäytymisessä: rauhoittumisessa ja kaikenlaisesta pienestä puuhastelusta.

Aikuisiällä jouluja on ehtinyt jo kertyä jos jonkinlaisia. Niitä on vietetty maapallon toisella puolella tuntemattomien seurassa hiekkarannalla palmun alla pinacoladaa juoden. Ystävieni seurassa sekä yksin kotisohvalla elokuvia katsellen. Yhteinen nimittäjä näille kuitenkin löytyy: en ole kertaakaan valmistellut tai koristellut joulua mitenkään erityisesti. Viime vuosina juuri joulun alla on lisäksi sattunut niin paljon mieltä kuohuttavia asioita, että millekään ylimääräiselle ei ole riittänyt energiaa. Kunhan on vain selvinnyt aina kulloisestakin päivästä. Tänä vuonna yllätin itseni kuitenkin jo marraskuun alussa tekemästä kotiimme jouluista kukka-asetelmaa. Olen paistanut jo muutaman jouluisen kakun sekä koristellut kotiamme tuoksuvin eukalyptuksin, havuin ja kynttilöin. Olen askarrellut joulukalenterin sekä tehnyt erilaisia kattauksia meidän ja muiden iloksi. Lisäksi olen nauttinut litroittain mausteista glögiä laseista, jotka liitän vahvasti punaisten muovilusikoiden ohella lapsuuden jouluihin. Iittalan Tsaikka-lasit olivat pienen tytön silmissä jotain tavattoman hienoa ja kaunista, varsinkin kun ne nostettiin kirjahyllyn lasivitriinistä esiin ainoastaan juuri jouluna. Tämä kaikki kertoo omaa kieltään siitä, että kaikki on tällä hetkellä elämässäni hyvin.

Aika tarkalleen kaksikymmentä vuotta sitten särkyi oma joulumieleni ensimmäistä kertaa pieniksi palasiksi. Äitini toi ensimmäiseen vuokra-asuntooni punaiset jouluverhot ja kapan. Jostain kumman syystä saimme tästä aikaiseksi niin suuren riidan, että olimme puhumatta toisillemme koko seuraavan vuoden. Sinä jouluna en ripustanut keittiöni ikkunaan punaisia verhoja ja suutuspäissäni istua nökötin lähes tyhjässä kaksiossani yksin koko joulun. Tämä tarina kokonaisuudessaan ei kuulu niihin elämäni tähtihetkiin ja olen edelleen erittäin pahoillani kaikista niistä rumista sanoista, joita tuona marraskuisena päivänä vuokrakotini keittiössä lausuin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja jollain selittämättömällä tavalla tuo riitaa puhdisti ilmaa äitini ja minun välillä kunhan olimme ensin asiaa vuoden verran jääräpäisissä mielissämme hautoneet.

Edelleenkään ikkunassamme ei ole jouluisia verhoja, mutta koti on pikkuhiljaa muotoutunut kotoisammaksi ja hivenen yllättäen myös monta astetta jouluisemmaksi. On makuasia, kuinka koristeellisesta tyylistä pitää, mutta pidän siitä, että kaikkia koristeita ei nosteta kerralla esiin vaan kuten kotikin, myös joulu rakentuu kerroksittain talvisista tekstiileistä, kynttilöistä ja kukista. Äidilläni on ollut joka vuosi tapana hankkia jokin uusi joulukoriste ja tämä tapa on tarttunut myös minulle. Tämän vuoden uutuutena on noiden Iittala Birds by Toikkien lisäksi Aalto-lasipallot, jotka on pakattu todella kauniiseen lahjarasiaan. Muutama pieni esine siellä täällä, kuten kuparin sävyinen Lantern-kynttilälyhty tai pieni Birds by Toikka kuukunen sohvapöydällä riittävät mielestäni vielä tässä vaiheessa virittämään tunnelman kohti joulunaikaa.

