Rakentaessa saa ja joutuu tehdä monen monituista valintaa. Kiintokalusteiden ja pintamateriaalien valinta osuu kohtaan "saa" vielä siinä vaiheessa, kun projekti on vasta aluillaan, ja aika kuluu esitteitä ja unelmia kartoittaessa. Siinä vaiheessa, kun kiintokalusteiden asennus on ajankohtaista, rasti siirtyy usein kohtaan "joutuu". Tämä johtuu pitkälti rahatilanteesta ja joskus myös väsymyksestä. Vaikka olimme tehneet tarkan kustannusarvion ja pysyimme budjetissa, joutui matkan varrella rahaa nipistämään sieltä täältä. Siinä vaiheessa, kun lompakko ammottaa tyhjyyttä, täytyy tinkiä unelmista ja siirtyä realismiin.
Keittiötrendeissä vallalla on edelleen mustat sekä harmaat, peiliovelliset keittiöt. Kodin materiaalivalinnat kielivät vahvasti siitä ajankohdasta, jolloin talo on rakennettu tai remontoitu. Toki myös valinnat kertovat valitsijan omasta mausta eivätkä kaikki innostu uusimmista trendeistä. Minua kiehtoi kotiamme suunnitellessamme keittiömateriaaleissa puu sekä hailakan vihreät sävyt. Mies halusi keittiöstä mustan. Keittiöstämme tuli valkoinen.
Syyt, miksi päädyimme lopulta vetimettömään, valkoiseen keittiöön ovat yksinkertaisia. Vakio-ovilla ja -kalusterungoilla tehty keittiö oli kaikista edullisin vaihtoehto. Lisäksi keittiö haukkaa kolmannesosan isosta tuvastamme. Vielä enemmän kalustemainen keittiö olisi ollut unelmamme, mutta unelmalle olisi kertynyt hintaa pienen henkilöauton verran. Tämä yksinkertainen, ihan peruskeittiö oli toiseksi paras vaihtoehto tilaan. Vaikka keittiö on suuri, häipyy se sopivasti taka-alalle jättäen tilaa huoneessa oleville katseen vangitsijoille: suurille valaisimille ja sisustukselle.
Toinen unelmamme olisi ollut oikeasti vetimetön keittiö. Nykyään kaappien ja laatikoiden etulevyt saa aukeamaan vaikka sähköisesti. Hintalappu tälle on kuitenkin niin suuri, että ennemmin puhdistelen silloin tällöin noista ovien sormiurista sinne kertyneitä muruja ja tahroja. Jos kaapin yrittää avata vähän turhan huolettomasti, saattaa ovesta saada kirjaimellisesti näpeilleen, kun aukeamisen sijaan ovi räpsähtää takaisin kiinni vieden kynnet mennessään. Tämä on noiden "murunkerääjäkourujen" ehdottomasti ikävin ominaisuus.
Valkoiset keittiön ovet likaantuvat siinä missä muutkin. Tahrat lähtevät pyyhkäisemällä ihan viikoittaisen siivouksen yhteydessä. Keittiön tasot pysyvät siisteinä, kun ruoanlaiton jälkeen laittaa likaiset astiat tiskikoneeseen ja muut tavarat niille kuuluville paikoilleen. Tämä tulee jotenkin niin luonnostaan, ettei asiaan kiinnitä sen suurempaa huomiota ja keittiö meillä on useimmiten ihan oikeastikin siisti.
Vaikka talo on valmis, selailen edelleen keittiökuvia ja unelmoin. Ajatukseni unelmakeittiöstä on tosin ehtinyt vaihtua kuluneen kolmen vuoden aikana ainakin kolme kertaa. Tästäkin syystä tämä valkoinen passaa meille ehdottomasti parhaiten: keittiötä on helppo maustaa aina kulloisenkin fiiliksen mukaan tai antaa sen vain kadota pois silmistä kaiken muun valkeuden keskelle.
Keittiötrendeissä vallalla on edelleen mustat sekä harmaat, peiliovelliset keittiöt. Kodin materiaalivalinnat kielivät vahvasti siitä ajankohdasta, jolloin talo on rakennettu tai remontoitu. Toki myös valinnat kertovat valitsijan omasta mausta eivätkä kaikki innostu uusimmista trendeistä. Minua kiehtoi kotiamme suunnitellessamme keittiömateriaaleissa puu sekä hailakan vihreät sävyt. Mies halusi keittiöstä mustan. Keittiöstämme tuli valkoinen.
Syyt, miksi päädyimme lopulta vetimettömään, valkoiseen keittiöön ovat yksinkertaisia. Vakio-ovilla ja -kalusterungoilla tehty keittiö oli kaikista edullisin vaihtoehto. Lisäksi keittiö haukkaa kolmannesosan isosta tuvastamme. Vielä enemmän kalustemainen keittiö olisi ollut unelmamme, mutta unelmalle olisi kertynyt hintaa pienen henkilöauton verran. Tämä yksinkertainen, ihan peruskeittiö oli toiseksi paras vaihtoehto tilaan. Vaikka keittiö on suuri, häipyy se sopivasti taka-alalle jättäen tilaa huoneessa oleville katseen vangitsijoille: suurille valaisimille ja sisustukselle.
Toinen unelmamme olisi ollut oikeasti vetimetön keittiö. Nykyään kaappien ja laatikoiden etulevyt saa aukeamaan vaikka sähköisesti. Hintalappu tälle on kuitenkin niin suuri, että ennemmin puhdistelen silloin tällöin noista ovien sormiurista sinne kertyneitä muruja ja tahroja. Jos kaapin yrittää avata vähän turhan huolettomasti, saattaa ovesta saada kirjaimellisesti näpeilleen, kun aukeamisen sijaan ovi räpsähtää takaisin kiinni vieden kynnet mennessään. Tämä on noiden "murunkerääjäkourujen" ehdottomasti ikävin ominaisuus.
Valkoiset keittiön ovet likaantuvat siinä missä muutkin. Tahrat lähtevät pyyhkäisemällä ihan viikoittaisen siivouksen yhteydessä. Keittiön tasot pysyvät siisteinä, kun ruoanlaiton jälkeen laittaa likaiset astiat tiskikoneeseen ja muut tavarat niille kuuluville paikoilleen. Tämä tulee jotenkin niin luonnostaan, ettei asiaan kiinnitä sen suurempaa huomiota ja keittiö meillä on useimmiten ihan oikeastikin siisti.
Vaikka talo on valmis, selailen edelleen keittiökuvia ja unelmoin. Ajatukseni unelmakeittiöstä on tosin ehtinyt vaihtua kuluneen kolmen vuoden aikana ainakin kolme kertaa. Tästäkin syystä tämä valkoinen passaa meille ehdottomasti parhaiten: keittiötä on helppo maustaa aina kulloisenkin fiiliksen mukaan tai antaa sen vain kadota pois silmistä kaiken muun valkeuden keskelle.