Ennen mihinkään tehtävään tarttumista minulla on tapana siivota ja järjestellä paikat. Tämä koskee yhtälailla keittiötä kuin työpöytää. Tai oikeastaan mitä vaan. Yleensä puhtaat pinnat selkeyttävät ajatukseni ja saavat asiat sujumaan sutjakkaammin.
Kuluneen vuoden aikana tehtäviin tarttuminen on tuntunut kummallisen työläältä. Ainoa, mitä olen konkreettisesti saanut aikaan, on ollut kotimme irtaimiston siirtäminen kirpputorille. Tämän jälkeen oltiinkin tilanteessa, jossa koti oli karsittu lähes tyhjäksi ja oma päänsisäinen maailma yhtä kamalassa kaaoksessa kuin aikaisemminkin.
Nyt kun aikaa tuosta pahimmasta on kulunut ymmärrän (niin järjettömältä kuin se kuulostaakin), miksi käytin kaikki liikenevät voimani tavaroiden pyörittämiseen: oli pakko tehdä jotain, koska pelkäsin, että jos nyt pysähdyn, en jaksa enää nousta. Ja tulihan se. Pysähtyminen.
Pysähdyksistä liikkeelle lähteminen on ollut todella verkkaista. Koko kesän olen lähinnä katsellut, kuinka tomaatit kypsyy (hitaastihan ne).
Syksy on jollain lailla merkinnyt aina jonkin uuden alkua. Kaiken haahuilun jälkeen on ollut huojentava huomata, että iltojen pimentymisen myötä se joka syksyinen odotuksen ja innostuksen kutina on tuntunut taas jossain syvällä vatsanpohjassa.
Syyskuu alkoi kolmen päivän mittaisella vierailulla Pariisiin sisustusalan suurimmilla Maison&Objet -messuilla ensimmäisenä suomalaisena brändilähettiläänä. Olin myös puhujana seminaariissa, jossa keskustelimme aiheesta “Mikä on kuuminta juuri nyt pohjoismaissa” yhdessä muiden lähettiläiden kanssa. Keskustelu oli yksi inspiroivimmista vähään aikaan ja oli todella mielenkiintoista kuulla, millaisia trendejä huippunimet nostivat puheenvuoroissaan esiin.
Upeasti kuratoitujen messujen lisäksi parasta Pariisissa oli päämäärätön haahuilu kaduilla ja kujilla. Ja se, että vuosien jälkeen olin jälleen matkassa ihan yksin. Jollain tapaa itsensä ylittämistä sekin.
Huomenna starttaa Helsingin Messukeskuksessa Habitare, jossa saa sitten nauttia muiden seurasta ihan koko rahan edestä. Yleensä vierailen messuilla kahtena päivänä: ensimmäisenä vaihdan vastaantulijoiden kanssa kuulumisia ja toisena keskityn kiertämään messuosastot.
Messujen lisäksi kalenterista löytyy tasan yksi ainut merkintä; "töihin". Lokakuun alussa koittaa uudenlainen arki, kun avaan taas aamuisin parin vuoden hoitovapaan jälkeen työpaikan ulko-oven. Innostavaa ja niin inspiroivaa tämäkin. Muuten olen pitänyt kalenterin loppuvuoden osalta niin väljänä kuin mahdollista. Pienin askelin ja hötkyilemättä eteenpäin.
P.S. Mikäli mielit myös Habitareen, voit voittaa messulippupaketin jättämällä kommentin tähän juttuun (sis. 2 lippua, arvo 34 euroa, liput tarjoaa Habitare). Arvonta alkaa nyt ja päättyy keskiviikkona 11.9.2019 klo 18:00.