Jouluna vielä oman tunnelmansa tuovat talossa olevat ihmiset ja eläimet. Keittiöstä kantautuvat tuoksut. Kenkäröykkiöt ja takit sekä sekalaiset kassikasat eteisessä. Vaari sulattelemassa kinkkua sohvalla kaikki huolella asetellut koristetyynyt keossa pään alla. Isäni puuhailemassa aikansa kuluksi takan parissa komentaen samalla koiria, jotka varastavat puukopasta halkoja kilpaillen siitä kumpi onnistuu tekemään niistä hienompaa haketta olohuoneen matolle.

Keittiö
Teema-lautaset, valkoinen
Teema-lautaset, punainen*
Sarpaneva Pata puukahvoilla
Birds by Toikka -joulukoristeet*
Kastehelmi-purkki, mattakirkas*
Kastehelmi-kulhot, mattakirkas*
Taika-lautaset, punainen*

Ruokailutila
Teema-lautaset, valkoinen
Teema-lautaset, punainen*
Teema Tiimi -keittokulho*
Teema-kannu, valkoinen

Olohuone
Alvar Aalto -kokoelma maljakko, kirkas
Taika-huopaharmaa*
Birds by Toikka, kuukunen*

* merkityt tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

TOISEN TURHAKE ON TOISEN LAHJA

$
0
0

"Toisen turhake on toisen lahja" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin Kontin ja Suomen Blogimediankanssa.

Suomalainen design tunnetaan pelkistetystä tyylikkyydestä ja puhtaista linjoista. Tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan viettävän Suomen muotoilun historia on näyttävä. Monien mielikuvissa suomalaisen muotoilun kultakautta elettiin 1950–1960-luvuilla, jolloin muotoilussa vaikuttivat sellaiset nimet kuin Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Kaj Franck ja Alvar Aalto. Nämä nimet tunnettiin ja tunnetaan edelleen hyvin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Tuon aikakauden muotoilijat olivat taitavia käsityöläisiä, jotka tunsivat hyvin materiaalien ominaisuudet ja käyttäytymisen. Suomi on kuitenkin edelleen vahva muotoilumaa ja vuosittain oppilaitoksista valmistuu joukko erittäin lupaavia nuoria muotoilijoita. Jostain syystä nuorten muotoilijoiden on hyvin vaikea saada tuotteitaan näkyville kotimaassa saatikka sitten Suomen rajojen ulkopuolella. Muotoilija vaatisi rinnalleen myös yhtä intohimoisen valmistajan. Vuosi sitten Habitaressa Riikka Kantinkosken ja Pinja Rougerin suunnittelema The Botanicshelf pääsi suoraan Adean tuotantoon. Vaikka suomalainen muotoilu edustaa yhä tänäkin päivänä huippuosaamista, ei Wallpaperin vuonna 2015 listaamassaan artikkelissa alan 200 huippunimen joukossa näkynyt yhtään suomalaista. Myös tämän aikakauden suomalaista muotoilua pitäisi markkinoida ja viedä rohkeammin ulkomaille. Tämä vaatisi kuitenkin myös Suomen valtiolta panostusta ja rahaa. 

