Vauvan sydänäänet laskevat: “Tämä syntyy nyt tai viimeistään tänä yönä. Valmistautukaa sektioon.”
Makaan Naistenklinikan päivystyksessä pienessä, ei juuri siivouskomeroa suuremmassa huoneessa tutkimuspöydällä. On keskiyö ja kaikkialla on hiiren hiljaista. Välillä huoneessa piipahtaa hoitaja lisäämässä uuden tippapullon kanyyliin. Saan myös piikin, joka toivon mukaan ehtii valmistella vielä niin kovin kehittymättömän pienen ihmisenalun edes hivenen paremmin tähän maailmaan.
Yö tuntuu matelevan hitaasti eteenpäin. Hitaammin kuin koskaan ennen. Väsyttää, mutta silmät eivät suostu painumaan kiinni. Katselen levottomana ympärilleni ja odotan.
Ajatukset harhailevat. Mietin, mitä sille kinderkakulle käy, joka jäi keskeneräisenä jääkaappiin. Osaisikohan mies tehdä sen loppuun? Mieleeni ponnahtelee myös kaikki työpöydälle jääneet tekemättömät työt. Painoaineistot, jotka odottavat viimeistelyä. Vielä piti olla hyvin aikaan, yli kuukauden päivät äitiysloman alkuun.
Aamulla minut viedään osastolle 42. Sektiosuunnitelmat on toistaiseksi keskeytetty ja tilannetta seurataan.
Iltapäivällä saamme “vieraita”. Kaksi hoitajaa vastasyntyneiden teho-osastolta saapuu kertomaan, mitä tapahtuu sitten, kun vauva on syntynyt. Hoitajien mentyä huoneeseen jää pelko.
Vauva syntyy nopeasti. Ja vieläkin nopeammin vastasyntynyt kiidätetään viereiseen huoneeseen. Isä lähtee mukaan.
Ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeita. Päivät rytmittyvät sairaalan rutiinien mukaan ja iltaisin, sairaalassa vietetyn päivän jälkeen kotona iskee ikävä. Se on ikävää, joka saa jokaisen solun särkemään ja meinaa tukahduttaa hengen. Soitan joka ilta osastolle kuullakseni, että kaikki on ihan hyvin. Aamulla nähdään.
Ja vaikka kaikki on hyvin.
Pelko ja ikävä ei hellitä.
Tulevana sunnuntaina vietetään maailmanlaajuista keskoslasten päivää. Keskosella tarkoitetaan vauvaa, joka on syntynyt ennen 37. raskausviikkoa tai alle 2 505 gramman painoisena. Maailmassa joka kymmenes lapsi syntyy ennenaikaisesti. Suomessa ennenaikaisesti syntyneitä on noin 4 prosenttia ja heistä noin puoli prosenttia syntyy alle kilon painoisina. Yli puolissa tapauksista ennenaikaisen synnytyksen syy jää epäselväksi.
Suomessa keskosten perheiden tukena toimii keskosperheiden yhdistys Kevyt Ry. Kevyen yksi päätehtävistä on edistää keskosperheiden hyvinvointia ja tasa-arvoa.
Ennenaikaisesti syntynyt vauva tarvitsee syntymänsä jälkeen pitkään sairaalahoitoa ja on vielä kotiuduttuaankin keskimääräistä vaativampi hoidettava esimerkiksi erilaisten sairauksien, vammojen, motorisen kehityksen ja aistisäätelyn ongelmien, itkuisuuden sekä nukkumiseen ja syömiseen liittyvien ongelmien vuoksi. Keskosvauva on alttiimpi infektioille kuin täysiaikainen vauva. Osa keskosista tarvitsee lääkitystä tai hoitoja ja terapiaa kotiutumisen jälkeen jopa vuosien ajan ja keskosuuden vaikutukset voivat ulottua aikuisuuteen asti.
Keskoslapsen syntymä voi aiheuttaa vanhemmille kriisin, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan synnytyksen jälkeinen masennus on tavallista yleisempää keskoslasten äideillä ja keskoslapsi jää usein perheen ainoaksi tai viimeiseksi lapseksi, vaikka vanhemmilla olisi alun perin ollut toive suuremmasta lapsiluvusta. Keskoslapsen syntymä vaikuttaa myös isompiin sisaruksiin. (Kevyt Ry.)
Täysin vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys tarjota keskosperheille vertaistukea ja virkistystä, jakaa tietoa keskosuudesta sekä edistää keskosia hoitavien ammattilaisten ja keskosperheiden yhteistyötä.
Meidän molemmat lapset ovat syntyneet keskosena. Toisen kehitystä olemme saaneet seurata ilolla ja ylpeydellä. Toinen lapsistamme nukkuu ikiunta Hietaniemen hautausmaalla.
Viime keväänä Cozy Publishing julkaisi Festive-nimisen juhlakirjan poikani muistoksi. Tuosta kirjasta saaduista tuloista lahjoitimme merkittävän osan Kevyt ry:n toimintaan.
ARVONTA: Tulevan keskoslasten päivän kunniaksi haluan arpoa yhden omistuskirjoituksella signeeratun Festive-kirjan. Olet mukana arvonnassa jättämällä kommentin tähän postaukseen (palkintona Festive-kirja, arvo n. 30 euroa). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su.17.11.2019.
P.S. Niin ja mitä kävi sille kinderkakulle? Mies teki sen loppuun ja toi minulle sairaalaan pakasterasiassa joka päivä palan.