Pääsiäinen venähti viikoiksi ja tänään havahduin siihen, että nythän vietetään jo juhlaa nimeltä vappu. Meille pääsiäisen jälkeen jokainen päivä on ollut yhtä juhlaa. Vaikkakin nuo juhlapäivät on vietetty kilometrien päässä kotoa ja ainoat ihmiset, joita olemme tavanneet, kulkevat valkoiset pitkät takit päällä ja puhuvat kieltä, jota emme aina ihan ymmärrä.
Kaikki on kuitenkin hyvin. Paremmin kuin oikeastaan koskaan ennen. Käänteentekevä pääsiäinen toi iloksemme pienenpienen täydellisen pojan, jonka vauvanpehmeästä tuoksusta emme meinaa saada millään tarpeeksemme. Myös uusi juhlan aihe kolkuttelee jo oven takana. Hääpäivänämme 3.5. pääsemme vihdoin koko perhe yhdessä kotiin.