Kavahdan hieman sanaa design. Design-tuote mielletään usein ylellisyysesineeksi, johon tavallisella kuluttajalla ei ole varaa. Designin sijaan käyttäisin mieluummin ihan suomalaista sanaa muotoilu. Hyvin muotoiltu tuote on hyödyllinen: se hankitaan käytettäväksi eikä pelkästään koristeeksi. Hyvä muotoilu on kuitenkin myös esteettistä. Tuotteen tulee kestää myös aikaa. Usein kysytäänkin, mitkä tämän aikakauden muotoilusta nousevat tulevaisuuden klassikoiksi. Klassikkotuote kestää aikaa vuosikymmenestä toiseen niin rakenteellisesti kuin ulkonäöllisestikin. Ajattoman tuotteen pitää henkiä vahvasti myös omaa aikaansa. Hyvä muotoilu karttaa muodikkuutta ja kestää vuosikausia – jopa nykypäivän kertakäyttöyhteiskunnassa. Fiskarsin sakset tai Iittalan astiat edustavat mielestäni hyvin ajatonta ja kestävää muotoilua: vanhoja klassikoita aina sieltä suomalaisen muotoilun kulta-ajoilta aina tähän päivään: arjen käyttöesineitä, joita löytyy varmasti lähes jokaisesta suomalaisesta kodista. Muita tulevaisuuden klassikoiksi nousevia tuotteita valmistaa tällä hetkellä esimerkiksi Woodnotes, joka onkin jo hyvin tunnettu myös maailmalla. Marimekon tämän päivän kuosit ovat varmasti tulevaisuuden klassikoita sekä myös Johanna Gullichsenin tekstiilit, jotka ovat tyyliltään hyvinkin ajattomia. Nuorista suunnittelijoista Saanan ja Ollin kuosit ilmentävät hyvin tätä päivää. Myös Timo Niskasen Himmee-valaisimet ovat hyvä selvää klassikkoaineista: nykyaikaista, mutta ajatonta muotoilua. 
Verrattuna 1950-lukuun kuluttajat tiedostavat nyt kierrätyksen merkityksen sekä muotoilun vaikutuksen paremmin. Siinä, missä tuotetta myytiin ennen tähtisuunnittelijan nimellä, suurempi arvo on nyt brändillä tuotteen takana. Jotkut klassikot saattavat myös vaipua unholaan pitkäksikin aikaa ja pulpahtaa taas aika ajoin pinnalle. Tähän ilmiöön someaikakaudella vaikuttaa vahvasti tuotteiden näkyvyys: yhtäkkiä joku esine tuntuu löytyvän jokaisesta kodissa. Verkko on mahdollistanut myös sen, että tuotteita voi etsiä ja löytää ihan kotisohvalta. Joskus tekee löytöjä, mutta oman kokemuksen mukaan varsinkin suosittujen tuotteiden hinnat verkkohuutokaupoissa ja kirpputoreilla ovat aika kovia. Hinnat ovat myös karanneet ainakin pääkaupunkiseudun vanhaa tavaroita myyvissä liikkeissä. Toisaalta ymmärrän tämän hyvin. Jos on kysyntää, voi myös pyytää. Toki liikkeiden omistajien täytyy myös ansaita tekemällään työllä.

Tänään joulukuun ensimmäisenä perjantaina järjestetään kolmatta kertaa Osta työtä Suomeen -päivää. Päivällä halutaan muistuttaa kotimaisen työn tärkeydestä herättelemällä meitä pohtimaan omien kulutuspäätöksiemme vaikutusta. Päivän tavoitteena on, että yhä useampi suomalainen ostaisi vain kotimaisia tuotteita ja palveluita, ja kiinnittäisi huomiota suomalaisten tuotteiden ja palveluiden työllistävään vaikutukseen. Suomen itsenäisyyspäiväviikolla 4.-10.12.2017 myös Suomen Punaisen Ristin Kontti-tavarataloissa on myynnissä suuri valikoima suomalaista suunnittelua ja designia. Kontti on kierrätystavaratalo, jonka tulos käytetään Punaisen Ristin avustuskohteisiin: kaksi kolmasosaa vapaaehtoistoiminnan tukemiseen Suomessa ja yksi kolmasosaa Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Lisäksi Kontti työllistää henkilöitä, jotka ovat olleet pitkään työttömänä tarjoamalla työntekijöilleen mahdollisuuden koulutukseen ja tukien heitä näitä myös oman tulevaisuutensa suunnittelussa.

Lahjaostoksille Suomen Punaisen Ristin Kontit tarjoavat loistavan mahdollisuuden kukkaron pulleudesta riippumatta. Mielestäni kierrätettyä tavaraa voi erittäin hyvin antaa lahjaksi, kunhan tavara on siistiä ja ehjää. Vantaan Kontista löysin Iittalan tuotannosta poistuneet Gaissa-lasit, joita tiedän erään läheiseni keräilevän. Lisäksi hyllyssä komeili Oiva Toikan huikean vihreä Fauna-maljakko, Aarikan vanha kynttelikkö sekä virheettömät Finelin valkoiset keittoastiat. Arabian 80-luvun Joululautaset sekä Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema Kosmos-sarja sopii mielestäni hyvin itsenäisyyspäivän viikon teemaan ja kattaukseen tuoden mieleen oman lapsuuteni sekä mummolan. 
Suomen Punaisen Ristin Kontti-tavarataloissa hinnat ovat verrattain erittäin edullisia ja lähes joka päivä on tarjolla jotain uutta ja todellisia löytöjä voi tehdä koska vain. Tämä tekee Konteissa vierailun myös erittäin mielenkiintoiseksi. Nimestään huolimatta Kontti ei ole mikään kontti eikä perinteinen kirpputori. Vieraillessani Vantaan Kontissa kiinnittyi huomioni heti myytävien tuotteiden esille panoon: valikoima oli asetettu esille ilmavasti ja selkeästi: kodintekstiilit roikkuvat siististi taiteltuna henkareissa aseteltuina värien mukaan ja myyntipöytien kauniit asetelmat oli huolella mietittyjä. Parasta valikoimassa on hyvä mahdollisuus löytää jo tuotannosta poistuneita esineitä: juuri niitä designklassikoita, joita harvoin osuu enää kohdalle. Konttiin voi kuka tahansa lahjoittaa itselleen tarpeettomia tavaroita: toisen turhake on toisen lahja. Ainut kriteeri on, että tavaran tulee olla ehjää, puhdasta ja hyväkuntoista. Likaiset ja rikkinäiset lahjoitukset tuovat Kontille jätekustannuksia, jotka vähentävät avustustyöhön ohjattavan tuoton määrää. Omat lahjoitukset voi viedä suoraan Kontti-tavarataloon tai keräyslaatikkoon. Suurikokoisille huonekalulahjoituksille Kontti tarjoaa maksuttoman noutopalvelun.

Kierrätyksestä ostetut joululahjat ovat todellinen ekoteko, joka sopii joulun kaltaiseen kulutusjuhlaan todella mainiosti. Äitini tavoin kerään pitkin vuotta kaappiin tavaroita, joiden ajattelen sopivan lahjaksi. Kun kaapin valikoima on tarpeeksi runsas, löytyy sopiva lahja mitä erilaisempaan tarpeeseen ja tilaisuuteen eikä näin joulun alla tule oikeastaan minkäänlaista stressiä lahjoista. Äidilläni on myös tapana ottaa talteen jo käytetyt lahjapaperit sekä leikata lehdistä kuvia itse askartelemiinsa kortteihin. Kauniisti pakattu lahja ja itse tehty kortti tuntuvat aina lahjansaajasta erityisen henkilökohtaisilta.

Oiva Toikka Fauna-maljakko | SPR Kontti -kierrätystavaratalo
Arabia Kosmos-astiasto | SPR Kontti -kierrätystavaratalo
Aarikka-kynttelikkö | SPR Kontti -kierrätystavaratalo
Arabia-joululautaset | SPR Kontti -kierrätystavaratalo
Iittala Gaissa-lasit | SPR Kontti -kierrätystavaratalo
Finel-keittoastiat | SPR Kontti -kierrätystavaratalo

JOULUINEN MAUSTEKAKKU

$
0
0
Tämä kakku, jos mikä tuo takuulla joulumielen: eihän toki piparkakkumausteilta tuoksuvalta kakulta voi muuta odottaakaan. Alkuperäinen kakkuresepti löytyy lapsuudenystäväni äidin arkistoista. Jokin tässä kakussa koukuttaa perinpohjaisesti. Reseptin saatuani olenkin paistanut kakun joka ikinen joulu viimeiset 20 vuotta. Yksinkertaisen kakun mehevöittää aimo lusikallinen tai itse asiassa useampikin omenahilloa, joka sekoitetaan suoraan taikinaan. Tämän jälkeen ei tarvitse muuta kuin paistaa ja koristella.

Kuvan kakkuun kaulin kuorrutteen sokerimassasta. Yksinkertaisemman version voi koristella ihan vaikka ripauksella tomusokeria. Eläinhahmoihin sain idean muutama vuosi sitten ilmestyneestä Kotivinkistä. Ajatuksena oli tosin koristella kakku hieman eri hahmoin, kuin lehdessä. Jostain mies onnistui kuitenkin kaivamaan aika lailla tismalleen samat peurat kuin hänelle kauppamatkalle antamassani vihjekuvassakin oli. Eikä siinä mitään: oikein söpöthän nuo ovat. Näiden vaihtoehtona olisi kuulemma ollut kaksi muovista kultaista noutajaa. Nämä hahmot säästettäneen kuitenkin ensi vuoden "nakkikakkuun".

Maustekakku

3 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl neilikkaa
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl ruokasoodaa
150 g margariinia
3 dl maitoa
1,5 dl omenasosetta

Koristeluun tomusokeria ja/tai sokerimassaa.

1. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.

2. Lisää sulatettu margariini, maito ja lopuksi omenasose. Sekoita kunnes taikina on tasaista.

3. Voitele noin 22 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka. Leikkaa vuoan pohjalle vielä leivinpaperiympyrä. 
4. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 45 min.

5. Kun kakku on jäähtynyt, kauli valkoinen sokerimassa.  Käytä alla runsaasi tomusokeria, jottei massa juutu alustaan. Kaulitun levyn tulee olla niin iso, että kakun päälle laitettaessa se ulottuu reilusti yli kakun reunojen. Paina alareuna lopuksi kämmensyrjällä tiiviisti kakkulautasta vasten. Leikkaa ylimääräiset pois.

6. Koristele kakku muovisilla eläinhahmoilla sekä kuusenoksilla. Ripottele vielä päälle tomusokeria lumeksi.

KOTI SIISTIKSI SOHVALLA ISTUEN JA KAHVIA JUODEN

$
0
0
Vitsailemme aina, että kotimme on mallia karvalakki: yksinkertainen, mutta toimiva. Samoin ajattelemme ylipäätään kaikista teknisistä vempaimista: vähemmän on enemmän ja jos jotain hankitaan, hankitaan vain ja ainoastaan tarpeeseen. Ihan näinhän se ei todellisuudessa mene. Keittiöstämme löytyy uunin lisäksi myös Siemensin höyryuuni. Höyryuunimme oli jostain syystä aikamoinen maanantaiversio, joka oli jatkuvasti rikki ja jota korjautettiin useampaan otteeseen. Lopulta uuni vaihdettiin onneksi kokonaan uuteen. Uunin ja höyryuunin yhdistelmää emme edes harkinneet: laiska siivoaja tarvitsee uuniin ehdottomasti pyrolyysiominaisuuden ja yhdistelmäuunista tällaista ominaisuutta ei löydy. Höyryuuni täydentää hyvin uunia ja keittotasoa ja koska taloudestamme ei löydy mikroa, lämmitämme usein ruoantähteet höyryuunissa. Ruoan lämmittämisen ja vauvan tuttipullojen desinfioimisen lisäksi uuni on kuitenkin aivan liian vähällä käytöllä käyttömahdollisuuksiinsa ja hintaansa nähden.

Hintaansa nähden yksi aivan loistava hankinta meillä on ollut jo viisi vuotta käytössä palvellut Neato-merkkinen robotti-imuri. Neatosta on tullut markkinoille jo monen monta uudempaa versiota, mutta koska meidän vanha palvelija toimii edelleen ihan kiitettävästi, emme ole raaskineet ostaa uutta. Imuri on huollettu muutamaan otteeseen ja akut vaihdettu uusiin. Kaksi yli 35-kiloista pohjavillaista koiraa on jo yksistään hyvä syy ostaa robotti-imuri. Vielä kun itse olen erittäin laiska imuroimaan, mutta rakastan siistiä kotia, on alakertamme siisteydestä huolehtiva kapistus vertaansa vailla. Aikaisemmin Neato siivosi ajastettuna kotimme joka iltapäivä, jolloin töistä tullessa vastassa oli lähes karvaton ja hiekaton koti. Samaan aikaan robotti-imurin kanssa samoissa tiloissa oleskelu on aika ahdistavaa: imurista lähtee todella kova ääni. Nykyään Neato puhisee alakerrassa aamuisin.
Uusin laite kodissamme on Nespresson Creatista Plus -kahvikone*. Ennen lokakuista Italian matkaamme pidimme meillä ystävieni kanssa vohvelibrunssin, jonne saimme Nespressolta baristan opettamaan kuinka tehdään kahvitaidetta. Vannoutuneena suodatinkahvin ystävänä oli erittäin mielenkiintoista kuulla, mikä ero on caffe lattella, macchiatolla ja lungolla. Olen jotenkin aina ajatellut, että kahviloissa erikoiskahvin nimellä myytävät kahvit ovat nimenomaan erikoiskahveja. Kahveja, joita voi ostaa kahviloista ja kotona sitten keitellään sumpit ihan perinteisesti suodatinpussin läpi. Italian reissun jälkeen suodatinkahvi alkoi jostain syystä maistumaan ihan pahvilta.

Reissun jälkeen kahvikone onkin hurissut keittiön tasolla päivittäin. Aamuisin juon mielelläni kupillisen capuccinoa ja iltapäivän suosikkikahviksi on modostunut macchiato. Minulla on aikaisemmin ollut sellainen pattereilla toimiva pikku maidonvaahdotinvispilä, mutta tuohon kahvikoneessa olevaan teräsastiassa kuumalla vesihöyryllä vaahdotettavaan maitoon verrattuna vispilä vastaa samaa, kuin pyöritelisi lämmintä maitoa hieman pikkusormella. Nespresso mainostaa tällaisille ihan tavallisille kuluttajille suunnattua uutuus kahvikonettaan sanoin "Nespresson Creatista Plus -kahvikone tekee sinusta oman elämäsi baristan: viimeistele kahvisi helposti maitovaahtokuvioilla omassa keittiössäsi." Voin sanoa, ettei tuo maitovaahtokuvioiden tekeminen nyt ihan niin helppoa ole. Enkä oikeastaan näe edes tilannetta, että alkaisin kotona noiden kuvioiden kanssa kikkailemaan. Kahvi kahvina ja taide elämykset sitten jostain ihan muualta siihen hyvän kahvikupposen rinnalle, mutta muuten Nespresson Cratista Plussalla kotona valmistettu kahvi vastaa mielestäni oikean baristan valmistamaa kahvielämystä. Ja mikä parasta kahvikupposen hinta on vain murto-osa kahvilassa nautitusta.

Minusta onkin kehkeytymässä pikkuhiljaa ihka oikea lattemamma, tosin sillä erotuksella, että olen vielä virallisesti äitiyslomalla ja kahviloiden sijaan lipittelen erikoiskahvini ihan kotisohvalla sillä välin, kun robotti siivoaa taloa. Vielä kun joku pyyhkisi automaattisesti sormenjäljet tuosta kahvikoneen teräksisestä pinnasta. 

JOULUINEN TOMAATTIHILLO

$
0
0
Tämä resepti tarttui matkaani useampi vuosi sitten, kun studiolla hääräili samaan aikaan myös eräs ruokatoimittaja, joka keitteli herkullisen tuoksuista hilloa lehteen tulevaa joulujuttua varten. Studion keittiöstä kantautuvien tuoksujen houkuttelemana oli pakko kysäistä, mikä siellä padassa oikein porisee.

Padassa porisi mausteinen tomaattihillo, joka sopii täydellisesti joulupöytään. Parhaimmillaan hillo on juustojen kanssa, mutta toimii myös miehen mukaan hampurilaisten välissä. Siinäpä oiva ruoka joulun välipäiville! Jouluisen vivahduksen hilloon tuo mausteet: neilikka, inkivääri ja kaneli. Sopivaa potkua antaa chilirouhe, jota itse tykkään laittaa hilloon hieman runsaammalla kädellä, kuin ohje neuvoisi. Makuyhdistelmän täydentää raikas lime.

Tästä ohjeesta hilloa tulee mukavan runsas määrä: eipä sitä pienempää satsia kannatakaan keitellä ja onhan tuo aika ihana vieminen tuliaisiksi varsinkin näin joulun alla!

Tomaattihillo

2,5 kg tomaatteja
700 g sokeria
1,5 dl limen mehua

2 tl tuoretta inkivääriä
0.5 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua kanelia
2 tl chilirouhetta
1 rkl merisuolaa

1. Kuutioi kypsät tomaatit rennolla kädellä. Muista poistaa tomaatin sitkeä kanta ja ranka.

2. Laita tomaattikuutiot ja leikatessa irronnut mehu kattilaan.

3. Lisää kattilaan sokeri, limen mehu ja kuorittu ja raastettu inkivääri.

4. Sekoita mukaan 
neilikka, kaneli, chilirouhe ja suola.

5. Kuumenna seos kiehuvaksi. Anna porista miedolla lämmöllä ilman kantta 1 h 30 min - 2 h kunnes hillo on siirappista. Sekoita välillä ja tarkista ettei hillo pala pohjaan.

6. Kaada hillo puhtaisiin lasipurkkeihin. Sulje purkit tiiviisti ja jäähdytä nopeasti. Säilytä hillo jääkaapissa.



Kastehelmi-purkki, karpalo | Iittala*
*merkitty tuote saatu osana vuosiyhteistyötä.

JOULUKUKKA TUNTEMATTOMALTA

$
0
0
Minulla on vuosien aikana ollut hyvin harvoja jouluperinteitä. Kaksi asiaa olen kuitenkin muutamien vain joulunaikaan leivottavien kakkujen lisäksi tehnyt lähes vuosittain: vienyt koirien kanssa lahjoituksen eläinten joulupataan ja ostanut kukan yksinäiselle vanhukselle. Minusta on mukavaa, että kukan voi valita itse. Tämä tekee kukkalahjasta jotenkin vielä henkilökohtaisemman. Mukaan voi myös kirjoittaa oman joulutervehdyksensä. Lahjoittaja ja lahjan saaja pysyvät kuitenkin anonyymeinä. 

Tänä vuonna Home Instead Seniorihoivan -joulukukkakampanja kulkee nimellä "Ole joulupukkina seniorille". Kampanjaan osallistuvat Home Instead Seniorihoivan kanssa yhteistyössä kaupunkien kotihoidot, vanhuspalvelut ja järjestöt Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Lahdessa ja Tampereella. Tahot ovat valinneet kukkalähetysten saajiksi yksinäisiä ja vähävaraisia vanhuksia, jotka erityisesti ilahtuvat siitä, että joku muistaa. Joulukukkia voi lahjoittaa 13.11. - 17.12.2017 välisenä aikana kampanjaan kuuluvissa kukkaliikkeissä.

Viime vuonna olin kukkalahjoituksen kanssa hieman liian myöhään liikenteessä. Kampanja oli kyllä edelleen voimassa, mutta kaikki tarvittavat kukat olivat jo lahjoitettu. Tämä oli tosin erittäin positiivinen ongelma. Silti asia jäi vaivaamaan ja ajattelinkin tänä vuonna tehdä tuon kampanjan kautta ostetun lahjoitetun kukan lisäksi myös omat kukkaterveiseni kaikille niille tahoille, jotka ovat meitä tänä vuonna erityisesti koskettaneet.


Kastehelmi-purkki, mattakirkas | Iittala*

*merkitty tuote saatu osana vuosiyhteistyötä.
Viewing all 321 articles
Browse latest View live